"Koiralle lukeminen on kivaa!"

Tämänpäiväisen lukuvastaanoton viimeisenä lukijana oli Helmi, joka on jo konkari lukuhommissa.
Ensi syksynä kolmannelle luokalle menevä Helmi oli ihan ensimmäisiä lukijoita, kun lukukoiravastaanotot aloitettiin viime vuoden tammikuussa. Puolentoista vuoden aikana hän on käynyt lukemassa Sylville monta, monta kertaa - koska koiralle lukeminen on niin kivaa. Lukutuokion päätyttyä olikin siis hyvä tilaisuus kysellä asiantuntijan ajatuksia lukukoiratoiminnasta:

Millainen oli ensimmäinen lukutuokio?
En enää ihan tarkkaan muista. Se oli äidin idea, äiti oli kuullut Sylvistä ja kysyi, haluaisinko lukemaan koiralle ja varasi sitten ajan. En ollut ajatellut, että koiralle lukeminen olisi niin kivaa. Ja Sylvi tuli aluksi istumaan mun syliin kirjan päälle, se oli hassua ja jäi mieleen (lukukoira ei ollut ihan ammattilainen vielä siinä vaiheessa, toim.huom.). Ja nyt äiti aina välillä kysyy, haluaisinko lukemaan ja sitten varataan aika.

Tänään luettavana oli Avulias myyrä, mitä muita kirjoja olet viime aikoina lukenut?
Roald Dahlin Iso Kiltti Jätti oli tosi hauska. Olen lukenut myös Kapteeni Kalsareita, Ella-kirjoja ja Katti Matikaisia. Ella teatterissa on tosi hyvä.

Mikä on parasta koiralle lukemisessa?
Sylvi on niin söpö! Ja välillä vähän hassu, niin kuin silloin alussa, kun se istui kirjan päälle. Koiralle lukeminen on paljon kivempaa kuin olin etukäteen luullut. Monet kaverit kysyvät aina, osaako se lukukoira oikeasti lukea. Mutta miten koira voisi lukea ainakaan ääneen, kun se ei osaa puhuakaan? Se osaa kuunnella. Koirat on kivoja ja lukeminen on kivaa ja on tosi hyvä idea yhdistää ne!

Lukemisia lapsille

Mistä on hyvät kesäkirjat tehty? Hauskoista jutuista, kivoista kuvista, hyvistä tyypeistä. Kesäkirja on juuri sopivan mittainen ja vie mennessään.

Lukukoira teki vinkkilistan pienille lukijoille, toki vanhemmatkin voivat näiden parissa viihtyä.

Aloittaa voi vaikkapa Tittamari Marttisen Eelis Mökillä -kirjasta:
Kesällä parasta on olla mökillä. Matka sinne kestää ikuisuuden ja hiiret ovat tehneet tuhojaa mökin sisällä. Mökille tulee myös Eeliksen serkku Iiris ja siivouksen jälkeen hauskanpito voi alkaa. Kesään mahtuu uimista, onkimista, pyöräilyä, jäätelön syöntiä ja pajon muuta. Tänä kesänä on hauskempaa kuin viime kesänä, mutta ensi kesänä mökillä vasta hauskaa onkin!

Lisää kirjavinkkejä on tässä listassa: Sylvin kesäkirjat 

Juhannusta kohti

Oikein mukavaa juhannusta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!

Kuva: Suvi Pitkänen

Sunnuntairetkellä

Hektisen viikon päätteeksi lähdimme pystykorvien kanssa retkelle Niittylahteen. Ollaan käyty siellä aikaisemminkin eli tiedettiin, että se on sopiva kohde sunnuntai-iltapäiväksi - kahvit termospulloon, eväät reppuun ja menoksi.

Niittylahden ulkoilureitti on noin kymmenen kilometrin mittainen ja maasto on sopivan vaihtelevaa: välillä suon laitaa, välillä jyrkännettä, välillä järvinäköalaa. Harmillista kyllä osa reitistä oli myllätty sitten viime visiitin, ilmeisesti moottorikelkkauraa varten. Onneksi kuitenkin suurin osa poluista oli vielä entisessä kunnossa.

Metsässä sai kuljeskella ihan rauhassa, vain pari muuta kulkijaa vastaan. Koirat pinkoivat poluilla innoissaan ja lauman vanhinkin pysyi vauhdissa mukana. Kahvitaukoineen ja näkötorniin kapuamisineen reitin kiertämiseen meni noin kolme tuntia. Sää suosi ja sade alkoi vasta kotimatkalla, ihan niin kuin Foreca oli lupaillutkin. Ja ne itikatkin kai vaan kuuluvat Suomen suveen?

Kunnon metsälenkki tainnuttaa niin mäyräkoirat kuin omistajankin. Sateen ropistessa ikkunaan koirat kaivautuivat sohvalle fleecepeiton alle nukkumaan, eikä dekkarin lukijakaan pysynyt pitkään hereillä... 

Lopuksi vielä mukava uutinen tältä viikolta: blogimme pyydettiin mukaan uuteen Lemmikkiblogit-portaaliin. Hieno juttu, näin lukukoiratoimintakin saa taas lisää näkyvyyttä. Käykäähän tutustumassa täällä: lemmikkiblogit.fi!

 

 

  

 

 

Kuin kissa ja koira

Mökkinaapurinamme on kesäisin norjalainen metsäkissa Väiski. Sylvin ja Väiskin ensikohtaaminen tapahtui viime kesänä, jolloin Väiski oli vielä lähes pentu. Innokas kissa yritti saada koiraa leikkimään, aina lajien välinen kommunikaatio ei oikein onnistunut, mutta välillä pihalla mentiin aikamoista vauhtia pensaiden ympärillä.

Nyt tavattiin talven jälkeen uudestaan. Aluksi naapurit suhtautuivat toisiinsa lähinnä välinpitämättömästi ole sinä siellä niin minä olen täällä -asenteella. Uteliaisuus voitti kuitenkin nopeasti ja oli pakko alkaa seurata, mitä toinen puuhasi. Kun Väiski meni kuistille, Sylvi meni perässä. Kun Sylvi meni rantaan, Väiski tuli kohta katsomaan, mitä siellä tapahtui. Lopulta mahduttiin samaan veneeseen kalastajan kavereiksi. Seuraavalla kerralla pitää varmaan ottaa eväät mukaan ja rantautua läheiselle luodolle kahvittelemaan.

 

 

 

Lukuhommia

Lukukoiran hommissa oli useamman viikon tauko, kun kirjasto oli kiinni järjestelmänvaihdon takia. Tänään työt jatkuivat taas entisellä innolla neljän lukijan kanssa - ja iltaan mahtui jälleen kerran yksi Makkara-kirjakin.

Lukukoiravastaanotot ovat nykyään mukava sekoitus vanhoja ja uusia lukijoita. Ensimmäisellä kerralla jokaiselle lukijalle annetaan lukudiplomi, jossa on Sylvin kuva sekä tassunjälki todistuksena siitä, että on käyty lukukoiran vastaanotolla. Seuraavilla kerroilla lukija saa erivärisiä tassunjälkitarroja, jotka voi liimata diplomiin ja seurata, monesko lukukerta on menossa. Innokkaimmilla lukijoilla taitaa olla jo kahdeksan tarraa diplomissa.

 

Viime kesänä suunniteltiin, että pidetään vain yksi lukuvastaanotto heti kesän alussa ja aloitetaan sitten kesätauko. No, kävikin niin, että viimeiselle kerralle tuli miltei tuplasti väkeä, kun niin moni halusi vielä lukemaan. Tuosta viisastuneina laitettiin nyt pari aikaa kesäkuulle ja yksi vielä heinäkuun alkuunkin; lukijoita näyttää riittävän. Mutta se on vain hyvä juttu: lukemisen harjoittelua ei unohdeta, vaikka koulun ovet suljettiinkin. Ja kaikki tämänpäiväisten lukijoiden vanhemmat varmistelivat, että jatkuvathan lukutuokiot syksylläkin. Jatkuvat toki; jos lukukoira saisi päättää, ei varmaan edes pidettäisi kesälomaa...

Sylvi toivottaa kaikille mukavaa kirjakesää, satoi tai paistoi!

(Kuvat: Suvi Pitkänen)