Joogaa koiran kanssa

Ensi sunnuntaina 4.10. vietetään Maailman eläinten päivää. Sen tiimoilta nettijoogapalvelu Yoogaia otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko meitä Sylvin kanssa kokeilla lemmikkijoogaa. Toki kiinnosti!

Aloitimme testaamalla helppoa perusjoogaohjelmaa. Kun jooga-alusta levitettiin lattialle, Sylvi tuli kiinnostuneena katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Ja ihmetys vain lisääntyi, kun tabletista alkoi kuulua joogaohjaajan omomomom - koira kallisteli kysyvästi päätään: mikä tuo ääni  on?

Alkuihmettelyn jälkeen aloitimme varsinaisen joogaohjelman. Heti alkuun huomasimme, että lattiatasossa tehtävät liikkeet olivat hiukan haastavia, kun koirajoogaaja innostui tökkimään ihmisjoogaajan päätä kuonolla ja käpälillä.

 Sivuvenytyksissä koira pyöri joko joogaajan sylissä tai ympärillä eikä oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä... Jatkoimme kuitenkin harjoitusta, ja pikkuhiljaa Sylvikin oli paremmin touhussa mukana. Varsinkin kiertoliikkeiden tarjoamat uudet ulottuvuudet inspiroivat luolakoiraa.

Seisomisasanat sopivat Sylville. Selkä suoristui ja venyi koko pituuteensa ja samalla testattiin, miten tasapaino säilyy. Ihmisjoogaajasta sai tarvittaessa lisätukea.

Koiran kanssa joogaaminen oli mukavaa ja mielenkiintoista, vaikkakin välillä hiukan haastavaa. Loppurentoutus oli selvästikin joogan paras osio. Sylvin käpälien ja korvien asennosta näki, että jooga oli tehnyt tehtävänsä...

Maailman eläinten päivänä 4.10. klo 14 Yoogaia järjestää netissä Furry friend yoga - lemmikkijoogatunnin (koodi KUONOKIRJASSA2015), jolloin pääsee testaamaan, millaista oman lemmikin kanssa joogaminen on. Ohjaajina toimivat Paula Solano ja borderterrieri Malva.

Lisää joogaavia eläimiä löytyy näistä kirjoista. Kannattaa tutustua!

Voit myös testata, onko lemmikkisi joogaguru.  Lisäksi Instagramissa hashtagilla #yoogaiapet 28.9.-7.10. julkaistut kuvat osallistuvat kilpailuun, jossa palkintona arvotaan Shek O Departmentin koiranpeti.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Yoogaian kanssa. Yoogaia lahjoittaa kirjoituspalkkion eläinsuojelutyöhön.

Kuvat: Suvi Pitkänen

Yhdistetty työ- ja mökkireissu

Viikonloppuna yhdistettiin työ ja huvi, ja tehtiin mökkireissulla Sylvin kanssa parin tunnin visiitti Nilsiän kirjastooon. Ensimmäisen tunnin aikana oli tarjolla vapaamuotoista seurustelua lukukoiran kanssa, seuraavaksi tunniksi oli mahdollisuus varata lukuaikoja.

Kirjaston takahuoneeseen oli tuunattu rauhallinen lukupaikka. Lukijoita kävi neljä eli kaikki lukuajat hyödynnettiin. Muita rapsuttelijoita oli parikymmentä. Myös paikallislehti Pitäjäläisen toimittaja kävi tapaamassa Sylviä ja jututtamassa lukijoita, juttu on luvassa ensi viikon lehteen.

 

Työkeikan jälkeen lähdettiin retkeilemään Pisalle. Hienossa syyssäässä kuljettiin Pisan kierto: 8,5 km ja aikaa meni kahvitaukoineen reilut kolme tuntia. Maasto oli mukavan vaihtelevaa: välillä kuljettiin syvällä metsässä, välillä mentiin jyrkkiä kivikkoisia polkuja ylös ja alas. Pisan laella kiivettiin vielä uuteen näköalatorniinkin.

Pisan komeiden näköalojen jälkeen päästiin vielä ihailemaan kaunista auringonlaskua mökillä.
Kun sauna laitettiin lämpenemään, lukukoira oli ensimmäisenä jonottamassa lauteille pääsyä. Sauna kruunasikin työ- ja reippailupäivän - ja illalla peiton alla kuorsasi sangen tyytyväinen mäyräkoira.

Töihin valmistautumista

Kokenut lukukoira tietää hyvin, milloin on luvassa työpäivä. Aamulla ei vielä tapahdu mitään erityistä, mutta puoleltapäivin on jo parasta asettautua nojatuoliin tarkkailemaan, milloin lähdetään.

Töissä on jo etukäteen tulostettu lukijoille lukudiplomit ja tarrat. Ensimmäisen lukukerran jälkeen saa muistoksi lukudiplomin, seuraavilla kerroilla diplomiin kiinnitettäviä tassunjälkitarroja. Molemmat ovat pienille lukijoille ilmeisen tärkeitä; useamman kerran on tultu kyselemään, saako uuden diplomin, kun alkuperäinen oli vahingossa rypistynyt tai onko olemassa uusia tarroja kadonneiden tilalle.

Lukuhuoneeseen on myös tuotu valmiiksi monentyyppisiä ja erilaisille lukijoille sopivia kirjoja. Monilla on omat kirjat mukana, mutta jotkut haluavat mieluummin ottaa luettavaksi ihan uuden kirjan. Joskus kirja halutaan lainata myös kotiin, jos tarina jää pahasti kesken.

Ennen työvuoron alkua otetaan myös punainen R.E.A.D-työhuivi esiin. Silloin Sylvi tietää, että työhuoneessa notkuminen loppuu ja se pääsee lopultakin omaan lukuhuoneeseensa ja hommiin.

 Ja kun kaikki etukäteisvalmistelut on tehty, jäädäänkin vain odottelemaan, että ensimmäinen lukija saapuu...

Sienimetsää ja -kirjoja

Tässä laumassa ei sienestetä, mutta lähdettiinpä kuitenkin tänään sienimetsään. Innokas sienestäjä sai  houkuteltua meidät mukaansa, ja sadekin taukosi sopivasti. Metsässä oli kaunista ja mukavaa. Sivusta seurasimme, mitä sienikoriin kertyi, kuulemma ainekset gourmet-annokseen Känsätuhkelot ranskankermassa...

Lukukoiran kotikirjastossa ei ole yhtään sienikirjaa, ei edes Koiran kantarelliopasta. Jätämme siis suosiolla sienikirjavinkkauksen asiantuntijoille. Aloittelevan sienestäjän kannattaa lukea verkkokirjastosta sienineuvojan juttu Sienestystä vasta-alkajille. Uusia sienikirjoja on listattu tähän Iloa sienestyksestä -artikkeliin. Tervemenoa sienimetsään!

 

Sunnuntaipuuhia

Aurinkoista ja lämmintä sunnuntai-iltapäivää kelpasi viettää kuljeskelemalla läheisessä kallioniemessä. Rantalenkin ainoa miinus oli se, että paikoitellen järvessä oli sinilevää. Piti siis todellakin vahtia, että koirat eivät niillä kohdin menisi rantaan ja juomaan. Mutta muuten kyllä nautittiin lähes paahtavasta auringonpaisteesta. Melkein kuin olisi ollut kesä!

Iltapäivälenkin jälkeen oli Sylvillä vuorossa pitkästä aikaa temppukurssi.  Tänään treenattiin pyörimistä ja peruuttamista sekä katsottiin, miten kesällä opetellut temput olivat vielä muistissa. Sylvin ykköstemppu on edelleen kieriminen ja sitä tarjottiinkin vähän joka välissä. Mutta ei ollut unohtunut kassin hakeminenkaan, itse asiassa se sujui paremmin kuin kesätreeneissä. Tuota temppua voisi hyvin jatkokehittääkin: lukukoira voisi opetella  hakemaan kirjakassin ja sen jälkeen ottaa varovasti kassista jonkun sopivan kirjan. Kirjavinkkari palveluksessanne!

Siinä missä tokossa paljolti fiilataan samoja liikkeitä, tempputunneilla on aina vuorossa jotain uutta.  Saa nähdä, mitä kaikkea Pirjo-opettajamme ehtii keksiä iloksemme syksyn aikana, ideat eivät taatusti lopu... Mutta tokoa tai temppuja, sama se Sylvin mielestä, pääasia että tapahtuu ja on tekemistä. Ja että tekemisistään saa nakkeja ja lihapullia!

Ennen pimeän tuloa käytiin vielä lenkillä Puijolla. Sen jälkeen sohvalla vällyjen alla kuorsasikin sangen tyytyväinen mäyräkoiralauma. Ensi viikolla luvassa uudet puuhat.

Hyvää lukutaitopäivää!

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää.

Työn iloa kaikille lukukoirille ja niiden ohjaajille. Ja lukemisen iloa ihan kaikille!

Kuva: Suvi Pitkänen

 

Sunnuntaikävelyä lähimetsässä

Aina ei tarvitse lähteä kauas metsäretkelle, mukavaa lenkkimaastoa löytyy ihan kotinurkilta. Yleensä lähimetsässäkin saa kuljeskella rauhassa, etenkin kun poikkeaa hiukan sivuun pääreitiltä. Jos vastaantulijoita ei ole, voivat Tyyne ja Hilma olla koko ajan ilman hihnaa. Sylvillä ei ole ihan sataprosenttista luottoa, mutta jos jänikset eivät juokse ihan nenän edestä, voi sekin kulkea ainakin osan matkasta irti.

Lähimetsä on oikeastaan aika pieni pläntti, pisin reitti kävellään tunnissa. Mutta kyllä sielläkin pääsee metsätunnelmaan.

 

 

 

Yliopistokeikkaa ja lukuhommia

Sylvin työpäivä alkoi tänään poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisessa paikassa: aamulla suunnattiin yliopistolle. Kirjastolaiset olivat menossa Tietotori-tapahtumaan esittelemään kirjastopalveluja uusille opiskelijoille ja lukukoirakin pääsi mukaan.

Porukkaa alkoi virrata paikalle heti kymmeneltä, ja ensimmäisen tunnin ajan aulassa oli aikamoinen kuhina ja puheensorina. Kieltämättä Sylvi oli sangen tehokas houkutin: yksi jos toinenkin pysähtyi pöydän viereen rapsuttamaan koiraa. Yllättävän monet olivat myös kiinnostuneista lukukoiratoiminnasta, lukukoiran koulutuksesta ja siitä, millaista palautetta Sylvi on työstään saanut. Opiskelijoiden lisäksi myös muut näytteilleasettajat tulivat kyselemään lukukoirasta. Taidetaan saada taas uusia vierailukutsuja, hieno homma.

Tapahtuma kesti kaksi tuntia ja sen jälkeen lähdettiin kirjastolle. Sylvi ehti levähtää muutaman tunnin, ja sitten olikin vuorossa varsinainen työ eli lukuhommat. Olisi voinut kuvitella, että yliopistohulina olisi käynyt voimille, mutta ei todellakaan: lukijat otettiin vastaan ihan yhtä suurella innolla kuin tavallisesti. Ei siis tarvinnut pelätä, että kesken kaiken nojatuolista alkaisi kuulua lukukoiran kuorsausta...

Tänään Sylvi todellakin ansaitsi possunkorvansa! Ja kun kotisohvalle päästiin, alkoi jo väsyttääkin...

Selkoa selkokirjoista

Viimeviikkoisen palvelukotivierailun innostamina päätimme tutustua selkokirjoihin hiukan paremmin. Ja mikäs sopisikaan paremmin lukukoiralle luettavaksi kuin Miina ja Manu kirjastossa.

Selkokirjat on muokattu helposti luettaviksi ja ymmärrettäviksi. Ne on tarkoitettu henkilöille, joiden on vaikea lukea yleiskielellä kirjoitettuja kirjoja, esim. lukemaan opetteleville, maahanmuuttajille, uutta kieltä opiskeleville, kehitysvammaisille tai lukihäiriöisille. Selkokirjoissa käytetään lyhyitä, yksinkertaisia lauseita sekä mahdollisimman tavallisia sanoja.

Jos haluaa tutustua selkokirjoihin, kannattaa suunnata kirjastoon. Esim. Kuopion kaupunginkirjastossa on lainattavissa nämä selkokirjat. Miina ja Manu -kirja taipuu selkokielelle siinä missä Leena Lehtolaisen dekkarikin. Myös tietokirjoja on julkaistu selkokielellä.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa on elokuussa esitetty selkokirjahaaste. Mukaan ehtii vielä!