torstai 28. tammikuuta 2016

Sirahvit, siiselit ja mäyräkoirat...

Kirjastossa käydessään Sylvi oleilee enimmäkseen työhuoneissa, toki se välillä pääsee juoksentelemaan käytäviin ja portaisiin. Tänään lukukoira pääsi myös tutkimusmatkalle kirjaston uumeniin  ja nuuskimaan vanhojen  kirjojen tuoksua. Varastosta löytyikin sangen mielenkiintoinen teos: vuonna 1896  julkaistu Zoologiia kansalaisille. Pääasiallisesti A.E. Brehm'in "Eläinten elämän" mukaan toimittanut ja ihmiskuntaa koskevalla alkuosalla lisännyt A. J. Mela. 

Kirjan ensimmäisessä osassa kerrotaan Imettäväisistä, joihin kuuluvat mm. Esikoiset eli Kädelliset, Siipijalkaiset, Sikoeläimet, Sireenieläimet ja Nokkaeläimet. Esittelyyn pääsevät niin Pasenkivuohet, Trometaarit kuin Sivettimäiset pussinäädätkin.

Kirjan tekijä kuvailee tarkasti myös eri koirarotuja - ja totta kai myös mäyräkoira on mainittu:
"Mäyräkoira (Canis familiaris vertagus), eräs omituisimpia ja kummallisimpia koiria, eroaa suuresti doggista. Sen tuntomerkkejä ovat lieriönmutoinen, käyräselkäinen ruumis, suuri pää, vahvat leuat, lyhyet, väärät jalat, paksut käpälät, vahvat kynnet sekä lyhytkarvainen sileä turkki. Väri on tavallisesti musta, ruosteenpunainen pilkku kummankin silmän päällä.
Mäyräkoiraa käytetään tavallisesti sellaisten eläinten metsästykseen, jotka asuvat maakoloissa, jolloin se joko ryömii koloon ja itse ajaa otuksen sieltä ulos tai ilmoittaa haukunnallaan paikan, josta metsästäjän on kaivettava otus esiin. Sen erinomaisen hieno haisti ja kuulo, sen lannistumaton rohkeus, sen älykkyys ja kestävyys tekisivät sen soveliaaksi melkein kaikenlaiseen metsästykseen, ellei se samalla olisi  niin itsepäinen ja itsepintainen, ettei sitä voi millään keinolla saada tottelevaiseksi."
Hmm... ainakin tuo viimeinen virke taitaa nykymäyräkoirankin kohdalla pitää paikkaansa.

Tuli taas todettua, että uutuuskirjojen ja bestsellereiden vastapainoksi kannattaa välillä lukea myös vanhempiakin tietokirjoja: ainakin jutut Sirahveista, Siiseleistä ja Präärikoirista ovat mainiota luettavaa. Tämän, varsin seikkaperäisen eläinopin mukaan Tavallinen Siiseli on "Pähkinähiiren jälkeen mitä hauskin huonetoveri, jolle suuri puhtautensa on luettava ansioksi". Ja Sirahvit puolestaan ovat "ylimalkaan sävyisiä ja helpot kouluttaa".  

Eri eläinlajien luonnekuvausten perusteella voisi olettaa, että Zoologiia kansalaisille -kirjan tekijä Herra Aukusti Juhana Mela olisi suositellut kirjaston lukueläimeksikin  jotain ihan muuta kuin otusta mäyräkoiraa...




sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Viikonloppuseuraa

Paukkupakkanen hyydytti sekä mäyräkoirat että omistajan: lenkkeillä ei voinut, vain pikaisesti ulos ja vielä nopeammin takaisin sisälle. Pakkasten takia jouduttiin perumaan yksi päiväkotiryhmän lukukoiratapaaminenkin: -30 oli liikaa sekä lapsille että koirille. Siinä missä muu lauma oli vain tyytyväinen, kun sai iltakaudet loikoilla sohvalla, Sylvi alkoi selvästi jo kyllästyä toimettomuuteen.  Onneksi viikonloppuna päästiin vihdoin sekä kunnon lenkeille että tapaamaan kavereita: porokoira Tilhiä ja mittelspitz Usvaa. 

Usva on Sylvin parhaita kavereita: ne ovat tunteneet pennusta asti, käyneet jo vuosia samassa tokoryhmässä treenaamassa ja tapaavat muutenkin lähes viikoittain. Usvan ja Sylvin tapaamiset ovat aina yhtä riemullisia ja äänekkäitä. Innosta kiljuva spitzi tarttuu ensimmäiseksi kiinni mäyräkoiran luppakorvasta ja kiskoo - korvan omistaja ei ole ihan yhtä ilahtunut tästä tervehtimistavasta. Eikä spitzin ääni yhtään vaimene, vaikka suu on täynnä mäyräkoiran korvaa...

Nuorempina Usva ja Sylvi olivat innokkaita leikkimään ja painimaan keskenään, samanpainoisina (vaikkakin hiukan erimallisina) ne olivatkin juuri sopivat leikkikaverit. Usva on edelleen leikkisä, mutta Sylvi näyttää joskus ajattelevan: "On tuo kaveri kiva, mutta aika lapsellinen...". Ajoittain kaverukset kuitenkin innostuvat painimaan - ja painin tuoksinassa Sylvi nielee aika tavalla Usvan karvoja, joita sitten jälkikäteen kakistelee kurkustaan. "On tuo kaveri kiva, mutta välillä vähän oksettava..."

Virtaa luppakorvalla ja pystykorvalla riittää: kun muut koirat vetäytyvät lenkin jälkeen lepäämään, Usva ja Sylvi ovat valmiita seuraavaan puuhaan. Kaverukset on siis helppo suostutella poseeraamaan, etenkin kun herkkupussi rapisee lupaavasti...






keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Entistä somempi lukukoira!

Tätä nykyä lukukoira Sylviä voi seurata myös Instagramissa @lukukoirasylvi:


Lukukoiratoiminnan alusta asti Sylvi on ollut Facebookissa:


Ja reilun vuoden verran myös Twitterissä:


Eri some-kanavissa on postattu hiukan eri asioita, mutta punaisena lankana kuitenkin aina lukukoiratoiminta ja lukemiseen kannustaminen. Tervetuloa seuraamaan some-Sylviä!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Tervetuloa arki!


Nyt loppui lukukoirankin joululoma, ja työt ja harrastukset alkoivat taas. Viikkorytmiin tuli muutos, kun koirakoulu vaihtui perinteisestä maanantaista tiistai-illalle, ja lisäksi siirryttiin uuteen halliinkin. Edellisistä tokotreeneistä oli ehtinyt vierähtää yli kuukausi (kuka sitä nyt kotona ja ominpäin muistaisi tai ehtisi harjoitella), ja Sylvillä oli sen mukaisesti intoa vaikka muille jakaa. Ohjaaja ei ihan aina pysynyt mukana koiran vauhdissa ja aivoituksissa...

Ja torstaina päästiin vihdoinkin lukuhommiin! Sylvi oli kovin innoissaan, kun huomasi, että lähdetään töihin. Ei haitannut, että lunta oli pyryttänyt koko päivän ja mäyräkoira sai kahlata välillä kainaloita myöten lumessa, kirjastoa lähestyttäessä vauhti vain kiihtyi. Kirjaston pihassa lukukoiran parta oli jo ihan tönkköjäässä, mutta onneksi se ehti sulaa ennen ensimmäistä lukijaa.

Lukijoiden tapaaminen kuukauden tauon jälkeen oli Sylvin mielestä vieläkin ihanampaa kuin tavallisesti. Niinpä alkutervehdykset ja loppuseremoniat  hiukan venyivät, ja yhden uuden lukijan illan kohokohta taisikin olla se, kun Sylvi nuolaisi aina, kun tyttö painoi sen kuonoa. Uudestaan ja uudestaan - "Sylvi on ihana nuoluautomaatti!"

Kaikesta näki, että lukukoira oli hyvin onnellinen, kun pääsi taas töihin. Varsinkin viime aikoina  on tainnut olla vähän tylsää, kun ei ole pakkasten takia voitu tehdä pitkiä lenkkejäkään. Onneksi siis arki alkoi!






lauantai 9. tammikuuta 2016

Jo kaksi vuotta lukukoiratoimintaa!


Ensimmäinen lukukoiravastaanotto pidettiin 9.1.2014, kylläpä  aika rientää. Vuosipäivän kunniaksi alettiin muistella menneitä ja etsittiin arkistojen uumenista kuvia ensimmäisistä lukukoiratreeneistä, jotka pidettiin vuoden 2013 loppupuolella. Sylvi oli tuolloin vasta puolitoistavuotias, mutta yllättävän vakavasti näyttää suhtautuvan lukukoiran tehtävään.

Sylvillä oli harjoituksissa oikein hyvät lukijat, jotka paneutuivat tosissaan tulevan lukukoiran opettamiseen. Lukukoiraharjoituksia kävi seuraamassa paikallisen koirakoulu Ponderan opettaja Pirjo, jolta saatiin monia hyviä vinkkejä. Pirjo myös kirjoitti lausunnon Sylvin taidoista ja tottelevaisuudesta R.E.A.D-tutkintoa varten.

Kuten kuvista näkyy, lukukoiraharjoittelijalla ei vielä ollut työhuivia, se saatiin vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Punaista huivia käytetään aina lukuvastaanotoilla ja muilla työkeikoilla, silloin sekä Sylvi itse että muutkin tietävät, että lukukoira on työtehtävissä.

Kolmas lukukoiravuosi alkaa uusia suunnitelmia laatien, luvassa on mukava kevät.  Joulutauko on jo loppusuoralla, työt ja uudet lukijat odottavat Sylviä taas ensi viikolla. Lukemisiin!







(Kuvat: Ulla Ritvanen)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kirjahyllyn mäyräkoiraklassikot

Pakkaspäivää oli hyvä viettää sohvalla loikoillen ja lueskellen. Lukemattomien uutuuskirjojen pino yöpöydällä on aikamoinen, mutta alettiin kuitenkin käydä läpi vaihteeksi omia kirjahyllyjä. Ja arvaahan sen, kuinka kävi: vanhat suosikit vetävät aina puoleensa... Aloimme siis Sylvin kanssa selailla hyllystä löytyviä vanhoja mäyräkoiraklassikoita, moneen kertaan luettuja ikisuosikkeja.


Mäyräkoirakirjojen parhaimmistoa on hollantilaisen taitelijan ja kuvittajan Rien Poortvlietin Hau hau: oma koirani. Kirjassa kuvataan elävästi Poortvlietin oman lauman elämää: mäyräkoiria, saksanseisojia ja jackrusselinterriereitä menossa ja levossa. Lisäksi esitellään kuvin ja sanoin myös muita koirarotuja. Kuvitukselle täydet kymmenen pistettä!

 

 Poortvlietillä on silmää myös humoristisille yksityiskohdille, kirjassa on mm. havainnollistava kuva suurimahaisen ihmisen ja pienen mäyräkoirapennun kohtaamisen vaaroista. Kirjailijan sanoin: "Toistaiseksi meille ei päästetä ihmisiä, jotka eivät näe omia jalkojaan."



Korkeasaaressa eläintarhanjohtajan Ilkka Koiviston perheessä elänyt karkeakarvainen mäyräkoiraherra Santtu eli sangen eksoottista elämää. Tuohon aikaan oli vielä tapana, että eritystä silmälläpitoa ja hoitoa tarvitsevat eläinpoikaset otettiin asumaan henkilökunnan koteihin. Niinpä Santtukin kasvoi yhdessä tiikerinpennun ja ahmasisarusten kanssa, ja myöhemmässäkin vaiheessa se kohtasi mitä erilaisimpia eläimiä. Sesse Koiviston kirjoittaman Mäyräkoiran päiväkirjan päähenkilö toki on mäyräkoira Santtu, mutta kirja kertoo myös muun Koiviston perheen elämästä 1970-luvun Korkeasaaressa. 


 Mäyräkoirakirjallisuuden klassikkoja on ehdottomasti myös Moppe P. Craverin teos Mitä jokaisen koiran tulee tietää isäntänsä kasvattamisesta. Kirjan tekijä, mäyräkoira Moppe P. on onnistunut kasvattamaan isännästään koiraansa palvelevan kelpo yksilön ja jakaa nyt neuvojaan muillekin koirille. Helpottaakseen oikeanlaisen isännän/emännän valintaa Moppe P. on jakanut koirat yhdeksään eri ryhmään, joiden edustajat vaativat ihmisiltään erilaisia luonteenpiirteitä ja taitoja. Koirus mäyräisyksiin kuuluvat kirjan mukaan "sympaattiset koirat ja mäyräkoirat. Toisin sanoen mäyräkoirat ja sillä siisti. Nämä koirat tarvitsevat hienostuneen, ymmärtäväisen, laajakatseisen ja liikuntaa rakastavan isännän, jonka huumorintaju on hyvin, mutta kurintaju huonosti kehittynyt...". 

Näiden kirjojen parissa loppiainen meni kuin siivillä. Suosittelemme tutustumaan - tai lukemaan taas uudestaan!