Työnteko on yhtä juhlaa!

Maanantaiaamuna jatkettiin lähikoulumme nelosluokkalaisten kanssa lukutsemppausprojektia. Ja oppilaat olivatkin tehneet Sylville yllätyksen: Vuoden kuopiolaiselle annettiin aikamoinen määrä onnittelukortteja ja pikkupakettejakin! Sylvi kiittää ja kumartaa, ja täytyy todeta, että tästä huushollista eivät herkut ihan heti lopu, niitä on juhlakalulle tullut kasapäin. Muu laumakin arvostaa sitä, että herkkuja tarjoillaan nyt normaalia enemmän ja monessa käänteessä. Kaikille kyllä riittää osansa ja kavereille myös.

Alkujuhlallisuuksien jälkeen siirryttiin tositoimiin eli lukemaan. Parituntinen vierähti taas nopeasti mukavien lukijoiden ja kirjojen parissa, ja onneksi keväälle on vielä ainakin muutama yhteinen lukuhetki luvassa.

Torstaina Sylvi oli pr-hommissa kirjastolaisten mukana esittelemässä tulevaa Tiedon ja tarinoiden korttelia. Onnitteluja ja rapsutuksia sateli edelleen, mutta Sylvin mielestä parasta taisi olla, kun pääsi tutustumaan museon paikalle tuomaan karhunpentuun. Koska karhu Beniä saa silitellä ja rapsutella vapaasti, Sylvikin sai haistella sitä ihan lähietäisyydeltä. Karhunpennun kuono oli niin kiinnostava, että sitä piti ihan nuolaista! Ja sitten pääsi vielä poseeraamaan yhdessä Benin kanssa, molemmilla nappikuonoilla oli muikeat ilmeet...

(Kuva: Ulla Ritvanen)