Lähdimme liikkeelle luonnonsuojelualueen vieressä olevan lahden pohjukasta. Kartassa ei ollut polkuja merkittyinä, joten aluksi jouduimme kulkemaan rantakivikossa ja vähän ryteikössäkin ennen kuin päädyimme ensimmäiselle polulle. Sen jälkeen eteneminen olikin jo helpompaa.
Välillä polku katosi, mutta löytyi sitten taas. Mäyräkoirat menivät välillä kaatuneiden runkojen yli, välillä ali, joten fleksin kanssa sai taiteilla. Vaikka riistaa ei näkynyt, Sylville ei annettu luottoa, muut laumasta sen sijaan pysyivät ilman hihnaakin polun tuntumassa. Tyyne sai kantoapua hankalimmissa kohdissa, mutta muuten se kulki reippaasti mukana koko kolmen tunnin lenkin ajan. Muut olisivat mieluusti kulkeneet vaikka tuplamäärän.
Retkitiimimme oli tyytyväinen, kun lähiseuduilta löytyi taas uusi kohde, jonne voi toistekin palata.
Hieno metsä eikä ruuhkaa. Ja seuraavalla kerralla osataan suunnata suoraan polulle.