Ensi viikolla alkaa kirjastojen ja kustantajien valtakunnallinen lukukampanja Koko kansa lukee. Tänä vuonna kampanjakirjoissa on myös lasten- ja nuortenkirjoja - ja Sylvi sai kunnian esiintyä mainoskuonona.
Lukukoira Sylvi ja Koko kansa lukee – Hela folket läser 2017 from Kirjastokaista on Vimeo.
Testatkaahan siis, miten e-kirjan lukeminen sujuu. Hommaan tarvitaan netti ja kirjastokortti - ja kirjoja voi lainata täältä oman kirjaston kokoelmista: E-kirjasto.kirjastot.fi.
Kampanjakirjoja ovat Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma, Merete Mazzarellan
Solkattens år, K. K. Alongin Kevätuhrit, Maria Turtschaninoffin Maresi:
krönikor från Röda klostret, Paula Norosen Supermarsu palaa
tulevaisuuteen sekä Malin Klingenbergin ja Joanna Vikström Eklövin Den
falska Bernice.
Sylvi suosittelee tietenkin Supermarsua! Kirjassa seikkailee monenlaisia koiria ja lisäksi otetaan kantaa koiranjalostukseen: onnistuukohan Supermarsu pelastamaan tulevaisuuden koirat...
tiistai 31. tammikuuta 2017
torstai 26. tammikuuta 2017
Lukuhaaste: kirjassa liikutaan luonnossa
Lotta Kujanpään ja Ilma-Sofia Kuismasen kuvakirja Kirjavan kissan luontoretki on monellakin tapaa mainio luontokirja.
Ensiksikin: Kirja on hauska, runomitta toimii ja kielellä osataan leikkiä:
Kissa pohtii: "Mulla on sivistyksessä aukko.
Millään en muista, mikä on latinaksi saukko?"
"Lutra lutra", huuto kuuluu, näkyy krooliveto.
Rantaan nousee trikoissansa tumma vesipeto.
"Palvelukseen ilmoittautuu Rauno Rantavahti.
Vartiointialueena on mulla tämä lahti."
Toiseksi: Kirjassa otetaan sopivasti kantaa luonnonsuojeluun ja faktat ovat kohdillaan. Eikä mikään eläin ole pahis.
Kolmanneksi: Kirjassa on erinomainen kuvitus. Eläimet ovat ilmeikkäitä ja Kirjava kissa juuri sopivan erilainen. Mäyräkoiran suosikkiaukeama on tietenkin kuva mäyrästä ja karhusta!
Neljänneksi: Kirjan lopussa todetaan, että saman kirjan voi lukea monta kertaa - ihan niin kuin samaan paikkaan voi mennä monta kertaa luontoretkelle. Aina löytyy jotain uutta, mitä edellisellä kerralla ei ollenkaan huomannut!
Ensiksikin: Kirja on hauska, runomitta toimii ja kielellä osataan leikkiä:
Kissa pohtii: "Mulla on sivistyksessä aukko.
Millään en muista, mikä on latinaksi saukko?"
"Lutra lutra", huuto kuuluu, näkyy krooliveto.
Rantaan nousee trikoissansa tumma vesipeto.
"Palvelukseen ilmoittautuu Rauno Rantavahti.
Vartiointialueena on mulla tämä lahti."
Toiseksi: Kirjassa otetaan sopivasti kantaa luonnonsuojeluun ja faktat ovat kohdillaan. Eikä mikään eläin ole pahis.
Kolmanneksi: Kirjassa on erinomainen kuvitus. Eläimet ovat ilmeikkäitä ja Kirjava kissa juuri sopivan erilainen. Mäyräkoiran suosikkiaukeama on tietenkin kuva mäyrästä ja karhusta!
Neljänneksi: Kirjan lopussa todetaan, että saman kirjan voi lukea monta kertaa - ihan niin kuin samaan paikkaan voi mennä monta kertaa luontoretkelle. Aina löytyy jotain uutta, mitä edellisellä kerralla ei ollenkaan huomannut!
lauantai 21. tammikuuta 2017
Ei kahta samanlaista työpäivää
Lukukoiran ja lukukoiran ohjaajan homma ei käy tylsäksi eikä kahta samanlaista työrupeamaa ole, siitä pitävät lukijat huolen. Koskaan ei voi tietää etukäteen, millaisia juttuja on luvassa, ja tututkin lukijat voivat yllättää kirjavalinnoillaan. Ja joskus voi käydä myös niin, että kirjan sankarit ovat tuttuja, mutta puhuvatkin vierasta kieltä.
Kun tämän päivän viimeinen lukija saapui, laukusta kaivettiin esiin Tatu ja Patu - japaninkielisenä versiona! Olipas mielenkiintoista kuunnella kieltä, josta ei tunnistanut sanaakaan. Eikä tekstin näkeminenkään auttanut asiaa; kuvituksesta sentään tunnisti, mistä kirjasta oli kyse.
Sylvi sen sijaan näytti kuuntelevat japania ihan sujuvasti. Ammattimainen lukukoira suhtautuu työhönsä ihan yhtä vakavasti, olipa kirjan kieli tuttua tai ei. Pääasiahan on se, että saa kuunnella, kun luetaan!
Kun tämän päivän viimeinen lukija saapui, laukusta kaivettiin esiin Tatu ja Patu - japaninkielisenä versiona! Olipas mielenkiintoista kuunnella kieltä, josta ei tunnistanut sanaakaan. Eikä tekstin näkeminenkään auttanut asiaa; kuvituksesta sentään tunnisti, mistä kirjasta oli kyse.
Sylvi sen sijaan näytti kuuntelevat japania ihan sujuvasti. Ammattimainen lukukoira suhtautuu työhönsä ihan yhtä vakavasti, olipa kirjan kieli tuttua tai ei. Pääasiahan on se, että saa kuunnella, kun luetaan!
sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Lukuhaaste: suomalainen klassikkokirja
Lukukoiran suosikkiklassikko on tietenkin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala, joka sopii hyvin myös ääneen luettavaksi.
Kalevalan maita asutti muinoin villi ja vapaa koirien heimo, pimeässä Pohjolassa taas eli häijy susien kansa. Koirien ja susien maiden välissä asui pieni mutta sitäkin sitkeämpi kissojen heimo.
Koirien Kalevala on onnistunut versio alkuperäisestä Kalevalasta. Koira- ja susihahmot sopivat yllättävän hyvin Kalevalaan ja Pohjolaan. Seikkailut noudattavat pitkälti alkuteoksen juonta, mutta koiramaisuus ja huumori tekevät Koirien Kalevalasta omanlaisensa tarinan.
Eepos kertoo, miksi kissat ja koirat eivät tule toimeen keskenään. Samoin koirien nykyinen elämäntapa saa selityksen:"Tuokoon tämä panta meille koirille helpon elämän, lausui vaka vanha Väinämöinen. Tuokoon se kuppeihimme mehuisan luun ja allemme pehmoisen patjan. Päästäköön se meidät vilusta ja raskaan raatamisen vaivasta, niin että saisimme rauhassa rapsutella kylläisiä kylkiämme..."
Koirien Kalevala -ooppera on tulossa keväällä Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon. Vaikka kyseessä on nimen omaan koirien kansalliseepos, koirille ei ole luvassa omaa näytöstä. Niinpä Sylvin on tyytyminen kirjaversioon.
Kalevalan maita asutti muinoin villi ja vapaa koirien heimo, pimeässä Pohjolassa taas eli häijy susien kansa. Koirien ja susien maiden välissä asui pieni mutta sitäkin sitkeämpi kissojen heimo.
Koirien Kalevala on onnistunut versio alkuperäisestä Kalevalasta. Koira- ja susihahmot sopivat yllättävän hyvin Kalevalaan ja Pohjolaan. Seikkailut noudattavat pitkälti alkuteoksen juonta, mutta koiramaisuus ja huumori tekevät Koirien Kalevalasta omanlaisensa tarinan.
Eepos kertoo, miksi kissat ja koirat eivät tule toimeen keskenään. Samoin koirien nykyinen elämäntapa saa selityksen:"Tuokoon tämä panta meille koirille helpon elämän, lausui vaka vanha Väinämöinen. Tuokoon se kuppeihimme mehuisan luun ja allemme pehmoisen patjan. Päästäköön se meidät vilusta ja raskaan raatamisen vaivasta, niin että saisimme rauhassa rapsutella kylläisiä kylkiämme..."
Koirien Kalevala -ooppera on tulossa keväällä Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon. Vaikka kyseessä on nimen omaan koirien kansalliseepos, koirille ei ole luvassa omaa näytöstä. Niinpä Sylvin on tyytyminen kirjaversioon.
torstai 12. tammikuuta 2017
Arki alkoi ja lukukoira iloitsee
Joululoma oli Sylvin mielestä pitkä ja tylsä: liian vähän toimintaa ja liian lyhyitä lenkkejä. Onneksi lopulta alkoi arki ja työt - ei tarvitse enää katsella, kun mäyräkoira vihjailee, että jotain pitäisi tehdä.
Lukukoiran työt alkoivat tänä vuonna videokuvauksen merkeissä, tällä kertaa tarkoituksena markkinoida e-kirjoja. Onneksi Sylvi oppi joululoman aikana käyttämään iPadia! (Ei se loma siis ihan sohvalla makoillessa mennyt, vaikka muuan mäyräkoira niin kuvittelikin...) Tiistai-iltapäivä kului luottokuvaaja Raimon seurassa, ja lähiviikkoina nähdään, miten lapsen, koiran ja iPadin kauko-ohjaus sujui. Aika haastava kolmikko, mutta kaikki osapuolet selvisivät osuudestaan ja taisivat myös tykätä kuvaustouhuista.
Tänään oli vuoden ensimmäinen lukuvastaanotto - ja neljäs vuosi lukukoiratoimintaa pyörähti käyntiin. Saa nähdä, mitä kaikkea kevään aikana ehtii tapahtua, luvassa ainakin yksi koulukeikka ja lähikirjastovisiittejä. Lukeminen kannattaa aina ja kaikkialla, toteaa Sylvi.
Lukukoiran työt alkoivat tänä vuonna videokuvauksen merkeissä, tällä kertaa tarkoituksena markkinoida e-kirjoja. Onneksi Sylvi oppi joululoman aikana käyttämään iPadia! (Ei se loma siis ihan sohvalla makoillessa mennyt, vaikka muuan mäyräkoira niin kuvittelikin...) Tiistai-iltapäivä kului luottokuvaaja Raimon seurassa, ja lähiviikkoina nähdään, miten lapsen, koiran ja iPadin kauko-ohjaus sujui. Aika haastava kolmikko, mutta kaikki osapuolet selvisivät osuudestaan ja taisivat myös tykätä kuvaustouhuista.
Tänään oli vuoden ensimmäinen lukuvastaanotto - ja neljäs vuosi lukukoiratoimintaa pyörähti käyntiin. Saa nähdä, mitä kaikkea kevään aikana ehtii tapahtua, luvassa ainakin yksi koulukeikka ja lähikirjastovisiittejä. Lukeminen kannattaa aina ja kaikkialla, toteaa Sylvi.
maanantai 9. tammikuuta 2017
Lukukoira partioretkellä
Sylvi ja partiolaiset viettivät lauantaipäivää metsässä. Lunta tuiskusi, mutta se ei menoa haitannut. Ja kun lukukoira oli porukan mukana, retkellä totta kai myös luettiin.
Kiitokset Karhuille hauskasta aamupäivästä sangen lumisissa olosuhteissa!
Lukukoira Sylvi partioretkellä from Kirjastokaista on Vimeo.
Kiitokset Karhuille hauskasta aamupäivästä sangen lumisissa olosuhteissa!
Lukukoira Sylvi partioretkellä from Kirjastokaista on Vimeo.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Helmet-lukuhaaste vuodeksi 2017
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot haastavat jo kolmatta kertaa lukijoita mukaan leikkimieliseen, koko vuoden kestävään lukuprojektiin. Lapsille ja nuorille on tehty haasteesta oma hiukan lyhennetty versionsa, ja se sopinee myös lukukoirille:
Aikomuksemme on siis tämän vuoden aikana lukea Sylvin kanssa 25 haasteen mukaista lasten- tai nuortenkirjaa, katsotaan kuinka käy. Toivottavasti löydämme haasteen myötä kirjastosta ihan uusia tuttavuuksia, kirjoja, joihin emme muuten törmäisi.
Lukuprojektin etenemistä raportoidaan tietenkin täällä blogissa. Ja tästä aloitetaan:
Tuulia Ahon Maaginen iguaani on kertomus Reino-enosta ja Irmeli-iguaanista ja siitä, miten hassusti voi käydä, jos omistaja jää lemmikkinsä käpälän alle ja eläin alkaa määrätä, mitä talossa tapahtuu. Teenjuojan koti alkaa tuoksua kahvilta, uppomunat vaihtuvat mangoihin ja haitarijatsin sijaan aletaan kuunnella sambaa - ja tämä kaikki vain, koska Irmeli-iguaani tahtoo niin...
Maaginen iguaani oli mainio aloitus lukuhaasteelle. Mikähän kirja valitaan seuraavaksi?
Aikomuksemme on siis tämän vuoden aikana lukea Sylvin kanssa 25 haasteen mukaista lasten- tai nuortenkirjaa, katsotaan kuinka käy. Toivottavasti löydämme haasteen myötä kirjastosta ihan uusia tuttavuuksia, kirjoja, joihin emme muuten törmäisi.
Lukuprojektin etenemistä raportoidaan tietenkin täällä blogissa. Ja tästä aloitetaan:
1. Kirja jonka nimi on mielestäsi kaunis
Tuulia Ahon Maaginen iguaani on kertomus Reino-enosta ja Irmeli-iguaanista ja siitä, miten hassusti voi käydä, jos omistaja jää lemmikkinsä käpälän alle ja eläin alkaa määrätä, mitä talossa tapahtuu. Teenjuojan koti alkaa tuoksua kahvilta, uppomunat vaihtuvat mangoihin ja haitarijatsin sijaan aletaan kuunnella sambaa - ja tämä kaikki vain, koska Irmeli-iguaani tahtoo niin...
Maaginen iguaani oli mainio aloitus lukuhaasteelle. Mikähän kirja valitaan seuraavaksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)