maanantai 19. syyskuuta 2022

Ruskaviikko Pyhä-Luoston kansallispuistossa

Viikko sitten lauantaina lähdettiin mäyräkoira-snautseri -porukalla kohti pohjoista. Auto oli melkoisen täynnä, kun kyydissä oli yhdeksän koiraa, kaksi ihmistä ja kaikki tarpeellinen, mutta hyvin mahduttiin. Menomatkalla ensimmäinen pysähdys oli Rukalla, parin tunnin jaloittelulenkki oli kaikille tarpeen. Ensimmäinen ryhmäkuva otettiin Valtavaaran huipulla ja vasta jälkikäteen huomattiin, että yksi mäyräkoirista oli unohtunut reppuun ja puuttui kuvasta.

Viikko Pyhä-Luoston maisemissa meni nopeasti. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin peräti 19 km, muina päivinä vähän maltillisemmin eli 12-14 km. Hiukan piti selvitellä, mitkä reitit olivat koirille sopivia, pahimmat portaat ja rakkamaastot jätettiin väliin. Mutta kyllä portaitakin kuljettiin: pisimmät portaat olivat Isokurun reitillä ja kun yksi mäyräkoira kulki repussa ja kaksi sylissä, niin aika tavalla puuskutettiin, kun portaat vihdoin viimein loppuivat. Isokurun pohjalla sen sijaan oli hyvät pitkokset helpottamassa sekä kaksi- että nelijalkaisten kulkua.

Viikon aikana kuljettiin monenlaisessa maastossa, oli suota, metsää, tunturipolkua ja rakkakivikkoa. Kelit vaihtelivat pilvipoudasta tihkusateeseen, yhtään varsinaista sadepäivää ei ollut, mutta sadevaatteet kulkivat aina repussa. Harmaa ja sumuinen sää antoi maisemalle oman leimansa.


Monilla poluilla kuljettiin kivikossa, mutta yllättävän hyvn koirat pärjäsivät. Pahimmissa rakkakohdissa Sylvi kulki kainalossa, mutta Hilma ja Saima selvisivät ihan omin tassuin. Hilma 13 vee kulki kivikossa yllättävän hyvin ja loikki kiveltä toiselle kevyesti.



Pyhä-Luoston kansallispuiston hienoin reitti oli viimeisenä retkipäivänä kulkemamme polku Noitatunturille. Luontokeskuksesta kerrottiin, että Noitatunturin valloitus -reitti olisi koirille liian haastava isojen rakkakivien vuoksi, mutta jos tunturia lähestyisi toisesta suunnasta, kulku olisi helpompaa. Niinpä lähdimme polulle toisesta suunnasta ja pääsimme kuin pääsimmekin Noitatunturin huipulle. Osan reitistä kuljimme sumuisessa kelissä ja huipulla olimme osittain pilven keskellä, mutta kun pilvet hälvenivät, maisemat olivat todella upeat. Kyllä kannatti kavuta!



Vaikka kaikki koirat hyvin patikointireissusta selvisivätkin, Sylvistä huomasi, ettei sen kunto ei ole ihan entisensä viime talven välilevytyrän jäljiltä. Paluumatkan jaloittelulenkillä Riisitunturilla Sylvi alkoi myös ontua ja kulki osan reitistä sylissä. Kun illalla tutkittiin tassuja tarkemmin, toisesta etutassusta löytyi hiertymä. Muille koirille ei rasitusvammoja onneksi tullut, mutta tämä taisi kuitenkin olla viimeinen pitempi ruskareissu tällä samalla kokoonpanolla: ensi vuonna porukan seniorit ovat jo 14- ja 15-vuotiaita... Mutta sitä suuremmalla syyllä nautittiin nyt näistä poluista ja hienoista maisemista!




 



perjantai 9. syyskuuta 2022

Saiman selkäkuvat

Viime perjantaina oli Saimalle aika varattuna virallisiin selkäkuviin eli suuntasimme eläinlääkäriasemalle. Selkäkuvaus oli nopea ja helppo toimenpide: ensin kuunneltiin sydäntä, sitten koira rauhoitettiin, minkä jälkeen omistaja odotteli vähän aikaa röntgenhuoneen ulkopuolella, että kuvat oli otettu ja koiralle annettu herätyspiikki. Saima toipui rauhoituksesta nopeasti ja oli illalla jo ihan normaali itsensä. 

Kennelliitossa homma toimii nopeasti ja jo seuraavana päivänä saimme tulokset:
Kalkkeutuneet välilevyt - Förkalkade diskar - Calcified Intervertebral Discs
1 - aste 1, lievä - lindrig - mild (K2)
Välimuotoinen lanne-ristinikama - Lumbosakral övergångskota - Lumbosacral Transitional Vertebra
0 - normaali - normal - normal
Selän spondyloosi - Spondylos - Spondylosis
0 - puhdas - fri - free
Nikamien epämuotoisuus - Ryggkotornas deformitet - Vertebral Anomaly
0 - normaali - normal - normal

Saimaa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta selkäkuvaus oli siitä huolimatta meille itsestäänselvyys. Tulos kiinnostaa sekä Saiman kasvattajaa että myös Saiman emän kasvattajaa (jonka koiria on Ruotsissa kuvattu jo useamman sukupolven ajan). 

Koska selkäkuvaus ja selkätulosten hyödyntäminen jalostuksessa on toistaiseksi ainoa tapa vähentää mäyräkoirien selkäongelmia, olisi tärkeää, että kasvattajat kuvauttaisivat jalostukseen käytettävät yksilöt ja rajaisivat jalostuksen ulkopuolelle ne koirat, joilla kalkkeutumia on paljon (enemmän kuin neljä). Muitakin koiria olisi hyvä kuvata, jotta saataisiin enemmän tietoa mäyräkoirien selkien tilanteesta. Valitettavasti vain harva mäyräkoiran omistaja on tähän ottautunut, vaikka Suomen mäyräkoiraliitto tukee selkäkuvaamista maksamalla omistajalle kuvien lausuntapalkkion. Edelleen on ihan liian vaikeaa löytää pentua, jonka molemmat vanhemmat olisi selkäkuvattu, mutta toivottavasti tilanne pikkuhiljaa muuttuu. Haastamme siis kaikki mäyräkoirien omistajat selkäkuvaustalkoisiin!



perjantai 2. syyskuuta 2022

Töitä ja fanipostia

 

 
 
Kesälomat on pidetty ja myös lukukoira on palannut takaisin töihin. Lauantaina aloitettiin lukuvastaanotot kirjastolla ja torstaina oli Lukukirjo-hankkeen syksyn ensimmäinen työpaja. Työpajat ovat ennestään tutulla koululla, mutta nyt vuorossa olivat taas uudet 5.-6 -luokan oppilaat. Ja tämä porukka onkin täynnä mäyräkoirien ystäviä: kun käytiin läpi esittelykierrosta, lähes kaikilla oli mäyräkoira kotona, mummolassa tai tädin luona! 
 
Lukukirjo-hanke jatkuu ensi kevääseen asti, mutta eivät hankehommat vielä siihenkään lopu. Keväällä oli kirjastoille ylimääräinen haku lukemisenedistämishankkeisiin ja kuinka ollakaan, saimme rahaa vielä seuraavaan hankkeeseen. Lukuvimma-hanke jatkaa nykyisen hankkeen pohjalta, mutta hiukan uusin tavoin, koska kohderyhmänä ovat seiskaluokkien erityisoppilaat.  Lukukoiralle on siinäkin porukassa kysyntää. Toki nyt täytyy huomioida, että Sylvi on jo seniori-ikäinen eli hanke on suunniteltu niin, että työpajat voi toteuttaa myös ilman lukukoiraa. Mutta ainakin vielä Sylvi on täysin työkykyinen ja erittäin innokas olemaan töissä ja oli taas ihan parasta, kun kesätauon jälkeen pääsi töihin.

Lukukoiran työsyksy alkoi mukavalla yllätyksellä, kun lukukoiratoiminnan Grand Old Lady Raisa Alameri lähetti meille postia. Kirjekuoressa oli pino hienoja postikortteja, joissa on lukukoira-aiheinen runo. Niitä kelpaa syksyn mittaan jakaa lukijoille!




tiistai 23. elokuuta 2022

Senioreiden virkistysviikonloppu

 Viime viikonloppu oli varsinaista hajasijoitusta meidän laumalle. Hilma on edelleen etelässä, Saima lähti porokoiran kanssa noseleirille ja Sylvi senioreiden virkistysleirille mökkimaisemiin yhdessä spitzi Usvan kanssa. Seniorit ottivat luksusviikonlopusta kaiken irti: lauantaina meidät kutsuttiin kyläilemäään naapuriin ja koirat pääsivät hiekkarannalle uimaan (Usva) ja kahlaamaan (Sylvi). Virkistävän uintisession jälkeen senioreille tarjoiltiin prinsessakakkua. Kyllä muut koirat olisivat olleet kateellisia, jos olisivat tienneet, miten eräitä hemmoteltiin.

Sunnuntaina keli viileni sen verran, että senioritkin innostuivat juoksemaan kilpaa. Ja piti tietenkin myös poseerata yhdessä. Kyllä oli ihan mahtava viikonloppu!




tiistai 16. elokuuta 2022

Arkea ja kavereita

Kesäloma meni nopeasti ja arki alkoi taas. Syksyn aikataulut on suunniteltu: Sylvi pääsee lukukoirahommiin muutaman viikon kuluttua ja Lukukirjo-hankkeen työpajat kouluilla alkavat syyskuun puolella. Toivotaan, ettei korona enää isommin sotkisi suunnitelmia.

Viikko sitten saatiin mökille viikonloppuvieraita, kun Hilman ja Sylvin kakkosomistaja tuli näyttelyreissulle Kuopioon. Lauantaina osa porukasta kävi näyttäytymässä kehässä ja palasi ruusukkeiden kera, me muut olimme mökillä vaihtelevassa kesäsäässä: ensin oli hellettä, sitten satoi kaatamalla, sitten tuli ukkonen (ja sähkökatkos) ja illalla taas poutaantui.

Hilma lähti vielä kakkoslaumansa mukaan putkiremonttievakkoon etelään, me muut asustelemme vielä hetken pystykorvien huushollissa ja viikonloppuisin mökillä. Onneksi koirat ovat sopeutuvaisia, eivätkä näytä hämmästelevät evakkoelämää tai hajasijoittelua. Ja onneksi on ystäviä, jotka ovat meitä kaikkia kärsivällisesti majoittaneet!




lauantai 30. heinäkuuta 2022

Kansainvälistä näkyvyyttä Dublinissa

Lukukirjo-hankkeemme valittiin keväällä niiden onnekkaiden joukkoon,  jotka saavat posterinsa esille kirjastoalan kansainväliseen konferenssiin Dubliniin. Harmillista kyllä Sylvi ei päässyt mukaan, vaikka olisi taatusti ollut posterin luona varsinainen vetonaula, mutta useamman päivän ja parin tuhannen osallistujan konferenssi matkoineeen olisi ollut liian rankkaa jopa kokeneelle lukukoiralle. Sylvi siis jätettiin kotiin ja korvattiin pahvi-Sylvillä, Sylvi itse ei tainnut päätöstä arvostaa...

Konferenssiin osallistui noin 2000 kirjastolaista ympäri maailmaa, joten oli todella hienoa päästä sinne esittelemään Lukukirjo-hanketta ja lukukoiratoimintaa yleisemminkin. Vaikka konferenssipäivät olivat tiiviitä, ehti onneksi myös hiukan kuljeskella kaupungillakin.


 

 
 
Posteri oli esillä kolme päivää ja kahtena päivänä oltiin postereilla esittelemässä hanketta, niin että osallistujilla oli mahdollisuus kysellä ja kommentoida postereita. Meidän posterimme kiinnosti kovasti ja koska lukukoiratoiminta oli suurimmalle osalle ihan uusi asia, kysymyksiä ja kerrottavaa riitti. Myös erityisluokissa vieraileminen kiinnosti.

Kun keskusteli lukukoirista sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät asiasta etukäteen mitään tienneet, ja sai selvittää asiaa perinjuurin, tuli taas kerran todettua, miten tärkeää ja merkittävää työtä lukukoirat tekevät. Saimme hankkeestamme kovasti kehuja ja kiitosta kirjastokollegoilta eri puolilta maailmaa, ja monet sanoivat, että mielellään kuulisivat, miten hanke etenee. Ihan pian päästään jatkamaan työpajoja Pyörön koululla, Sylvi tuskin malttaa odottaa!



lauantai 23. heinäkuuta 2022

Vihdoin saaressa!

 

Kun juhannuksena ei päästy saarivierailulle, vietettiin nyt saarilomaa sitäkin perusteellisemmin koiranhoitopestin merkeissä. Saavuimme saareen torstaina, perjantaina isäntäväki poistui kulttuurituristeiksi Savonlinnaan,  ja saareen jäi kuusi kuonoa ja yksi nenä. 







Voisi melkein sanoa, että koiranhoitopesti on saariolosuhteissa todella vaivatonta. Ei tarvitse lenkeilyttää koiria, ei vahtia, ettei kukaan karkaa mihinkään: koirat kulkevat, missä haluavat ja viihdyttävät itse itseään. 


Ainoa haastavampi velvollisuus koiranhoidossa oli sydänvikaisen cavalier Tuitun lääkitseminen päivittäin useammalla lääkkeellä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Kun koiranhoito oli minimissään, oli aikaa lukea, ja onneksi kirjoja oli mukana riittävästi: "pakollista" Savonia-kirjallisuutta, dekkareita ja kesähömppää. 

Isäntäväki palasi maanantaina ja heidän seurassaan jatkettiin lomailua vielä pari päivää. Keskiviikona siirryttiin taas mantereelle ja omalle mökille viimeisiksi lomapäiviksi. Maanantaina loma on ohi ja suuntana Dublin, missä on tarkoitus esitellä kirjastomme Lukukirjo-hanketta kirjastoalan kansainvälisessä konferenssissa. Harmi kyllä hankkeen primus motor Sylvi ei voi lähteä mukaan, mutta on taatusti hengessä mukana. 

torstai 14. heinäkuuta 2022

Mökkeilyä ja lomareissuja

 Loma alkoi lopultakin ja heti samantien suunnattiin mökille. Mökillä oli monenlaista ohjelmaa erilaisilla kokoonpanoilla: veneilyä, synttärijuhlaa, grillaamista, saunomista ja ihan vain oleilua. Kesäherkkuja oli myös nelijalkaisille (vihdoin viimein grillimakkaraakin!) ja bonuksena kissan nirsoamat ruoat. Koirat olivat innolla mukana kaikessa menossa, ja kun päivän mittaan ei juurikaan ehtinyt levätä, mäyräkoirat olivat illalla melko uupuneita. Aamulla ei ollut kenelläkään kiire ulos.


Mökkiloma keskeytettiin hetkeksi ja lähdettiin Saiman kanssa lomareissulle etelään, Sylvi ja Hilma jäivät lomailemaan Pystykorvien luokse. Etelässä oli luvassa Team Saiman kolmas DogEscape-pakopeli, tällä kertaa Loimaalla hienossa miljöössä: viime vuosisadan alun hevossairaalassa. Pelin tehtävänä oli löytää kadonnut hevosinfluenssalääkkeen resepti, ja siinä riittikin nuuskimista ja pähkäilyä. Peli oli selvästi haastavampi kuin aikaisemmat pakopelit sekä koiralle että ihmisille, eikä tunti ihan riittänyt ratkaisemiseen, mutta onneksi saimme pelata pelin loppuun asti, kun olimme jo niin lähellä ratkaisua. Todella hienosti toteutettu peli! Team Saima jää odottamaan seuraavaa peliä, onneksi sellainen kuulemma on jo suunnitteilla.

Etelän lomaan kuului myös tallireissuja, hevosen kävelyttämistä ja turistikoirana koiranäyttelyssä piipahtamaista, kun kaverit kävivät näyttäytymässä kehässä. Ei ihme, että Saimaa välillä vähän väsytti ja piti ladata akkuja.

Samaan aikaan toisaalla Pystykorvat ja Sylvi ja Hilma viihdyttivät kyläileviä sukulaislapsia. Vauhtia ja toimintaa riitti, mutta myös rapsuttavia käsiä kerrankin tarpeeksi. Ja näiden seikkailujen jälkeen olikin taas mukavaa palata mökille maaseudun rauhaan...



keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Tylsä juhannus

Korona tavoitti lopulta myös tämän huushollin, ilmeisestikin tuliaisena edellisen viikon työreissulta. Onneksi oireet olivat hyvin lievät, mutta kun ei ihmisten ilmoille voinut lähteä, oli edessä kaupunkijuhannus. 

Koirien mielestä pelkkä sängyssä ja sohvalla makoilu alkoi pitemmän päälle olla vähän tylsää. Ja vielä tylsempää oli se, että juhannukseksi luvattu saarireissu juhannussaunoineen ja grillimakkaroineen peruuntui. Onneksi jo ensi viikonloppuna päästään omalle mökille ja saarireissukin on luvassa muutaman viikon kuluttua. Loma häämöttää jo ihan nurkan takana!


tiistai 21. kesäkuuta 2022

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Etelän kautta pohjoiseen

Viime viikolla alkoi tämän lauman kesäloman ensimmäinen pätkä. Suuntana oli Hossa, mutta sinne kiepautettiin hiukan mutkan kautta, kun piti ensin hakea Hilma etelästä mukaan reissuun. Sunnuntaina retkitiimi Mäyräkoirat ja Pystykorvat oli taas koossa ja auton nokka suunnattiin kohti pohjoista. 

Kiersimme Hossan parhaat patikointireitit niin, että päivää kohti tuli yleensä viidestä kymmeneen kilometriä. Hienoin reitti eli Kokalmuksen kierros oli peräti 14 km. Sylvin maaliskuisten välilevytyräoireiden takia ei edes yritetty lähteä kiipeämään Julman Ölkyn jylhiin maisemiin, mutta muissakin reiteissä riitti ihasteltavaa: harjuja, soita, uskomattoman kirkasvetisiä järviä ja hiekkarantoja. 






Patikointiolosuhteet olivat lähes täydelliset: vajaa parikymmentä astetta lämmintä ja selkeä tai puolipilvinen taivas. Yhtenä päivänä satoi hiukan ja silloin vietettiin lepopäivää ja tehtiin sadekuurojen välissä vähän lyhyempi lenkki. 

Jokaisen reitin varrella oli koirille yllinkyllin juomis- ja uimispaikkoja, niin ettei jano päässyt yllättämään. Vastaantulijoita oli hämmästyttävän vähän, vaikka lomakausi on jo alkanut, eikä hyttysiäkään vielä ollut kuin muutama satunnainen inisijä. Jos koirilta kysytään, niin reissun ainoa miinus oli liian vähäiset näköhavainnot poroista (vaikka parina aamuna mökin pihalla oli yksi vierailija). Hajuhavaintoja sentään onneksi riitti ihan joka päivälle. 


Retkitiimi kiittää Hossaa hienosta viikosta, taatusti palaamme vielä uudestaan näihin maisemiin!