tiistai 21. kesäkuuta 2022

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Etelän kautta pohjoiseen

Viime viikolla alkoi tämän lauman kesäloman ensimmäinen pätkä. Suuntana oli Hossa, mutta sinne kiepautettiin hiukan mutkan kautta, kun piti ensin hakea Hilma etelästä mukaan reissuun. Sunnuntaina retkitiimi Mäyräkoirat ja Pystykorvat oli taas koossa ja auton nokka suunnattiin kohti pohjoista. 

Kiersimme Hossan parhaat patikointireitit niin, että päivää kohti tuli yleensä viidestä kymmeneen kilometriä. Hienoin reitti eli Kokalmuksen kierros oli peräti 14 km. Sylvin maaliskuisten välilevytyräoireiden takia ei edes yritetty lähteä kiipeämään Julman Ölkyn jylhiin maisemiin, mutta muissakin reiteissä riitti ihasteltavaa: harjuja, soita, uskomattoman kirkasvetisiä järviä ja hiekkarantoja. 






Patikointiolosuhteet olivat lähes täydelliset: vajaa parikymmentä astetta lämmintä ja selkeä tai puolipilvinen taivas. Yhtenä päivänä satoi hiukan ja silloin vietettiin lepopäivää ja tehtiin sadekuurojen välissä vähän lyhyempi lenkki. 

Jokaisen reitin varrella oli koirille yllinkyllin juomis- ja uimispaikkoja, niin ettei jano päässyt yllättämään. Vastaantulijoita oli hämmästyttävän vähän, vaikka lomakausi on jo alkanut, eikä hyttysiäkään vielä ollut kuin muutama satunnainen inisijä. Jos koirilta kysytään, niin reissun ainoa miinus oli liian vähäiset näköhavainnot poroista (vaikka parina aamuna mökin pihalla oli yksi vierailija). Hajuhavaintoja sentään onneksi riitti ihan joka päivälle. 


Retkitiimi kiittää Hossaa hienosta viikosta, taatusti palaamme vielä uudestaan näihin maisemiin!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Hilma palasi omaan laumaan

Hilma on ollut helmikuusta lähtien putkiremonttievakossa omassa kakkoslaumassaan Etelä-Suomessa ja pääsi nyt vihdoin palaamaan meidän porukkaan. Putkiremontti ei toki vielä ole ohi, mutta nyt kesäaikaan mökkeillään ja reissataan ja täytyyhän myös Hilman päästä osalliseksi yhteisistä kesäjutuista.

Samalla reissulla oltiin myös pari päivää suurlauman koiranhoitajina, kun osa laumasta lähti näyttelyreissulle. Mukavasti sujui laajennetun laumankin kanssa, vanhoja tuttuja kun ollaan. Kunhan vaan muisti aina laskea, että riittävä määrä koiria tuli ovesta sisälle eikä kukaan unohtunut tuntikausiksi ulos... 

Hilma oli viihtynyt oikein hyvin suurlaumassa. Mikäs siellä oli ollessa, kun päivittäin oli päässyt pitkille lenkeille metsään ja muuten sai oleilla pihalla oman halunsa mukaan (talutushihnaa ei oltu nähtykään) ja kavereita oli tarjolla joka lähtöön ja joka kokoa. Hilmahan on viettänyt pikkupentuaikansa suursnautserien kanssa, joten on melkein suursnautseri itsekin. Mutta vaikka Hilma ei meitä ikävöinytkään, oli meidän laumassa Hilman kokoinen aukko. Onneksi se on taas täytetty!


 


.  

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Sylvi pääsi mukaan Lukujengiin!

 


Kirjastoilla on kesäisin yhteisiä lasten lukukampanjoita. Tänä vuonna lukuhaaste on nimeltään Lukujengi – Kultaisen kirjan metsästys ja olipa mahtava yllätys, kun Sylviä kysyttiin mukaan Lukujengiin. Lukujengissä on muitakin mainioita tyyppejä: https://www.lukujengi.fi/hahmot

Kultaisen kirjan metsästys on lukulautapeli, jossa Lukujengin eläimet Moona-poni, Sylvi-koira, Mato-käärme, Kirppu-lammas ja Touho-kissa seikkailevat tivolissa taikuri Zillin kadottamaa kultaista kirjaa etsien. Pelissä on 15 erilaista lukemiseen liittyvää tehtävää, ja mikä parasta: lukulautapelin voi hakea ilmaiseksi omasta kirjastosta ihan ympäri Suomen. Ja vaikka peli on suunnattu lapsiperheille, ei siinä ole ylärajaa: kaikki voivat lähteä mukaan lukuseikkailuun!




 


perjantai 27. toukokuuta 2022

Kesäloma alkoi!

Tällä viikolla Sylvi kävi vielä Neulamäen kirjastossa lukemassa yhdessä Neulamäen ekaluokkalaisten kanssa, tämäkin jo perinne useamman vuoden takaa. Sen jälkeen laitettiinkin lukuhuivi Sylvin työhuoneen naulakkoon odottamaan syksyä, nyt alkoi lukukoiran kesäloma. Kuono kohti kesän tuoksuja ja uusia seikkailuja! 


 



lauantai 21. toukokuuta 2022

Vielä vähän koulukäyntejä

Näin toukokuussa on jo perinteenä tehdä lukukauden lopuksi muutama visiitti kouluihin. Koulukierros aloitettiin esikoulusta eli viime viikolla kävimme Sylvin kanssa Uppo-Nallen metsäeskarissa. Eskarilaiset olivat jo taitavia lukijoita ja ne lapsista, jotka eivät vielä osanneet lukea, näyttivät Sylville lempikirjoistaan kuvia ja kertoivat niistä. Metsäeskarilaisten kota kaminoineen ja lampaantaljoineen on niin kotoisa, että siellä olisi viihtynyt pitempäänkin!

Tällä viikolla käytiin Martti Ahtisaaren koulun pihatapahtumassa. Lukukoiran "rasti" oli onneksi sisätiloissa, ulkona oli sen verran kolea keli, että olisi voinut parin tunnin päivystyksen aikana alkaa paleltaa niin koiraa kuin omistajaakin. Sylvin luo oli lähes taukoamaton jono - tapahtumassa oli noin viisisataa oppilasta ja osalla vanhemmat vielä mukana, joten rapsuttajia todellakin riitti. Onneksi Sylvi on niin konkari, että jaksoi tämänkin työrupeaman oikein mallikkaasti ja ihan jokainen tervehtimään tullut lapsi ja vanhempi huomioitiin. Tapahtuman päätteeksi lukukoiralle tarjoiltiin vielä grillauspisteestä makkaraa, ja kun kotiin päästiin, loppuillan sohvalla peiton alla makoili oikein tyytyväinen mäyräkoira. 




keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Syntymäpäiväjuhlaa

 


Tiistaina vietettiin Sylvin 10-vuotissyntymäpäivää asiaankuuluvin juhlallisuuksin. Juhlavastaanotto järjestettiin kirjastolla, totta kai.

Kirjastolla oli voinut tehdä Sylville onnittelukortteja, ja kortteja oli kertynyt peräti 103 kpl! Niissä riittää lukukoiralle ihmettelemistä pitkäksi aikaa. Juhlaviikon ajan kortit ovat kaikkien muidenkin ihailtavina lastenosaston seinällä.


 Lastenosastolla oli myös Sylvi-visa, jossa saattoi testata omaa Sylvi-tietämystä, Sylvi-värityskuvia ja Sylvi-juhlarintamerkkejä. Päivänsankari oli tavattavissa omassa huoneessaan, joka myös oli somistettu asianmukaisin koristein.

Illalla kotona nostettiin vielä juhlamaljat ja syötiin kavereiden kanssa herkkuja. Kiitokset kaikille juhlallisuuksien järjestäjille, juhlavieraille ja onnittelijoille, nämä syntymäpäivät muistetaan pitkään!

 

maanantai 9. toukokuuta 2022

Retkikausi aloitettu

Kevät saapui ja retkeilykausi alkoi. Sunnuntaina lähdettiin pystykorvien kanssa tutustumaan naapurinkunnan Manginniemeen. Paikka ei ollut meille ennestään tuttu, mutta tämä ensimmäinen visiitti ei varmaankaan jää viimeiseksi.

Ajomatkaa Manginniemeen on vajaa tunti, tosin menomatkalla teimme hiukan ylimääräistä mutkaa. Kun perille asti päästiin, ei karttaa enää tarvittu: edessä avautui leveä polku. Kun polkua oli kuljettu jonkin matkaa, päädyimme hiekkarannalle. Rannan tuntumassa oli keittokatos ja laavu, mutta me jäimme istuskelemaan ja pitämään kahvitaukoa rannalla olevalle penkille. Tähän mennessä oltiin kävelty ehkä puoli kilometriä, joten olikin jo tauon paikka... 

Rannalla otettiin myös muutama poseerauskuva. Tällä kertaa olimme ajoituksen mestareita, pari minuuttia yhteiskuvan jälkeen alkoi äänekäs vahtihaukku, kun rannalle tuli pari ihmistä koirineen, ja me katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa oman laumamme kanssa.



Etenemisen niemen kärkeen katkaisi leveä ja vetinen oja. Kesäaikaan ojan ilmeisesti pystyisi ylittämään suht kuivin jaloin, mutta nyt päätettiin suosiolla kääntyä takaisin. Paluumatka kuljettiin kapeampaa polkua pitkin rantaa seuraten. Polulla oli meitä ennen kulkenut myös ainakin pyy, teeri ja metso - koirilla riitti haisteltavaa, maistelut kiellettiin.

 

 Manginniemessä vierähti parituntinen helposti. Tervon kunta ja retkeilijät saavat täydet pisteet siitä, miten siistiä oli sekä laavulla että sen ympäristössä, roskia ei näkynyt missään. 

Retkikausi on nyt virallisesti avattu. Joko ensi viikonloppuna suunnataan kohti uusia seikkailuja?


keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Hankehommia ja koirapakopeliä

Viikonloppuna tehtiin Saiman kanssa kahdestaan pikapyrähdys etelään, kun Team Saima kävi Turussa ratkomassa koirapakopeliä. Vaikka tiimimme on jo yhdestä pakopelistä suoriutunut, riitti tässä pelissä haastetta, ehkä jopa enemmän kuin ensimmäisessä. Mutta kuinka ollakaan, selvitimme Kauppa-apulaisen ahdingon pelin tähänastisella ennätysajalla! Alkaa vaikuttaa siltä, että tiimimme on jo hiukan koukussa tähän puuhaan, ja onneksi uusi pakopeli on kuulemma tulossa jo kesällä. Ja sehän testataan.

Maanantaina oli Sylvin osalta tämän kevään viimeinen hanketyöpaja Pyörön koululla. Kevät on mennyt nopeasti, tuntuu että vastahan me työpajat aloitimme. Mutta onneksi Lukukirjo-hanke ei lopu tähän vaan syksyllä jatketaan Pyörössä ja Rajalan koulussa. Koko Lukukirjo-trion mielestä tässä hankkeessa on ollut mukavaa ja mielenkiintoista ja kun kouluistakin on saatu todella hyvää palautetta, voi olla, että haemme rahoitusta vielä jatkohankkeelle. Lukulähettiläillä riittää työsarkaa!




tiistai 19. huhtikuuta 2022

Pääsiäislomaa



 
Pääsiäislomaa vietettiin mökillä kolmeen pekkaan Sylvin ja Saiman kanssa, Hilma on edelleen putkiremonttievakossa kakkosomistajansa luona. Onneksi Hilma viihtyy evakkolaumassa oikein hyvin; kuten tarkkasilmäiset huomasivat parin viikon takaisesta postauksesta, Hilma piipahti tuolloin mökillä, mutta vieraiden tehdessä lähtöä se ei suinkaan ilmoittanut jäävänsä mökille kotilauman kanssa vaan riemusta kiljuen säntäsi lähtevään autoon. Katsotaan, missä vaihessa kevättä Hilma kotiutuu, mutta toistaiseksi mennään näin hajautetusti.

Mökillä oli lunta vielä yllättävän paljon. Aamuisin oli sen verran hankikantoa, että päästiin jäälle kulkemaan. Pysyteltiin tiiviisti rannan tuntumassa, ja vaikka kauempana näkyi moottorikelkkailijoita, ei uskallettu lähisaariakaan kiertämään. Keskemmällä näytti olevan myös sen verran vettä jään päällä, ettei senkään vuoksi kiinnostanut lähteä kauemmas kuljeskelemaan. Rantalenkki riitti meille hyvin. 

     

Sylvi sai kulkea lenkeillä mukana, mutta ihan ominpäin sitä ei vielä päästetty juoksentelemaan. Onneksi houkuttelevin jänisaika näytti taas olevan takanapäin, joten Saima sai olla myös pihalla vapaana. Pihalla riittikin tutkittavaa: saunan takaa löytyi kuollut pyy, jonka Suuri Metsästyskoira suurena aarteenaan kuljetti mökin portaiden eteen. Onneksi mäyräkoira ei sentään syönyt sitä, vaan pyyparka päätyi tunkiolle villimpien syöjien ruoaksi. Sisätiloissakin Saimaa kiinnosti, mitä ulkona tapahtuu, joten se mielellään asettautui pitkäksikin aikaa oman Avara luonto -ohjelmansa ääreen...

Kuten hyvään lomaan kuuluu, lukemista oli mukana mukava pino: dekkareiden vastapainoksi vähän Savonia-lukemistoakin. Herkkuihin panostettiin, suklaata oli tarjolla munina ja levyinä ja koirille oli hankittu pussillinen lampaankorvia. Herkut tekivät hyvin kauppansa, mutta onneksi eivät loppuneet kesken. Ja kun mökillä nukutti taas erityisen hyvin, pääsiäisloma oli meille kaikille Loma isolla ällällä.




tiistai 12. huhtikuuta 2022

Lukuviikko oli lukemisen juhlaa!

 

 

Viime viikko oli valtakunnallinen Lukuviikko, joten lukukoirallakin oli normaalia enemmän puuhaa. Viikko aloitettiin Lukukirjo-hankkeen merkeissä Pyörön kirjastossa. Niin kuin arvattiinkin, eka-tokaluokkalaisten ryhmä oli Sylvistä innoissaan, eikä ketään tarvinnut houkutella lukemaan.

Ekaluokkalaisten kanssa jatkettiin myös torstaina, kun Rajalan koulun ekaluokkalaiset tulivat omaan lähikirjastoonsa tapaamaan Sylviä. Tämä on koulun kanssa jo ihan perinne: kun lukemista on treenattu vuosi, päästään "palkinnoksi" lukemaan lukukoiralle. Samasta koulusta tuli myös yksi MOK-viikkoa viettävä luokka tapaamaan Sylviä.

Kun lauantaina oli vielä Sylvin oma lukuvastaanotto kirjastolla, oli lukukoiran viikko sangen työntäyteinen. Normaalisti töitä on maksimissaan kerran viikossa, mutta kun Lukuviikkoa vietettiin, niin ymmärrettävästi siihen kasaantui paljon kaikenlaista. Koska Sylvi on niin konkari ja työorientoitunut, uskallettiin kuitenkin ottaa normaalia enemmän työkeikkoja. Eikä todellakaan tarvinnut huolestua siitä, olisiko tällainen supertyöviikko liian rankka: lauantaiaamuna lukukoira lähti töihin innoissaan  ja kuunteli lukijoita ihan yhtä suurella antaumuksella kuin maanantainakin.

Viime viikolla saimme myös tiedon, että Lukukirjo-hankkeemme pääsee esittäytymään kirjastoalan kansainväliseen kongressiin Dubliniin heinäkuussa. Ihan huippujuttu saada hankkeelle tällaista näkyvyyttä! Sylviä ei valitettavasti voida ottaa reissuun mukaan, mutta lukukoirasta taatusti puhutaan. Nyt sitten vain askartelemaan posteria.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Hankekuulumisia ja näyttelymatkaajia

Syksyllä alkanut  Lukukirjo-hanke jatkuu taas! Pyörön koulun työpajojen piti alkaa jo tammikuussa, mutta koronatilanteen vuoksi aloitusajankohtaa jouduttiin siirtämään useampaan kertaan. Ja nyt voidaan todeta että olikin ihan hyvä, että työpajoja piti siirtää, ei tarvinnut Sylvin sairausloman takia perua mitään.  Sanataideohjaaja Riikkamaria aloitti oman osuutensa luokkien kanssa jo toissa viikolla ja Sylvi pääsi mukaan tällä viikolla. 

 
Sylvi oli tosi onnellinen, kun pääsi taas töihin, ja lukukoiran sairauslomaltapaluu huomiotiin peräti Itä-Suomen uutisissa! Ensimmäinen työpaja oli kolmos-kuutosluokkalaisille ja kaikki olivat innoissaan, kun saivat lukea Sylvin kanssa. Tässä luokassa on usein mukana myös opettajan oma koira, ja oppilaista huomasikin, että he kaikki olivat tottuneita koiriin. Kaikki sujui oikein mallikkaasti ja ensi viikolla hanke jatkuu eka-tokaluokkalaisten kanssa.

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin mökille lämmittämään tupaa vieraita varten. Illalla saapuivat etelän vieraat, joista osa jatkoi aamulla varhain matkaa Kajaanin koiranäyttelyyn. Etukäteen hiukan mietittiin, miten yöpyminen onnistuu, kun porukassa oli kaksi ihan vierasta koiraa (bullmastiffeja), mutta ihan turhaan epäiltiin. Kun ensimmäiset tulijat olivat tuttua laumaa, vieraatkaan eivät herättäneet sen kummempaa mekkalaa, ja niin omat kuin vieraatkin koirat käyttäytyivät mallikelpoisesti. Kyllä mökkiin ainakin 11 koiraa mahtuu yöpymään ja mäyräkoiria olisi voinut olla vielä ainakin puoli tusinaa lisää. 

Lauantaina kun näyttelymatkaajat esittäytyvät kehässä, muu porukka nautti aurinkoisesta kelistä jäällä ja muustakin mökkielämästä. Kun ulkona sai juosta vapaasti, oli sisällä varsin tyytyväistä ja rauhallista porukkaa. 

 

Kavereiden kanssa oli kivaa, mutta kun vieraat lähtivät, olivat mäyräkoirat melkoisen uupuneita. Onneksi sunnuntaina ehti vielä nautiskella hetken omasta rauhasta ja auringonpaisteesta ennen arkeen paluuta.


perjantai 25. maaliskuuta 2022

Kyläilyä etelässä

Lauantaiaamuna lähdettiin talvilomareissulle Etelä-Suomeen. Lomasää osui ihan nappiin: aurinko paistoi ja ulkoilukelit olivat mitä parhaimmat. Porukalla käytiin tallilla ihmettelemässä hevosia, viihdyttiin pihalla ja tehtiin pitkiä lenkkejä. Sisällä nuorisojaosto pyöri omassa porukassaan, mutta välillä kaikki kaksi- ja nelijalkaiset kasaantuivat sohvalle. Ja kuten aina, lomapäivät sujahtivat nopeasti.




Toipilaskin kulki reissussa mukana mallikkaasti ja arvosti etenkin sitä, että sai taas kulkea vapaasti isolla pihalla. Osa rajoituksista oli vielä voimassa: laumalenkeille ei Sylviä huolittu, portaisiin laitettiin portti (viimeisenä päivänä Sylvi tosin jotenkin sai tungettua itsensä portista läpi ja ehti portaiden puoliväliin ennen kuin asia huomattiin) ja kaikenlaista hyppimistä yritettiin estellä, vaikka Sylvi itse oli jo kovasti toista mieltä. Mutta pääasia, että pääsi reissuun mukaan. 

Pari päivää oleiltiin kaupungissa ja viikonlopuksi suunnataan mökille. Lomalla ehtii.



tiistai 15. maaliskuuta 2022

Pieni hiihtolomanen

Maanantai oli lomapäivä, joten lauantaina lähdettiin mökille viettämään pientä hiihtolomaa. 

Sylvin häkkilepoviikot olivat vihdoin jo ohi, joten sekin pääsi valvotusti ulkoilemaan ja kulkemaan hihnassa mökkitiellä. Halua toipilaalla olisi kyllä ollut pidempäänkin lenkkiin, mutta pitää malttaa edetä varovasti, ettei tule takapakkia. Nyt kuitenkin pääsi mökkimaisemiin ja haistelemaan vähän erilaisia kevättalven hajuja kuin kaupungissa.


Saima löysi sisäisen jäniskoiransa ja häipyi pariin otteeseen rannassa jänisten jäljille. Ja nyt niitä jälkiä todellakin riitti: harvoin on pihalla ja jäällä ollut sellaista jälkien siksakkia, ja parista pupusta saatiin näköhavaintokin. Saiman vapaus kyllä loppui, kun huomattiin, että jänikset kiinnostivat vähän liikaa, eli loppureissu ulkoiltiin visusti hihnassa.

Saiman kanssa aloitettiin tämän talven hiihtokausi. Keli oli mitä parhain ja metsäsuksilla pääsi ihan minne vain. Mäyräkoira joutui välillä hiukan kahlaamaan, mutta se ei vauhtia hidastanut. Onneksi fleksi antoi edes sen verran liikkumavaraa, että jälkiä pääsi vähän haistelemaan. Jänisten ja rusakoiden lisäksi jäällä oli liikkunut myös kettu!



Päivällä ihasteltiin miltei pilvetöntä taivasta, iltaisin hienoja auringonlaskuja. Sunnuntai-iltana nähtiin mökin yllä revontulet ja kuultiin pöllöjen huhuilua. Kyllä hiukan harmitti lähteä kaupunkiin, mutta toivottavasti mökki kutsuu taas parin viikon kuluttua.

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Talvisia poseerauksia

Joku aika sitten mäyräkoirat pääsivät pitkästä aikaa metsään yhdessä hovikuvaaja Suvin kanssa. Sekä kuvaaja että mäyräkoirat upposivat välillä hankeen ja kuvaaja joutui myös ryömimään mahallaan lumessa, mutta lopputulos on sen arvoinen. Kiitokset taas Suville hienoista kuvista!












(Kuvat: Suvi Pitkänen)