Yöpöydän kirjat-blogi innostui emännöimään kesälukumaratoniin jatkoa. Ja me innostuimme lukemaan.
maanantai 31. elokuuta 2020
Kesälukumaraton, osa 2
lauantai 29. elokuuta 2020
Mentiin sienikoirakurssille
Nose Work -kurssien jatkoksi oli tarjolla sienikoirakurssi, ja pitihän meidän mennä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Nyt siis suuntaamme tiistai-iltaisin nuuskimaan peltipurkkeja. Ensimmäisellä kerralla muistuteltiin mieleen, miten nuuskuttimen kanssa toimittiin ja päästiin haistelemaan valitsemaamme sientä eli suppilovahveroa. Kun sienen haju tunnistetaan, aletaan lisätä muihin purkkeihin häiriöhajuja. Ja kun tarkoitus on, että koira löytää sienet metsästä, häiriöhajuina on myös samoja hajuja, mitä metsässäkin: mustikkaa, jäniksen papanoita, peurankarvoja.
Sylvin mielestä nuuhkiminen on ihan parasta ja treenien alussa se innoissaan käpälöi purkkeja vähän miten sattuu. Mutta selvästi se jo tietää, mistä on kysymys ja alkusähläyksen jälkeen löytää oikeat purkit. Pikkuhiljaa treenejä vaikeutetaan, ja koiran pitäisi oppia myös ilmaisemaan, kun sienet löytyvät.
Tarkoituksena on, että syksyllä sienikorista löytyisi muutakin kuin kantarelleja. Katsotaan, miten käy.
perjantai 21. elokuuta 2020
Loman lopuksi Hiidenportin maisemissa
Kesäloma lopetettiin komeissa Hiidenportin maisemissa. Tarjolla oli useampikin reitti, me kuljimme Hiidenkierroksen. Reitti alkoi Palolammen rannalta, sitten kiivettiin vähän korkeammalle ihailemaan Hiidenportin rotkoa. Reitillä oli myös vanhaa metsää, kaskikoivikkoa ja vielä niittymaisemaakin Kovasinvaaralla. Hieno reitti kaikessa vaihtelevuudessaan, ainoa miinus oli se, että kulkijoita on yllättävän paljon. Jonkin verran joutui väistelemään polulla tai odottelemaan, jos ei halunnut ihan peräkanaa kulkea.
Kahvitauolla poikkesimme hiukan reitiltä, että saimme syödä eväät kaikessa rauhassa. Saima harjoitteli tauolla retkikoiran taitoja ja maastoutui varvikkoon. Hilma, joka ei taukoja arvosta, touhusi omiaan ja putosi kaniinimäyräkoiran mentävään kuoppaan, ja Sylvi lepäili mukavasti leuka lahopuulla. Ja pienen lepohetken jälkeen jatkettiin taas matkaa.
keskiviikko 12. elokuuta 2020
Mökkielämää ja kissanpäiviä
Perinteinen kissanhoitoviikkomme oli taas elokuun alussa. Nyt kissanhoidossa oli astetta enemmän haastetta, kun piti selviytyä kissan lääkitsemisestä (hiukan erilaista kuin tabletin syöttäminen koiralle naudanpaistiviipaleen sisällä...) ja vielä siedättää kissaa ja Saimaa toisiinsa.
Vaikka kissalle yritettiin taata myös koiratonta aikaa ja tilaa, järjestettiin valvottuja kohtaamisia Saiman kanssa useamman kerran päivässä. Muutaman kerran Saima lähestyi Marlenaa hiukan liian vauhdikkaasti ja sai vastaansa sähisevän kissan, mutta kokonaisuudessaan siedätys onnistui hyvin. Toivottavasti ne vielä ensi kesänä muistavat toisensa, eikä tutustuminen lähde ihan nollasta.
Ehkä Saimasta johtuen Marlena suhtautui tänä kesänä hiukan normaalia penseämmin hoitajaansa. Mutta ihan hyvissä väleissä erottiin, vaikka välillä kissa käänsi ihmiselle selkänsä ja ilmoitti, että olisi mieluiten ihan omassa rauhassaan.