Laumamme toivottaa rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta teille kaikille.
Parin kuukauden välein laumamme käy tapaamassa eläinfysioterapeutti Ninniä. Välillä luottofyssarimme tekee myös kotikäyntejä, jolloin käsittelyssä ovat mäyräkoirien lisäksi myös pystykorvat. Mitään isompia vaivoja ei koirilla ole onneksi ollut: sekä Hilmalla että Sylvillä on välillä huomattu lieviä jumeja selässä ja lannerangan alueella, ne saatu aina käsittelyn aikana kuntoon.
Saima on osallistunut hierontasessioihin lähinnä sen takia, että saisi kokemusta vieraan ihmisen käsittelystä. Toistaiseksi fyssari on lähinnä ihastellut Saiman muskeleita, sillä kun on oikeasti aikamoiset lihakset sekä takajaloissa että etuosassa...
Kun oma vuoro on ohi, voi rentoutua ja nukahtaa fyssarin jalan lähituntumaan... Hoitopäivänä ei pitkiä lenkkejä tehdä, mutta seuraavana päivänä kaikkien tassut nousevat entistäkin paremmin.
Syksy on mennyt todella vauhdilla myös lukukoirahommissa. Lukuvastaanottoja on voitu pitää normaalisti, toki ohjaajalla on ollut maski naamalla ja lukijoita on ohjeistettu pesemään käsiä mennen tullen, mutta perumisia ei koronan takia ole ollut. Syksyn mittaan on tullut uusia lukijoita ja myös muutama keväältä tuttu lukija on käynyt Sylviä tapaamassa. Kaikki lukijat otetaan vastaan yhtä innokkaasti ja ammattimaisesti.
Lauantaina oli tämän vuoden viimeinen lukuvastaanotto. Tammikuussa jatketaan taas ja silloin alkavat myös Lukukirjo-hankkeen työpajat Pyörön kirjastossa. Kalenteri kertoo, että on tulossa työntäyteinen kevät ja se on Sylvin mielestä ihan parasta.
Mutta tässä välissä lomaillaan ja otetaan rennosti. Nyt tarkenee taas lenkkeillä, kun pakkaset lauhtuivat. Lukukoirankin pitää pysyä hyvässä kunnossa, että työnteko sujuu.Lukukoiran syksy on ollut pitkästä aikaa työntäyteinen, kun omien lukuvastaanottojen lisäksi myös AVI:n rahoittaman Lukukirjo-hankkeen työpajat alkoivat. Nyt syksyllä pidettiin työpajoja Aurinkorinteen koulun eritysluokilla: jokaisella luokalla oli viisi työpajaa, joissa kolmessa oli Sylvi mukana.
Ensimmäisellä kerralla lukukoiralle lukemista vasta kokeiltiin ja etenkin ekaluokkalaisilla lukeminen oli vielä niin alussa, että heidän lukuhetkensä olivat hyvin lyhyitä. Mutta seuraavilla kerroilla päästiin jo hyvin vauhtiin ja etenkin isommat oppilaat lukivat jo todella pitkiä pätkiä keskittyneesti. Sylville lukeminen oli selvästi mieluisaa.
Aurinkorinne oli hankkeen pilottina, jotta voitiin kokeilla, miten työpajat toimivat erityisluokissa. Työpajojen vetäjä Riikkamaria saikin paljon hyviä ideoita, joita voi hyödyntää jatkossa. Heti ensimmäisellä kerralla kuultiin, miten hienoa on, että erityisluokille tarjotaan tällaista, ja olemme samaa mieltä: kirjavinkkaus ja lukemaan innostaminen ja kannustaminen on näissä luokissa eityisen tärkeää.
Meille Sylvin kanssa on tosi antoisaa, kun saamme tehdä yhteistyötä rautaisen sanataideammattilaisen kanssa: paljon puhetta lukemisen tärkeydestä, lukemaan innostamisesta, lastenkirjoista... Nyt syksyllä on nähty viikoittain, joulukuu pidetään taukoa ja tammikuussa jatketaan seuraavassa koulussa. Tuskin maltamme odottaa!
Pitkästä aikaa lähdettiin retkeilemään pystykorvien kanssa lähikansallispuistoomme Tiilikkaan. Retkipäivä oli harmaa, mutta maastossa oli yllättävän paljon värejä marraskuusta huolimatta.
Uiton kierto Sammakkojärven ympäri on aina yhtä hieno pitkospuineen ja suomaisemineen. Evästauolle pistäydyttiin Venäjänhiekalle, kauan ei viitsitty koleassa säässä istuskella, mutta kahvikupillisen verran kuitenkin. Ja kolmen tunnin reippailun jälkeen olikin mukava ajella mökille lämmittämään saunaa. Kyllä retkeily on ihan parasta puuhaa.
Tämänvuotinen Savonia-kirjallisuusmaraton alkaa olla loppusuoralla. Raatilaisten lukulistalla oli vuoden mittaan reilut 90 kirjaa, mukana toki myös lastenkirjoja ja runoteoksia, mutta luettavaa oli silti aikamoinen määrä. Näin syksyllä lukutahti on kiihtynyt sitä mukaa, kun uutuuksia on ilmestynyt. Useampi viikonloppu on siis vietetty lukuretriitissä mökillä Savonia-kirjojen parissa, niin myös viime viikonloppu.
Lukukoira osallistuu mielellään lukuhetkiin myös kotona, mutta silloin ei ihan koko aikaa jaksa skarpata. Onneksi vapaa-ajan lukemisten aikana saa välillä torkahtaakin. Mutta mukavaa on lukijan lukea silloinkin, kun seurana on nukkuva koira tai useampi.Torstaina Sylvi pääsi pitkästä aikaa hankehommiin. Lukukirjo-hanke on AVI:n rahoittama ja kirjaston yhteistyökumppanina on Sanataidekoulu Aapeli. Hankkeen tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lukemaan etenkin niitä oppilaita, joille lukeminen on hankalaa.
Hanke kestää peräti vuoden, ja sen aikana järjestetään sanataidetyöpajoja erityisluokkien oppilaille, oppilaat pääsevät myös lukemaan Sylville. Nyt syksyllä käydään Aurinkorinteen koulussa ja ensi vuoden puolella jatketaan Pyörön koulussa, ensi syksyllä vuorossa on vielä naapurikoulumme eli Rajalan koulu. Työpajoja vetää Sanataidekoulu Aapelin Riikkamaria, joka on vanha tuttumme parin vuoden takaa Lukuloikkia Savossa -hankkeesta. Mukavaa tehdä yhteistyötä pitkästä aikaa!
Sylvi oli luokassa odotettu vieras. Ensimmäisessä työpajassa tutustuttiin toisiimme ja vähän kokeiltiin, millaista lukukoiralle lukeminen on. Kaikki pääsivät hyvin alkuun ja muutaman viikon kuluttua jatketaan.
Tämä on todella hieno hanke ja on mielenkiintoista nähdä, saadaanko lukukipinä syttymään. Samalla tämä on myös eräänlainen Sylvin lukukoirauran loppuhuipennus: kun hanke vuoden kuluttua päättyy, Sylvi alkaa olla sopivassa eläkeiässä. Mutta siitä ei työorientoituneelle lukukoiralle puhuta vielä pitkään aikaan...
Perjantaina tehtiin pitkästä, pitkästä aikaa kouluvierailu. Martti Ahtisaaren 4d-luokka kutsui Sylvin vierailulle - tai oikeastaan aikuiset kutsuivat, lapsille se oli yllätys.
Lukuhetki järjestettiin koronaturvallisesti ulkona: rannalla vähän matkan päässä koululta. Kyllä oli hienot puiteet, kun aurinkokin paistoi lämpimästi!
Viikko sitten matkattiin etelään koiranhoitopestiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka etelässä oli eläinlääkäriasema, missä Hilmaa tutkittiin toistuvien aamumahanpurujen ja lisääntyneen juomisen vuoksi. Vatsa ultrattiin, verta tutkittiin ja lopputuloksena aloitettiin lääkitys sappivaivoihin. Onneksi muutokset sapessa ovat vielä hyvin lieviä ja lääkityskin näyttäisi purevan.
Anivarhain seuraavana aamuna talon ihmisväki ja yksi suursnautseri lähtivät reissuun ja me loput jäimme viettämään viikonloppua suurlaumana: kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri ja yksi suursnautseri.
Kesälomareissujen jälkeen palattiin arkeen ja töihin. Koronarajoituksia on lievennetty sen verran, että vaikka kiihtymisvaiheessa ollaan, lukukoiran vastaanottoja saa pitää, mikä on tosi hieno asia. Syksyn aikataulu on suunniteltu ja varauksiakin on jo tullut reippaasti. Kyllä lukukoiraa tarvitaan.
Ensimmäisen hektisen työviikon jälkeen mentiin viikonlopuksi mökille. Sää suosi, koirat viihtyivät pitkiä aikoja pihalla ja sisälläkin hakeuduttiin aurinkoläikkään. Mutta vaikka aurinko paistoi lämpimästi, syksyn tuntua oli jo ilmassa. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan, kaikenlaisia suunnitelmia on jo...
Viikko sitten sunnuntaina autoon pakkautui kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri, kaksi suursnautseria ja kaksi ihmistä rinkkoineeen, suuntana tällä kertaa Syöte.
Lomaviikko alkoi sateisissa merkeissä, mutta se ei ainakaan koiria hirveästi hidastanut. Välillä kastuttiin, mutta välillä oli myös kuivempia pätkiä, niin että voitiin ottaa kamera esiin. Märät mäyräkoirat eivät hirveästi arvostaneet ryhmäposeeraamista....
Viikon aikana ehdittiin kulkea lähes kaikki Syötteen alueen päiväpatikkareitit. Välillä polkut kulkivat vanhassa naavakuusikossa, välillä soilla, välillä vaaran rinnettä ylösalas. Löydettiin myös meille erinomaisesti sopiva taukopaikka: Koiratupa.
Tällä kertaa retkiporukan nuorin oli vain kolmen kuukauden ikäinen kääpiömäyräkoira. Hiukan mietitytti etukäteen, miten reissu sujuu pennun kanssa, mutta kaikki meni oikein hyvin. Tästä pennusta kasvaa taatusti reipas retkikoira!
Laumamme kesäloma jatkuu: sunnuntaina pakattiin auto ja lähdettiin pystykorvien kanssa kohti Hailuotoa, suunnitelmissa muutama päivä retkeilyä majakka- ja merimaisemissa.
Kaikin puolin hieno reissu jälleen kerran tällä porukalla. Ainoa miinus oli, että vasta paluumatkalla kuulimme saarella asustelevasta lapinkoira Hailuodon Murusta. Harmi, että emme Murua tavanneet, mutta nythän meillä on hyvä syy palata.
Kiitos Hailuoto ja näkemiin!