Parrakas viikonloppu

Viime viikonloppuna matkattiin etelään snautseri-mäyräkoiraklaanin seuraneideiksi. Hilma jätettiin tällä kertaa lomailemaan pystykorvien luokse, ja toinen suursnautsereista harrasti viikonlopun ajan leirielämää, joten koolla oli (vain) kuuden parran porukka. 

Koska tämä lauma osaa käyttäytyä myös julkisilla paikoilla, onnistuu lenkkeilykin yhdessä vuorossa. Suursnautserin fleksi oikeaan käteen, pikkukoirien hihnat vasempaan ja tassua toisen eteen. Sylvi toki jo ennestään tiesi paikkansa tässä kuviossa, mutta Saimaa hiukan epäiltiin. Ihan turhaan: nopeasti se ymmärsi, miten laumalenkkeily sujuu.

Kun päivän reippailulenkki oli suoritettu, koko porukka oli tyytyväinen eikä sen erikoisempia ohjelmanumeroita tarvittu. Välillä oltiin pihalla, välillä sisällä ja välillä sohvalla oli tungosta. Lauman kaitsija sai kaikessa rauhassa keskittyä lukemiseen ja kahvinjuontiin.

Sunnuntaina ennen kotimatkaa käytiin vielä pikaisesti tapaamassa susikoiran ja cavalierin lauman uusinta tulokasta. Ihana Iines oli kotiutunut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Iineksestä ja Saimasta tuli heti parhaat kaverit (itse asiass ovat samaa sukuakin). Kyllä mäyräkoira mäyräkoiran tuntee: heti alettiin leikkiä ja touhuta kahdestaan. On varmaan ihan pakko tehdä seuraava etelänmatka ennen kuin pikkupentu ehtii ihan hirveästi kasvaa...

Syyslomailua

Tällä viikolla vietämme syyslomaa ja  suuntasimme mökille useammaksi päiväksi. Keli oli aitoa lokakuuta, vettä tuli kaikissa olomuodoissa: sadetta, räntää ja jopa lunta sen verran, että maa oli osittain valkeana. Viihdyttiin sisätiloissa kirjan ja palapelin äärellä. 

Lauantaina kuitenkin pistäydyttiin lähikansallispuistossamme Tiilikassa. Ehdittiin kulkea reitin puoliväliin, kun alkoi sataa, onneksi oli sadevaatteet mukana. Mutta sateesta huolimatta Tiilikka oli taas kerran käynnin arvoinen. Muita kulkijoita oli hyvin maltillisesti, vasta ihan loppumetreillä tuli vastaantulijoita. Taitaa kansallispuistojen paras sesonki olla jo takanapäin. Meidänkin kansallispuistoretket lienevät tältä vuodelta ohi, talviaikaan retkeillään vain lähimetsissä.

Mutta mökkeilyä on tarkoitus jatkaa talvellakin. Pimenevien iltojen iloksi hankittiin kuistille mäyräkoiralyhty. Yleensä ei mäyräkoiratavaroita hamstrata, mutta tätä ei voinut ohittaa. Syksyisessä metsässä iloisesti juokseva mäyräkoira sopii mökkimaisemaamme kuin kirsu kuonoon. 

 

Kesäisiä poseerauksia

Hovikuvaajamme Suvi kuvasi laumamme kuopusta Saimaa kesällä, mutta monenlaisista kiireistä johtuen kuvat saatiin vasta nyt. Mutta ei se mitään, hienoja kuvia kannatti kyllä odottaa. Kuvaushetkellä Saima oli noin puolivuotias, muutaman kuukauden kuluttua päästään ottamaan yksivuotisposeerauksia. Kylläpä aika rientää, ihan äskenhän Saima oli vielä ihan pieni pentu. Ja toisaalta tuntuu siltä kuin se olisi ollut tässä porukassa aina. 

Vaihdettiin huivia

 

Kuten tarkkasilmäiset ovat ehkä somekuvista huomanneet, Sylvi poseeraa tällä hetkellä punaisessa työhuivissa. Kennelliiton lukukoirat ovat edelleen koronatauolla, mutta koska AVI ja tartuntatautilääkäri vahvistivat, että Kuopiossa lukukoirahommia voi jatkaa, Sylvi palasi syyskuun alussa takaisin töihin. Vaikka Kennelliitto ei meidän töihinpaluuilmoitustamme kommentoinut, sovimme paikallisen lukukoiravastaavan kanssa, että Sylvi ei toistaiseksi käytä keltaista Kennelliiton lukukoirahuivia. Otimme siis käyttöön punaisen R.E.A.D-koirien huivin, jota Sylvi uransa alkuaikoina käytti.

Lauantaina Sylvi vietti Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää työn merkeissä, mikäs sen sopivampaa. Koronasta huolimatta lukukoiralle on tarvetta ja kysyntää, ja kaikki lukuajat oli jälleen varattu. Siinä missä Kennelliitto on laittanut koko Suomen lukukoiratoiminnan katkolle ainakin vuoden loppuun asti, me seuraamme paikallista pandemiatilannetta ja viranomaisohjeistusta ja toimimme niiden  mukaan. Toistaiseksi siis pienten lukijoiden tukena ja innostajana toimii punahuivinen Sylvi, Reading Education Assistance Dog from Kuopio, Finland. 

Mökkiviikonloppu

Viikonloppua vietettiin mökillä mitä hienoimmassa kelissä. Aurinko paistoi ja ilma tuntui vielä lähes kesäisen lämpimältä. Koirat nauttivat olostaan ulkona ja sisällä, naapurissa käytiin kääntymässä, mutta muuten kuljeskeltiin vain omalla pihalla. Laiskuus iski, eikä edes metsälenkillä käyty.

Edellinen mökkiporukka oli tehnyt mökin syyshuollon suurimmalta osin, joten nyt keskityttiin lepoon ja lukemiseen. Ja syysauringosta nauttimiseen, kun sitä vielä oli tarjolla. Talvea kohti mökkiviikonloput vähenevät, mutta ei mökkiä ihan kokonaan talviteloille laiteta. Ja jospa talvi ei meitä ihan heti yllättäisi vaan saataisiin nauttia kuulaista syyspäivistä vielä jonkin aikaa.