lauantai 19. marraskuuta 2022

Hyvästit

Sylvillä todettiin toissa viikolla muutoksia maksassa ja tällä viikolla jatkotutkimuksissa diagnoosiksi tuli maksakasvain. Sylvi ehti olla lukukoirana lähes yhdeksän vuotta: se oli saanut lukea yhdessä satojen (jopa tuhansien) lasten kanssa, päässyt kirjaston pr-koirana monenlaisiin tapahtumiin, seikkaillut museoissa, tavannut teatterilla Herra Hakkaraisen ja muuta Koirien Kalevalan väkeä ja osallistunut kahteen lukemisenedistämishankkeeseen.

Valitettavasti eläkepäivät loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla edes alkaa: Sylvin vointi huononi muutamassa päivässä ja perjantaiaamuna se ei jaksanut enää kuin nukkua. Eläinlääkärin vastaanottohuoneessa Sylvi nuolaisi kättäni vielä kerran aivan kuin olisi ymmärtänyt, että nyt on hyvästien aika, ja nukahti rauhallisesti ikiuneen. 

Kiitos kaikesta maailman paras Sylvi ja hyvää matkaa Tyynen luo 💔.  Elät muistoissa ikuisesti.

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Hammasvaivaa

 


Toissa viikolla huomattiin, että Sylvi soi kuivamuonanappuloita jotenkin kummallisesti ja jätti osan nappuloista syömättä. Kun kurkattiin suuhun, huomattiin, että yksi poskihammas oli selvästi murtunut. Ei ihme, ettei tavallinen kuivamuonarouskutus onnistunut. Edessä oli siis eläinlääkärireissu.

Kun suunnitelmissa oli joka tapauksessa etelänreissu lähiaikoina, päätettiin aikaistaa sitä ja viedä Sylvi luottohammaslääkärille, jolta onneksi saatiin perjantaipäiväksi aika.

Perjantaina Sylvi vietiin eläinlääkäriasemalle odottelemaan operaatiota ja iltapäivällä eläinlääkäri soittikin ja kertoi, että kahden murtuneen poskihampaan lisäksi röntgenkuvasta paljastui, että kaksi kulmahammasta oli tulehtunut ja poistokunnossa, yhteensä neljä hammasta siis lähti. Loput hampaat puolestaan olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa eli päivittäinen harjaus on auttanut ainakin osittain. Ennen operaatiota tehty verikoe kertoi myös, että Sylvin maksa-arvot olivat ihan liian korkeat. On mahdollista, että tulehtuneilla hampailla on vaikutusta arvoihin, eli ensiapuna antibioottikuuri hammastulehduksen takia ja myöhemmin kontrolliverikoe, josta nähdään, ovatko arvot normalisoituneet vai tarvitaanko lisätutkimuksia. Mitään oireitahan Sylvillä ei ole ollut, ja jos tuota verikoetta ei olisi otettu,  ei olisi ollut mitään aavistusta koko asiasta.

Viikonloppu meni toipuessa. Sylvi oli perjantai-iltana jo ihan hereillä, mutta vähän vaisu eikä ruoka maistunut. Lauantaina se meni jo porukan mukana pihalle haukkumaan, mutta ruoka ei edelleenkään maistunut, vaikka kokeiltiin erilaatuisia purkkiruokia. Herkut kyllä kelpasivat, joten edes jotain meni mahaan.. Mutta vaikka Sylvi oli normaalia vaisumpi, se kuitenkin kuljeskeli pihalla ja kun huomasi, että pakattiin tavarat ja lähdettiin kotimatkalle, se suorastaan innostui. Kun päästiin kotiin, käytiin ostamassa useampi purkki Cesaria ja ne alkoivatkin maistua toipilaalle paremmin kuin normaali ruoka.

Tällä reissulla Sylvi tapasi paitsi eläinlääkärin, myös etelän koirakavereitakin taas pitkästä aikaa. Tuitun kanssa otettiin yhteiskuva, totta kai. Tuitun ja Sylvin ensitapaamisesta on nyt kymmenen vuotta ja ne ovat edelleen parhaat kaverit. Toivottavasti vielä pitkään.