Tämä viikko on vietetty laumanvartijan pestissä eteläisessä Suomessa. Tällä kertaa lomalauma on koostunut erivärisistä ja -kokoisista parrakkaista: on kääpiömäyräkoiraa, kaniinimäyräkoiraa, kääpiösnautseria ja suursnautseria vaikka muille jakaa. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut jakaa, vaan yhteiselomme on sujunut kaikinpuolin mallikkaasti.
Kymmenen koiran kanssa aika ei käy pitkäksi, lenkkeilyynkin kuluu päivässä useampi tunti, kun metsään ei todellakaan mennä yhtenä laumana. Mutta onneksi on ollut mitä hienoin syyssää ja auringonpaistetta on riittänyt jokaisena päivänä. Voisi olla hiukan toisenlainen tunnelma, jos koko viikon olisi satanut kaatamalla ja huushollissa leijuisi jatkuvasti märän koiran haju....
Tottelevaisia ja kuuliaisia koiria on helppo hoitaa, etenkin kun kaikki koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Viimeistään illansuussa ne kerääntyvät kasaksi sohvalle, kylki kylkeen kavereiden kanssa. Onneksi suursnautserit eivät sentään pyri samaan petiin, silloin loppuisi tila kesken - tai ehkä mäyräkoirat vain asettautuisivat toiseksi kerrokseksi jättiläisten päälle.
Hoitopesti loppuu maanantaina, sitten palaamme oman lauman kanssa kotiin ja arkeen. Tähän suurlaumaan on jo niin totuttu, että tuntunee omituiselta elellä taas vain kolmen koiran kanssa.