Kansainvälistä äidinkielen päivää!

Tänään vietetään Unescon päätöksellä kansainvälistä äidinkielen päivää.

Äidinkielen päivään sopii hyvin Uuden Suomen uutinen siitä, miten J. R. R. Tolkien sai opiskeluaikoinaan myöhästymissakkoja Oxfordin yliopiston kirjastosta. Myöhässä ollut kirja oli suomen kielen sanakirja - Tolkieninhan tiedetään olleen suuri suomen kielen ja Kalevalan ystävä.

Tanskasta kotoisin oleva Sylvi on kaksikielinen, tosin tanskan kielen taito on tainnut päästä ruostumaan. Yksi tanskankielinen lastenkirja sentään lukukoiran kotikirjahyllystä löytyy:

 

Mukavaa äidinkielen päivää kaikille, lukekaa tänäänkin!

Makkara on ykkönen!

Mitä lukukoiralle luetaan? Monet lukijat miettivät pitkään ja hartaasti, mikä on se kirja, jonka haluavat Sylville lukea. Usein myös kysytään, mistä kirjoista Sylvi itse tykkää. Ammattimainen lukukoira on toki kaikkiruokainen, mutta Makkara on ykkönen!

Makkara-kirjat on kuin tehty lukukoiratuokioita varten: niissä on mukava ja sopivanmittainen tarina, hauskat kuvat ja mikä parasta: päähenkilönä sympaattinen, laiskanpulskea mäyräkoira. "Makkara on pitkä, matala koira. Se on yhtä pyöreä kuin Makkara. Siksi sen nimi onkin Makkara!"

Makkara ei ole kauneuskuningatar, ei urheilusankari, eikä erityisen välkkykään, mutta omilla konsteillaan se selviää kaikenlaisista kiipeleistä ja tarvittaessa pelastaa myös ystävänsä. Ja seikkailujen jälkeen on aina luvassa rapsutuksia, herkkuja - ja makkaraa!

Michaela Morgan & Dee Shulman: Makkara ja uusi lemmikki

Kun Makkara-kirja kaivetaan esille repusta tai laukusta, lukija usein aloittaa: "Sylvi varmaan tykkää tästä kun tässäkin on mäyräkoira" tai "Tää on niin kuin Sylvi, siks mä otin tän". Ja välillä lukeminen on ihan pakko keskeyttää ja todeta Sylville: "Jos olis kisa, niin sä juoksisit kovempaa kuin Makkara" tai "Et oo yhtään niin paksu kuin Makkara..."

Vaikka Makkara-tarinoita on luettu jo vaikka kuinka monta kertaa, Sylvi kuuntelee niitä aina yhtä intensiivisesti. Jos ei mäyräkoiralukukoira ole todellinen Makkara-kirja -fani, niin kuka sitten!

Lukijana tällä kertaa Jaakko-Juhani, kuvaajana Suvi Pitkänen. Kiitokset molemmille!

Ystävänpäivää

Ystävänpäivä alkoi töiden merkeissä. Kaikki lukuajat oli varattu, ja parituntinen vierähti nopeasti tarinoita kuunnellessa. Lukulistalla oli tänään mm. Sukkapuikko Sulo, Anni ja loistokoirat, Haaveiden satuprinssi - ja yllätysyllätys: yksi Makkara-kirja.

Sylvin vanhat tutut Heidi ja Vilma kävivät myös pitkästä aikaa lukemassa ja ystävänpäivän kunniaksi poseerasivat lukukoiran kanssa:

Lukuhommien jälkeen päästiin oikeasti viikonlopun viettoon ja käytiin testaamassa, miten suksi luistaa. No ei ihan luistanut, mutta koirilla ainakin oli hauskaa, kun saivat viipottaa jäällä. Varokaa vastaantulijat, mäyräkoirat jyrää!

Hiihtolenkin jälkeen piti tietysti päästä saunaan, ja tapansa mukaisesti Sylvi oli jo jonottamassa saunan ovella, kun muut kylpijät vasta valmistautuivat. Toki lukukoira oli löylynsä ansainnut. Saunan jälkeen vällyjen alle kömpi lepäämään otaksuttavasti sangen tyytyväinen mäyräkoira :)

Mukavaa ystävänpäivän iltaa kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!

Kuva: Suvi Pitkänen

Lukusunnuntai

Kuva: Suvi Pitkänen

Tänään laitetetaan läppärit, televisiot ja muut ruudut kiinni ja otetaan kirja käteen, nyt nimittäin vietetään ensimmäisen kerran valtakunnallista Lukurauhan päivää! Lukurauhan on julistanut Kirjasäätiö ja päivän ideana on rauhoittaa aikaa lukemiselle:

LUKURAUHAN LAKI
1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Lukukoira voisi tietysti lisätä tuohon myös seitsemännen pykälän: Koirille ja muille eläimille lukeminen on sallittu.


Mukavaa lukusunnuntaita kaikille!

"Miksi Sylvillä on noin suuret korvat?"

Kuva: Suvi Pitkänen

Jotta se kuulisi paremmin!

Kuunteleminen on lukukoiran tärkein tehtävä. Lukukoira kuuntelee yhtä tarkasti, lukeepa lukija hitaasti tai sujuvasti, kuuluvalla äänellä tai vaikka kuiskaten. Koira ei keskeytä lukemista korjaamalla virheitä tai lukemalla lukijan puolesta. Koira ei myöskään kuunnellessaan vilkuile kännykkää tai mieti, että pitäisi jo olla jossain muualla...

Ossilassa mietittiin taannoin, miten lukukoira opetetaan kuuntelemaan. Konsteja on varmaan monia ja joku koira voi olla ihan synnynnäinen lukukoira, joka ei harjoitusta kaipaa.

Tutkimuksissa on todettu, että lukemaan harjoittelevalle ideaali lukuaika on 10-15 minuuttia eli tuon aikaa lukukoirankin pitää malttaa pysyä aloillaan ja keskittyä kuuntelemiseen. Sylvin harjoittelu alkoi opettelemalla käsky "nyt luetaan", joka tarkoittaa sitä,  että asettaudutaan lukijan viereen kuuntelemaan. Lukutuokion aikana ei heittäydytä selälleen rapsutettavaksi eikä muutenkaan vaadita lukijan huomiota, lukija saa ihan itse päättää, silittääkö hän koiraa vai ei. Lukijan ylenmääräinen nuoleminenkaan ei ole suotavaa :) Aluksi aloillaan kuuntelemisesta sai kehuja ja nameja, myöhemmässä vaiheessa kiitokseksi riittää loppurapsutukset. Myös lukuhetken loppumiselle on oma sanansa, josta koira tietää, että "virallinen" osuus on ohi ja lukutuolista saa loikata lattialle.

Kun lukutilannetta on jonkin aikaa harjoiteltu, koira kyllä oivaltaa, mistä on kyse. Tällöin ohjaaja voi jäädä istumaan hiukan sivummalle, ja koira ja lukija saavat keskittyä lukemiseen kahdestaan.

Kun koira on oppinut kuuntelemaan lukemista, se alkaa reagoida myös lukemisessa tulevaan taukoon. Jos lukija alkaa itsekseen miettiä jotain sanaa, Sylvi kannustaa jatkamaan. Lapset usein selittävätkin  vanhemmilleen, miten "me yhdessä Sylvin kanssa luettiin sitä vaikeaa kohtaa". Yksinkertaista mutta toimivaa.

Näin lukukoira Sylvin suuret lurppakorvat saivat selityksensä. Mutta miksi susikoira Sannilla on noin suuret hampaat...?