perjantai 30. syyskuuta 2022

Kotona taas

Syyslomamme jälkeen pääsimme vihdoin muuttamaan takaisin omaan kotiin. Putkiremontti valmistui jopa vähän etuajassa, mutta koska huoneistoissa käytiin päivisin vielä säätämässä kaikenlaista, tuotiin ensin tavarat erinäisistä varastoista kotiin ja koirat muuttivat vasta, kun suurin osa tavaroista oli jo saatu paikalleen.

Hilmakin on taas ihan pysyvästi kotosalla. Kun oli saanut viipottaa puoli vuotta lähestulkoon ilman hihnaa ja kulkea vapaasti pihalla, oli ehkä vähän sopeutumista kaupunkielämään. Mutta kyllä kaikki kuitenkin alkoi sujua taas vanhasta muistista. 

Ja kyllä kotona onkin mukavaa! Nyt ei ihan heti lähdetä mihinkään reissuun.



maanantai 19. syyskuuta 2022

Ruskaviikko Pyhä-Luoston kansallispuistossa

Viikko sitten lauantaina lähdettiin mäyräkoira-snautseri -porukalla kohti pohjoista. Auto oli melkoisen täynnä, kun kyydissä oli yhdeksän koiraa, kaksi ihmistä ja kaikki tarpeellinen, mutta hyvin mahduttiin. Menomatkalla ensimmäinen pysähdys oli Rukalla, parin tunnin jaloittelulenkki oli kaikille tarpeen. Ensimmäinen ryhmäkuva otettiin Valtavaaran huipulla ja vasta jälkikäteen huomattiin, että yksi mäyräkoirista oli unohtunut reppuun ja puuttui kuvasta.

Viikko Pyhä-Luoston maisemissa meni nopeasti. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin peräti 19 km, muina päivinä vähän maltillisemmin eli 12-14 km. Hiukan piti selvitellä, mitkä reitit olivat koirille sopivia, pahimmat portaat ja rakkamaastot jätettiin väliin. Mutta kyllä portaitakin kuljettiin: pisimmät portaat olivat Isokurun reitillä ja kun yksi mäyräkoira kulki repussa ja kaksi sylissä, niin aika tavalla puuskutettiin, kun portaat vihdoin viimein loppuivat. Isokurun pohjalla sen sijaan oli hyvät pitkokset helpottamassa sekä kaksi- että nelijalkaisten kulkua.

Viikon aikana kuljettiin monenlaisessa maastossa, oli suota, metsää, tunturipolkua ja rakkakivikkoa. Kelit vaihtelivat pilvipoudasta tihkusateeseen, yhtään varsinaista sadepäivää ei ollut, mutta sadevaatteet kulkivat aina repussa. Harmaa ja sumuinen sää antoi maisemalle oman leimansa.


Monilla poluilla kuljettiin kivikossa, mutta yllättävän hyvn koirat pärjäsivät. Pahimmissa rakkakohdissa Sylvi kulki kainalossa, mutta Hilma ja Saima selvisivät ihan omin tassuin. Hilma 13 vee kulki kivikossa yllättävän hyvin ja loikki kiveltä toiselle kevyesti.



Pyhä-Luoston kansallispuiston hienoin reitti oli viimeisenä retkipäivänä kulkemamme polku Noitatunturille. Luontokeskuksesta kerrottiin, että Noitatunturin valloitus -reitti olisi koirille liian haastava isojen rakkakivien vuoksi, mutta jos tunturia lähestyisi toisesta suunnasta, kulku olisi helpompaa. Niinpä lähdimme polulle toisesta suunnasta ja pääsimme kuin pääsimmekin Noitatunturin huipulle. Osan reitistä kuljimme sumuisessa kelissä ja huipulla olimme osittain pilven keskellä, mutta kun pilvet hälvenivät, maisemat olivat todella upeat. Kyllä kannatti kavuta!



Vaikka kaikki koirat hyvin patikointireissusta selvisivätkin, Sylvistä huomasi, ettei sen kunto ei ole ihan entisensä viime talven välilevytyrän jäljiltä. Paluumatkan jaloittelulenkillä Riisitunturilla Sylvi alkoi myös ontua ja kulki osan reitistä sylissä. Kun illalla tutkittiin tassuja tarkemmin, toisesta etutassusta löytyi hiertymä. Muille koirille ei rasitusvammoja onneksi tullut, mutta tämä taisi kuitenkin olla viimeinen pitempi ruskareissu tällä samalla kokoonpanolla: ensi vuonna porukan seniorit ovat jo 14- ja 15-vuotiaita... Mutta sitä suuremmalla syyllä nautittiin nyt näistä poluista ja hienoista maisemista!




 



perjantai 9. syyskuuta 2022

Saiman selkäkuvat

Viime perjantaina oli Saimalle aika varattuna virallisiin selkäkuviin eli suuntasimme eläinlääkäriasemalle. Selkäkuvaus oli nopea ja helppo toimenpide: ensin kuunneltiin sydäntä, sitten koira rauhoitettiin, minkä jälkeen omistaja odotteli vähän aikaa röntgenhuoneen ulkopuolella, että kuvat oli otettu ja koiralle annettu herätyspiikki. Saima toipui rauhoituksesta nopeasti ja oli illalla jo ihan normaali itsensä. 

Kennelliitossa homma toimii nopeasti ja jo seuraavana päivänä saimme tulokset:
Kalkkeutuneet välilevyt - Förkalkade diskar - Calcified Intervertebral Discs
1 - aste 1, lievä - lindrig - mild (K2)
Välimuotoinen lanne-ristinikama - Lumbosakral övergångskota - Lumbosacral Transitional Vertebra
0 - normaali - normal - normal
Selän spondyloosi - Spondylos - Spondylosis
0 - puhdas - fri - free
Nikamien epämuotoisuus - Ryggkotornas deformitet - Vertebral Anomaly
0 - normaali - normal - normal

Saimaa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta selkäkuvaus oli siitä huolimatta meille itsestäänselvyys. Tulos kiinnostaa sekä Saiman kasvattajaa että myös Saiman emän kasvattajaa (jonka koiria on Ruotsissa kuvattu jo useamman sukupolven ajan). 

Koska selkäkuvaus ja selkätulosten hyödyntäminen jalostuksessa on toistaiseksi ainoa tapa vähentää mäyräkoirien selkäongelmia, olisi tärkeää, että kasvattajat kuvauttaisivat jalostukseen käytettävät yksilöt ja rajaisivat jalostuksen ulkopuolelle ne koirat, joilla kalkkeutumia on paljon (enemmän kuin neljä). Muitakin koiria olisi hyvä kuvata, jotta saataisiin enemmän tietoa mäyräkoirien selkien tilanteesta. Valitettavasti vain harva mäyräkoiran omistaja on tähän ottautunut, vaikka Suomen mäyräkoiraliitto tukee selkäkuvaamista maksamalla omistajalle kuvien lausuntapalkkion. Edelleen on ihan liian vaikeaa löytää pentua, jonka molemmat vanhemmat olisi selkäkuvattu, mutta toivottavasti tilanne pikkuhiljaa muuttuu. Haastamme siis kaikki mäyräkoirien omistajat selkäkuvaustalkoisiin!



perjantai 2. syyskuuta 2022

Töitä ja fanipostia

 

 
 
Kesälomat on pidetty ja myös lukukoira on palannut takaisin töihin. Lauantaina aloitettiin lukuvastaanotot kirjastolla ja torstaina oli Lukukirjo-hankkeen syksyn ensimmäinen työpaja. Työpajat ovat ennestään tutulla koululla, mutta nyt vuorossa olivat taas uudet 5.-6 -luokan oppilaat. Ja tämä porukka onkin täynnä mäyräkoirien ystäviä: kun käytiin läpi esittelykierrosta, lähes kaikilla oli mäyräkoira kotona, mummolassa tai tädin luona! 
 
Lukukirjo-hanke jatkuu ensi kevääseen asti, mutta eivät hankehommat vielä siihenkään lopu. Keväällä oli kirjastoille ylimääräinen haku lukemisenedistämishankkeisiin ja kuinka ollakaan, saimme rahaa vielä seuraavaan hankkeeseen. Lukuvimma-hanke jatkaa nykyisen hankkeen pohjalta, mutta hiukan uusin tavoin, koska kohderyhmänä ovat seiskaluokkien erityisoppilaat.  Lukukoiralle on siinäkin porukassa kysyntää. Toki nyt täytyy huomioida, että Sylvi on jo seniori-ikäinen eli hanke on suunniteltu niin, että työpajat voi toteuttaa myös ilman lukukoiraa. Mutta ainakin vielä Sylvi on täysin työkykyinen ja erittäin innokas olemaan töissä ja oli taas ihan parasta, kun kesätauon jälkeen pääsi töihin.

Lukukoiran työsyksy alkoi mukavalla yllätyksellä, kun lukukoiratoiminnan Grand Old Lady Raisa Alameri lähetti meille postia. Kirjekuoressa oli pino hienoja postikortteja, joissa on lukukoira-aiheinen runo. Niitä kelpaa syksyn mittaan jakaa lukijoille!