torstai 30. heinäkuuta 2015

Metsässä kameran kanssa

Mäyräkoirat, hovikuvaaja Suvi ja kamera kävivät metsässä. Suosikkikuvaajalle poseeraaminen oli niin mukavaa, ettei sadekuurokaan haitannut menoa. Tässä metsäreissun satoa:












Kuvat: Suvi Pitkänen

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Seesteisiä lomatunnelmia

Mökkeily jatkuu perin rauhallisissa tunnelmissa. Kesäkissamme poistui Atlantin toiselle puolelle, joten nyt ollaan ihan vain oman lauman kesken ja nautitaan Suomen suvesta. Nauttikaa tekin!




maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kaikenkarvaiset mökkeilijät

Mitä mökkiviikon aikana tapahtuu? Parasta on, kun ei tapahdu oikeastaan mitään, vaan jokainen kaksi- ja nelijalkainen saa olla omissa oloissaan ja tehdä sitä mitä huvittaa.

Lauman vanhin mäyräkoira Tyyne viihtyy mökilläkin sisätiloissa: mitä vähemmän liikuntaa, sen parempi. Tyynen paras mökkikaveri on Karhu, jota Tyyne rakastaa syvästi. Mökille saavuttaessa pitää aina ensimmäisenä rynnätä tervehtimään Karhua ja jälleennäkeminen on aina yhtä sydämellinen. Karhun sylissä voi nukkua vaikka tuntikausia.


 Tänä kesänä Tyyne huomasi, että muinoin kirpputorilta löydetty nojatuoli onkin oivallinen  nukkumispaikka. Monta vuotta mäyräkoiraa uskollisesti palvellut korituoli hylättiin välittömästi, ja tuttu kuorsaus alkoi kuulua nojatuolin suunnalta...


Hilma päivystää mielellään pihalla ja vahtii tarkasti, mitä tapahtuu. Kukaan ei taatusti saavu pihalle Hilman huomaamatta - eikä myöskään siirry pihalla paikasta toiseen. Valpas vahtikoira ryntää jokaisen kulkijan luo, vaikka tämä olisi käynyt vain liiterissä puita hakemassa, ja heittäytyy selälleen rapsutusten toivossa. Ihmisten perässä voi ajautua sisälle, mutta ulos passiin pitää päästä heti uudestaan ja ulko-oven avautumista voi tarvittaessa nopeuttaa pienellä kiihtymisellä...


Hilma on myös lauman innokkain auringonpalvoja, jolle tuskin mikään paahde on liikaa. Kun aurinko alkaa paistaa riittävän lämpimästi, Hilma etsii pihalta mukavimman kohdan, johon voi asettautua makuulle ottamaan aurinkokylpyjä. Tarvittaessa voi myös kiivetä kukkaruukkuun, jotta muurahaiset ja muut mäyräkoiraa pienemmät mönkijät eivät tule nautiskelijaa häiritsemään.


Sylvikään ei juuri sisätiloissa viihdy, paitsi jos sataa kaatamalla. Heti aamulla liikkeelle ja tutkimaan, ketkä kaikki ovat kulkeneet takapihalla tai rannassa! Vaikka Sylvi kulkeekin suurimman osan ajasta kuono maassa ja välillä syöksähtää jonkun jyrsijän tai linnun perään, se on ainakin tähän asti pysynyt hyvin pihapiirissä eikä lähde itsekseen metsään eikä kylille. Pihapiirissäkin näyttää riittävän tarpeeksi tutkittavaa, hyvä niin.



Jos laiturilla on ihmisseuraa, Sylvikin malttaa pysähtyä hetkeksi ja asettautua lepotuoliin. Silloinkin kyllä pitää tarkkailla, kulkeeko järvellä joku, ja ajoittain kuono kurottautuu haistelemaan tuulia...


Mökkielämään on heinäkuussa tuonut oman hohtonsa kesäkissa Marlena (Marlenasta lisää tässä postauksessa). New Yorkin kasvatti uskaltautuu välillä sisätiloista ulos koillissavolaiseen viidakkoon (jopa parinkymmenen metrin päähän ulko-ovesta) ja tuo muille lahjaksi kuolleita päästäisiä ja myyriä.


Kissan mieluisin paikka ulkona on kuitenkin mökin terassin kaide, sieltä käsin voi hyvin tarkkailla, mitä ympärillä tapahtuu.


Varsinkin Sylvi on Marlenan lumoissa ja käy monta kertaa päivässä tarkastamassa, mitä kissa touhuaa. Kissan ja koirien yhteiselo on tänäkin kesänä sujunut mallikkaasti - jopa mäyräkoirat ymmärtävät, että kissa on niitä ylempänä. Kesälaumamme on varsinaista kahden kerroksen väkeä!

 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Bronxin synkkä kaunotar

Kesälaumaamme mökillä on jo useampana kesänä kuulunut Marlena, musta kaunotar suoraan New Yorkin Bronxista.


Marlena on alkujaan bronxilaisen katukissan pentu. Irene-hirmumyrskyn jälkeen paikalliset eläinsuojelijat pelastivat autojen alla päiväkausia kyhjöttäneen surkean pennun, käyttivät sen eläinlääkärin tarkastuksessa, hoitivat kuntoon ja löysivät sille uuden kodin. Nyt Marlena on varsinainen maailmankansalainen, joka talvet viettää newyorkilaisessa kerrostalossa ja kesäisin muuttaa suomalaisiin maalaismaisemiin kyttämään myyriä ja päästäisiä. 

Kissan ja koirien yhteiselo sujuu kesä kesältä paremmin. Lauman vanhimmathan ovat olleet enemmänkin kissojen kanssa tekemisissä, mutta Sylville kissa oli ensikohtaamisella melkoisen jännittävä otus. Ensimmäisenä kesänä oli myös yksi hiukan vakavampi yhteenotto, silloinkin kissan kynnet onneksi tarrautuivat ihmisen olkapäähän, ei koiraan. Sen jälkeen eriävät mielipiteet on ilmaistu sähisemällä, mikä on ollut ihan riittävän tehokasta.

Jokainen kesälauman nelijalkainen suhtautuu toisen lajin edustajaan omalla tavallaan: Tyyne lähestyy kissaa ystävällisesti ja yrittää jopa leikkiä sen kanssa, Hilmalle kissa on aivan kuin ilmaa ja Sylvi on kissasta positiivisen kiinnostunut, välillä hiukan liikaakin. Marlena puolestaan tietää olevansa laumajärjestyksessä koirien yläpuolella (tietenkin!) ja mieluiten tarkkailee niitä majesteetillisesti vähän matkan päästä. Välillä koirat ja kissa kohtaavat polulla kuonokkain ja ohitus sujuu turhia tervehtimättä. Sängyllä lojuessaan kissa voi puolihuolimattomasti ojentaa käpälää kohti ohi kulkevaa koiraa, mutta kynnet eivät kuitenkaan ole esillä. Koirat puolestaan antavat kissan loikoilla rauhassa eivätkä yleensä yritä asettautua samaan sänkyyn.


Saa nähdä, miten kissan ja koirien yhteiselo vuosien saatossa tiivistyy, mutta yksi asia on varmaa: koirien mielestä kissan visiitissä parasta on kissanruoka. Krantulle kissalle ei mikä tahansa purkkiruoka kelpaa ja eilinen herkku voi tänään olla syömäkelvotonta. Mutŧa sehän ei laumaa yhtään harmita: koirat ottavat vastaan kaikki kissalta jääneet armopalat erittäin suurella innolla!



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Temppu ja kuinka se tehdään

Tokotouhut ovat Sylvin osalta kesätauolla - kuka nyt kesällä viitsisi totella, ei ainakaan mäyräkoira. Sen sijaan olemme osallistuneet temppukouluun, ja se onkin ollut oivallista kesäpuuhaa. Nakit ja naksutin ihan parhaassa käytössä, ainakin jos Sylvin mielipidettä kysytään.

Temppukoulun ideana on, että joka kerralla opetellaan jotain uutta ja katsotaan, miten jo aiemmin opetetut temput sujuvat. Ohjelmassa on ollut mm. peruuttamista, kierimistä, vilkuttamista, kahdeksikkoa pöydänjalkojen ympäri ja hulavannehyppyä. Koirakoulun opettaja Pirjo on myös keksinyt Sylville omia, lukukoiralle sopivia temppuja: ollaan testailtu kirjadominoa, kirjakassin hakemista ja kirjanmerkin noutamista. Kirjojen tiimoilta voisikin keksiä vaikka mitä, ideoita otetaan vastaan!

Sylvin ehdoton suosikkitemppu on kieriminen, sopii tuollaiselle matalalle otukselle, joka ei kovin korkealta maahan romahda. Kierimistemppua tarjotaankin nakkien toivossa vähän joka välissä...



  
(linkki videoon: http://youtu.be/tlGmxGC9OIU)


Temppukoulu jatkuu meidän osaltamme toivottavasti loppukesällä ja ehkä jopa ominpäinkin saadaan jotain treenattua. Ettei lomailu kävisi liian tylsäksi, Sylvi aikoo perehtyä uuteen lajiin: koirajoogaan.


Kobra- ja leijona-asana kuulostavat juuri sopivilta mäyräkoiran luonteelle: "Simhasanaa eli leijona-asentoa harjoittava doogi muistuttaa karjuvaa leijonaa, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, kun se kokee oman leijonamaisen rohkeutensa ja jaloutensa." Sylvin pitänee opetella myös aurinkotervehdys, ihan siltä varalta, että aurinko alkaa vielä joskus paistaa täydeltä terältä...

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hyvää runon ja suven päivää!

Nyt runokirja käteen ja ulos nauttimaan Suomen suvesta! Näin patistaa jo kalenterikin, joka kertoo, että tänään vietetään paitsi Eino Leinon myös runon ja suven päivää.

Lomailevan lukukoiran tunnelmia kuvannee parhaiten tämä Hannele Huovin riimittely:

Niin täysi
voi luottamus olla:
tassut taivasta kohden,
maha paljaana voi
maata ruohikolla.



torstai 2. heinäkuuta 2015

Lomalle!

No niin, nyt on tämän kevään lukuvastaanotot pidetty, possunkorvat syöty ja lukukoira voi aloittaa kesäloman!

Kevään aikana kävi yhteensä 54 lukijaa -  aika monta tuntia on Sylvi kuunnellut tarinoita, kun jokainen lukija on lukenut noin varttitunnin. Tässä touhussa koirankin sanavarasto kehittyy, keskittymiskyvystä puhumattakaan... Ja mikä on ollut nuorten lukijoiden suosikkilukemista? No Makkara-kirjat tietenkin :)

Lukukoiran vastaanotoista on tullut yksinomaan positiivisista palautetta niin lukijoilta kuin heidän vanhemmiltaan. Monet opettajat ovat patistelleet varsinkin ekaluokkalaisia lukemaan ääneen, ja koiralle lukeminen on selvästikin kivointa ääneenlukemista, ihan eri asia kuin vanhemmille tai sisaruksille lukeminen.  On ollut  mukava huomata, että tänä keväänä pojatkin ovat innostuneet lukemaan Sylville.  Eräskin poika totesi ilmeisen onnistuneen lukutuokion jälkeen: "Iskä, jos me voitetaan Eurojackpotista, niin ostetaan mekin oma mäyräkoira ja laitetaan sen nimeksi Sylvi ja sitten mä voin lukea sille."  Tarina ei kerro, miten veikkauksessa kävi...

Kysyntää lukuvastaanotoille olisi varmaan ollut koko kesän ajan, ja nyt jo kyseltiin, milloin syksyn aikoja voi varata. Mutta lukukoirakin on lomansa ansainnut. Työntäyteisen kevään vastapainoksi Sylville on luvassa ainakin mökkeilyä ja saunomista, temppukoulua ja patikointia, junamatkoja ja kaikenkarvaisia kesävieraita. Toivottavasti myös aurinkoista lomasäätä. Nyt siis loman viettoon ja äkkiä!


Kuva: Suvi Pitkänen