torstai 31. joulukuuta 2015

Katse kohti uutta vuotta!

Kuva: Suvi Pitkänen

Mitä kaikkea näkyykään, kun katsotaan kohti uutta vuotta? Luvassa toivottavasti ainakin lukukoirahommia, mukavia lukijoita ja kivoja kirjoja. Pop up -kirjastoja ja muita tapahtumia. Mökkeilyä ja metsäretkiä. Koirakoulua ja uusia temppuja. Sylvin mottona myös ensi vuodelle on Minna Canthin lausahdus : "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!"


Oikein mukavaa vuotta 2016 kaikille!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Sipoonkorven maisemissa

Koska myös kaverimme Spitzi ja Porokoira lomailevat Etelä-Suomessa, päätimme käydä yhdessä joululenkillä Sipoonkorvessa. Vaikka aamulla oli sateista, keskipäivällä kirkastui ja olikin ihan sopiva päiväretkeilykeli.

Kalkkiruukin luontopolku kulki välillä metsässä, välillä noustiin ylemmäs kallioille. Polun kunnostaminen oli vielä hiukan kesken; portaat olivat huonohkossa kunnossa ja reittimerkkejä oli välillä harvakseltaan, mutta eksymään ei kuitenkaan päässyt eikä varovaisella kulkijalla ollut ongelmia etenemisessä. Paikoin polulla oli melko mutaista, mutta vaelluskengillä selvisi hyvin ja varpaita kastelematta. Muuan kaniinimäyräkoira sen sijaan kastautui perusteellisemmin puron ylityksessä... Joulu-uinti ei Hilmaa kuitenkaan kangistanut, ei edes hidastanut vauhtia. Hiukan ravistelua ja matka jatkui taas entisellä innolla.

Kansallispuistoalueella muistuteltiin useaan kertaan, että koirat on pidettävä kytkettyinä. Sen verran tätä sääntöä rikoimme, että lauman vanhin Tyyne kulki ilman hihnaa, se kun ei taatusti poikkea polulta mihinkään ja osaa ohittaa vastaantulijat kohteliaasti. Muu lauma kulki hihnoissa - ja välillä hihnat solmussa, olihan joukossa mukana Suuri Solmumestari Sylvi...

Joulupäivänä valoisaa aikaa on kovin vähän; parin tunnin luontopolku oli juuri sopivan mittainen ja ehdittiin metsästä pois ennen kuin alkoi kunnolla hämärtää. Tämä lauma olisi kyllä viihtynyt Sipoonkorven maisemissa pitempäänkin. Eikä yhtään ikävöity lunta ja valkoista joulua.









tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa

Lomalauman jouluvalmistelut ovat minimaaliset, aiomme keskittyä herkkujen syöntiin ja laiskotteluun. Täällä ei joulustresssiä tunneta!


Jokainen viettäköön joulua omalla tavallaan. Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta kaikille!


lauantai 19. joulukuuta 2015

Lukukoira Börjeä tapaamassa

Tänään hyppäsimme Sylvin kanssa bussiin, sitten metroon ja vielä kerran bussiin ja lopulta olimme perillä Tapiolan kirjastossa, lukukoira Börjen työpaikassa. Börjellä oli tänään vuoden viimeinen työpäivä, ja sen päätteeksi järjestimme Börjen omistajan Raisan kanssa treffit Börjelle, Sylville ja meille kaksijalkaisille.

Tapasimme kirjaston lastenosastolla, missä Börje oli juuri lopettelemassa lukuvastaanottoaan. Sieltä Börje kohteliaana isäntänä johdatti meidät back stage -alueelleen eli henkilökunnan kahvihuoneeseen. Kynnet vain rapisivat, kun lukukoirat marssivat peräkkäin pitkin kirjaston käytävää, ja aina välillä Börje kääntyi varmistamaan, että olihan Sylvi vielä mukana.

Iltapäivä kului mukavasti lukukoira-asioista (ja välillä myös kissoista) jutellessa ja koiria rapsutellessa. Raisa ja Börje ovat suomalaisen lukukoiratoiminnan pioneereja ja aktiiveja, joten puhumista riitti. Raisan laskelmien mukaan lukukoiria on Suomessa tällä hetkellä noin 280, eli nelijalkaisia lukemisen tukemisen ammattilaisia on jo todella monella paikkakunnalla ja monessa kirjastossa. Hieno homma!

Päivä alkoi jo hämärtää, ennen kuin olimme taas takaisin muun lomalauman luona. Pääkaupunkiseuturetki oli sen verran uuvuttava, että Sylvi vetäytyi heti sohvalle peittojen uumeniin - ja kylläpä nukuttikin ihanasti Börje-treffien jälkeen.

Kiitokset Raisalle ja Börjelle mukavasta iltapäivästä, näkemisiin taas ensi vuonna!





tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukoira Tuittu


Viikonloppuna saavuimme Etelä-Suomen lomaresidenssiimme, ja perinteinen joululaumamme on taas koossa parin viikon ajan. Cavalier Tuittu oli meitä juna-asemalla vastassa, ja siitä lähtien Tuittu ja Sylvi alias Majakka ja Perävaunu ovatkin olleet erottamattomat.


Tuittu on hyvn sopeutuvainen ja mukautuvainen otus; vaikka se normaalisti eleleekin saksanpaimenkoiran kanssa ja tekee niin kuin se käskee, ei ole mikään ongelma vaihtaa kaveria ja alkaa toimia mäyräkoiratyylillä. Pääasia on, että joku muu päättää, mitä tehdään. Jos Sylvi menee pihalle, Tuittu menee myös. Jos Sylvi hyppää nojatuoliin, Tuittu hyppää perässä. Jos Sylvi syö puruluuta, Tuittukin tahtoo oman luun. Ja puruluita syödään matolla vieretysten, totta kai.

Mutta metsässä Tuittu menee omia menojaan. Heti metsän reunassa siitä paljastuu todellinen metsäspanieli: kuono maassa ja häntä pystyssä viuhkana heiluen se juoksee ties minkä hajujen ja jälkien perässä. Ei pysy mäyräkoira samassa vauhdissa mukana. Mutta onneksi Tuittu tietää, että kaveria ei jätetä, ja palaa aina ylimääräisen jäljestyslenkin jälkeen sinne, missä Sylvi (ja muu lauma) on.



Paitsi jäljestämisessä Tuittu päihittää mäyräkoirat myös kuorsaamisessa. Vaikka mäyräkoiralaumassammekin on yksi sangen lahjakas kuorsaaja, ei volyymit yllä läheskään cavalierin tasolle. Mutta onneksi me kaikki olemme lahjakkaita nukkumisessa...


Joillakuilla jouluperinteisiin kuuluu kinkku ja joulukuusi, meillä joulukoira Tuittu. Eikä hyvistä perinteistä kannata luopua - ainakaan jos Sylviltä kysytään.


perjantai 11. joulukuuta 2015

Kesäisiä tunnelmia

Lunta ja pakkasta odotellessa Myrsky ja Tuisku innostivat  muistelemaan viime kesää kuvin ja sanoin. Ja löytyihän niitä kesäkuvia; aikamatka takaisin kesään, olkaa hyvät!

Mitä laumamme siis puuhasi viime kesänä, jos kuvia on uskominen?

Retkeiltiin metsissä lähellä...


ja vähän kauempanakin.


Kasvatettiin kulmakarvoja...


Tutkittiin kääpiä...


Nautittiin mökillä kesästä ja auringosta....


Ihmeteltiin kaukaista kesävierasta (joka puolestaan ihmetteli suomalaista kesää)...


Oltiin järvellä...


Välillä myös järvessä...


Ja sateen sattuessa maastouduttiin nojatuoliin.


Ei hassumpi kesä!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Tämän vuoden työt tehty!

Eilen oli lukukoiralla vuoden viimeinen työpäivä. Syksyn aikana on lukuvastaanottoja ollut säännöllisesti kolme kertaa kuussa, ja sen lisäksi Sylvi on ollut miltei joka kuukausi mukana jossain muussakin tapahtumassa. Aika vilkas syksy siis takanapäin - ja keväällä luvassa uudet puuhat. Lukukoiralta ei työt ihan heti lopu...

Vuoden aikana on  moneen kertaan saanut kuulla, miten koiralle lukeminen on "se juttu", jolla varsinkin pojat saa houkuteltua kirjan ääreen. Ja poikia onkin käynyt tänä syksynä lukemassa enemmän kuin aikaisemmin. Hieno homma!

Tämän vuoden viimeisenä lukijana oli Julia, joka oli lukemassa Sylville jo toista kertaa. Alkutervehdysten jälkeen Sylvi asettautui kuuntelemaan, kun Julia luki kirjaa Juuson suuresta porkkanakisasta. Mäyräkoiralle tyypillisesti Sylvi on mestari asettautumaan makuulle pieneenkin tilaan - ja mitä lähemmäksi lukijaa pääsee, sen parempi. Nyt näytti löytyvän erityisen mieluinen asento, taisi kruunata koko työpäivän...


Kun työt oli tehty, Sylvi sai herkkuja, pääsi kavereiden kanssa lenkille - ja mikä parasta, saunaan.


Ja saunan jälkeen sohvalla loikoilikin sangen rento mäyräkoira, jo ihan lomatunnelmissa...



tiistai 1. joulukuuta 2015

Kuukauden koira!


Sylvi sai kunnian esiintyä koirakoulu Ponderan uusittujen nettisivujen ensimmäisenä Kuukauden koirana!

Koirakoulun omistajan Pirjo Heikkisen ideana on esitellä Ponderan sivuilla joka kuukausi yksi kurssilainen - hauska idea, kun kursseilla on rotuja ja koirapersoonia  joka lähtöön. Kannattaa siis seurata, mitä sivuilla tapahtuu.

Kiitokset Pirjolle tästä kunniasta! Koko juttu löytyy täältä: Kuukauden koira.


maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun kilometrit

Marraskuun alussa otettiin haasteeksi 50 kilometriä lenkkeilyä joka viikko. Ja nyt kuun viimeisenä päivänä voidaan tyytyväisinä todeta: me teimme sen!

Koko lauma ei haasteeseen osallistunut yhtä tavoitteellisesti, Hilma jätti huonolla kelillä muutaman lenkin väliin ja Tyynen viikkokilometrit taisivat jäädä reiluun kymmeneen. Mutta Sylvi on säänkestävä Sportti-Sylvi, m.o.t.





(Kuvat: Suvi Pitkänen)

torstai 26. marraskuuta 2015

Räntäsadetta ja vieraita kieliä

Tämän päivän työvuoroon käveltiin Sylvin kanssa räntäsateessa. Tuli taas todistettua, että ei edes kurja koiranilmakaan lannista lukukoiran intoa kiirehtiä työvuoroon... ihailtavaa innokkuutta ja työhön sitoutumista! Märkä sohjo kasteli matalan kulkijan sekä yltä että alta, ja kirjastolle saapui sangen uitettu koira. Onneksi työhuoneen vakiovarustukseen kuuluu iso froteepyyhe, eli siinä vaiheessa, kun Sylvi pääsi tapaamaan lukijoita, se oli taas suihkunraikas ja kuiva.


Kaikissa lukuvastaanotoissa on joku oma juttunsa, tällä kertaa lukukoira pääsi tutustumaan katalaanin kieleen. Jännittävää! Viisivuotias Einar luki antaumuksella, ja Sylvi keskittyi kuuntelemiseen. Ainoa, jolle tarina jäi hiukan hämäräksi, taisi olla lukukoiran ohjaaja takavasemmalla...


Ensi viikolla onkin jo tämän syksyn viimeiset lukuvastaanotot. Näkemisiin ja lukemisiin!




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Marraskuinen mökkireissu

Lauantaiaamuna pakkauduttiin mökkinaapurin autoon ja suunnattiin kohti maaseutua. Takapenkillä olikin tunnelmaa, kun mäyräkoirien lisäksi kyydissä oli  kaksi kissaa. Matka sujui enimmäkseen sulassa sovussa, vain muutaman kerran kissankäpälä ojentautui ulos kuljetuskopasta muistuttamaan koiria, kuka olikaan pomo autossa. Koirat eivät käpälästä välittäneet, Sylvi ei varmaan edes huomannut: sitä kiinnosti  Aku Ankka, jota nuorin matkalainen luki ääneen...


Lunta oli tullut sen verran, että mäyräkoirat joutuivat kahlaamaan ja loikkimaan hangessa, mutta se ei niitä haitannut. Nuuskittavaa ja tutkittavaa riitti, olihan edellisestä mökkireissusta kulunut reilu kuukausi. Ja jäniksetkin olivat pyörineet pihapiirissä, ihan koirien kiusaksi.


 

Mökillä saa jokainen olla niin kuin huvittaa. Yhdessä tehtiin pieni metsälenkki, mutta muuten koirat huolehtivat itse ulkoilustaan, ovi avattiin aina, kun oli liikennettä jompaankumpaan suuntaan. Aluksi ulkona rampattiin usein; jos ei muuta tekemistä ollut, juostiin kaverin kanssa polkua edestakaisin... Iltaa kohti kulkijoiden määrä väheni huomattavasti.



Sujuipa mökkiviikonloppu reippailun tai laiskottelun merkeissä, mökillä nukuttaa aina hyvin. Se tuli taas todistettua, kun koko lauma kuorsasi vällyjen alla vaikeuksitta kellon ympäri... ja sitten olikin jo miltei kotiinpaluun aika.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Liebster Award!

Marraskuu on haasteiden aikaa, nyt saimme Liebster Award! -haasteen Partojen pakinat -blogilta. Sylvi kiittää ja vastaa!

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Reipas metsälenkki hyvässä seurassa, sen jälkeen maha täyteen ruokaa ja loikoilemaan sohvalle kavereiden kanssa.

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Sitä on aika vähän, joskus matkustelen emäntäni kanssa ilman muuta koiraseuraa.

3. Onko koirahistoriassasi joku tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Se, kun muutin nykyiseen laumaani. Ja tietysti myös se, kun minusta tuli lukukoira. Enkä haluaisi muuttaa kumpaakaan!

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Espoolaista lukukoira Börjeä! Olemme olleet myös treffeillä. Huhut kertovat, että Börje taisi ihastua meikäläiseen - ei siihen tarvittu kuin yksi hännänheilautus ja herrakoira oli ihan myyty :)

5. Onko joku koiristasi ollut ns. elämäsi koira ja miksi? 
Laumamme vanhin mäyräkoira Tyyne. Tyyne kävi hakemassa minut pentuna Porvoosta, kun olin ensin lentänyt Suomeen. Matkustimme seuraavana päivänä junalla samassa kassissa Kuopioon, ja Tyyne oli niin turvallista seuraa, että nukuin kaikessa rauhassa koko matkan. Tyyne on viisas ja ystävällinen ihan kaikille, ja se on myös johdattanut minua karhumeditaation maailmaan.

6.  Uskotko yliluonnolliseen?
Lukukoirana uskon satujen voimaan - kaikki on mahdollista, kunhan itse uskot siihen. Uskon myös mielikuvituksen tärkeyteen, ilman sitä ei pärjää.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Ruokakupista  ja sohvasta. Molempia olen valmis jopa puolustamaan, jos joku kavereistani yrittää omia ne.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
"Kaikkea muuta, kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää." Noin sanoi Minna Canth, ja minä olen ihan samaa mieltä!

 9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Haluaisin suursnautserin, niillä on niin komeat hampaat ja parta. Esteenä on ymmärtämätön emäntäni, joka ei suostu hankkimaan minulle omaa koiraa. Onneksi kakkosemäntäni on fiksumpi ja on hankkinut suursnautsereita jopa kaksin kappalein. Niiden seurassa kelpaa lenkkeillä!

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Unelmoin Suuren Metsästyskoiran urasta siitä lähtien, kun kuusiviikkoisena sain sisarusteni kanssa leikkiä kauriinsorkilla. Täällä Suomessa en ole kauriinsorkkia nähnyt kuin kirjoissa - ja niin minusta sitten tuli lukukoira.

11.  Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Autolla ajaminen. Pienenä matkustin autossa kuskin sylissä nukkuen ja siitä lähtien olen halunnut tarttua rattiin itsekin. Jostain syystä minun ei ole annettu harjoitella autolla ajamista, vaikka mäyräkoira on sentään ajava koira.



Haastamme samoilla kysymyksillä Iivarin, Typyn, Artun, Ossin, Pessin, Párekin - ja kaikki muutkin, jotka haluavat vastata.