Juhannussaaressa

 

Juhannusta vietettiin perinteisesti saaressa. Mäyräkoirat olivat hyvin edustettuina, mutta toki cavalier Tuittukin oli mukana, se tosin vietti suurimman osan ajasta hellettä paossa sisätiloissa. Pikku-Iines usutti kovasti Saimaa leikkeihin, mutta helle taisi viedä Saiman leikkimishalut. Tai ehkä se alkaa olla jo niin aikuinen, ettei leikit enää kiinnosta.

Naisten vuorolla oli lauteilla tungosta, kun kolme mäyräkoiraa halusi mukaan. Iineksestäkin on siis tulossa kovaa kyytiä saunakoira. Onneksi sentään Tuittu ja Hilma pysyivät löylyistä kaukana. Vaikka Hilma muuten rakastaa lämpöä ja paahtaa itseään auringossa, niin saunassa ei se kuitenkaan jostain syystä viihdy.  No, muut kylpevät sitten senkin edestä.

Riippumatto oli tämän juhannuksen ykköspaikka ja siinä makoilivat niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin. Ja juhannuksen perinteinen resepti eli koirat, kaverit ja kirjat toimi jälleen kerran. Sen kummempaa ei tarvita. M.o.t.

Retkeilyä etelässä

 

Keskiviikkoaamuna anivarhain lähdettiin kohti Etelä-Suomea. Suunnitelmissa oli kyläillä pitkästä aikaa Hilman ja Sylvin kakkosomistajan luona ja sieltä käsin tehdä päiväretkiä. Forecan lupailema helleputki kyllä hiukan huolestutti, mutta ajateltiin ainakin kokeilla, onnistuisiko patikointi läkähtymättä.

Torstai ei ollut vielä niin kuuma päivä, joten päätettiin lähteä hiukan vaativampaan maastoon eli Repoveden kansallispuistoon. Koska koirille piti olla riittävästi uinti- ja kastautumispaikkoja, valittiin Vuortenvalloitus-reitti. Reittiesittelyssä mainittiin, ettei tuota reitti ole merkitty erikseen maastoon, mutta kartan kanssa oikeat polut löytyivät helposti ja polkujen risteyskohdissa oli hyvät viitat. Kiipesimme siis kolmelle vuorelle: Hauklammin vuorelle, Mustalammin vuorelle sekä Olhavalle. Korkeuserot kyllä huomasi kulkiessa, mutta hienot näköalat olivat kapuamisen arvoiset! Mustalammin vuorella saattoi vielä kiivetä näkötorniinkin katsomaan maisemaa vielä laajemmin. 

Repoveden kansallispuistossa olisi voinut viettää useammankin päivän, reittejä oli moneen lähtöön. Eli ehkä palaamme vielä.

Repoveden reissun lisäksi tehtiin kolmena päivänä lähiretkiä eli käytiin Kopparnäsissä, Linlon saarella sekä Meikon ulkoilualueella. Jokaisesta löytyi sopiva, vajaan kymmenen kilometrin reitti kuljettavaksi. Hienoja paikkoja kaikki, ja Kopparnäsin ja Linlon merenrantareitit olivat sisämaan asukille eksoottista plussaa. 

Helteisessä säässä retkeily sujui yllättävän hyvin. Päivän aikana tyhjeni useampi vesipullo, ja nelijalkaiset joko uivat vapaaehtoisesti (suuret mustat) tai patistettiin kastautumaan. Lauman vanhin kulki suurimman osan matkaa repussa, joten pystyttiin etenemään suht reipasta vauhtia. Illan koirat lepäilivät tyytyväisinä ja seuraavana aamuna oltiin taas valmiita uuteen retkeen.

Viiden päivän etelän loma sujui siis varsin reippaissa merkeissä. Ja nyt voikin sitten lähteä lepäilemään maaseudun rauhaan. Siellä jokainen voi liikuskella omaan tahtiin pihalla tai paeta hellettä sisätiloihin. Pääasia, että loma jatkuu vielä tovin! 

Lukukoiran kesävideo

 Näin kesän alkuun tehtiin kirjastolla video Sylvin lempilukupaikoista. Ja sattuipa sopivan kesäinen sää kuvauspäiväksi. Tämän videon myötä toivotamme aurinkoista kesää ja mukavia lukuhetkiä kaikille! 

Lukukoira Sylvi ja parhaat kesälukupaikat from Kirjastokaista on Vimeo.

Paahteista patikointia Patvinsuolla

 

Lauantaiaamuna lähdettiin pystykorvien kanssa Patvinsuon kansallispuistoon. Edellisestä Patvinsuo-retkestä on tainnut kulua peräti kymmenen vuotta eli olikin jo aika palata noihin suomaisemiin.

Patvinsuon kansallispuiston suosituin reitti on Suomujärven ympäri kulkeva reitti, Suomun kierto, joka myös meillä oli alunperin suunnitelmissa. Mutta kun tutkittiin karttaa tarkemmin, todettiin, että kun kerran Patvinsuolla ollaan, niin kuljetaan soilla ihan kunnolla. Niinpä valittiin reitti, joka kulki vähän matkaa rantaa pitkin, mutta enimmäkseen suolla.  Ja noilla soilla kelpasi kulkea: lakat, suopursut ja suokukat kukkivat ja vihreän sävyjä oli joka lähtöön. Aurinko paistoi ja tuulta oli sen verran, että itikoistakaan ei ollut haittaa. 

Lauantai oli itäisessäkin Suomessa hellepäivä (+26), mutta helpossa maastossa pystyi kulkemaan  läkähtymättä. Vettä kului ja onneksi reitin varrella oli rantaa ja puroja, joissa koirat pystyivät kastautumaan ja juomaan. Myös osa soista oli niin kosteita, että niistäkin löytyi juomapaikkoja. Koirat pistäytyivät mielellään pitkospuiden viereen kastautumaan suovedessä,  ja Saima löysi niin mukavan kohdan, että olisi jäänyt siihen makoilemaan pidemmäksikin aikaa...

Patikointia tuli taukoineen viiden tunnin ja noin 12 kilometrin verran. Saima ja Sylvi olivat sitä mieltä, että tuossa kelissä se oli ihan riittävä matka, mutta Hilma (12 vee) olisi ollut valmis uudelle kierrokselle. Kaikin puolin hieno reissu taas kerran, ja tämä retkitiimi taitaa palata noihin maisemiin uudestaan syksyllä, kun suot vaihtavat väriään.