maanantai 28. joulukuuta 2020

Miten meni tämä vuosi?

                                

Instagramin Best nine -kuvakooste kertoo hyvin tämän lauman tärkeimmät hetket. Vuosi aloitettiin komeasti Sylvin Vuoden kuopiolainen -tittelillä. Helmikuussa maailman sydämellisin pieni mäyräkoira Tyyne siirtyi ikuisille karhumaille ja jätti jälkeensä suuren tyhjyyden. Maaliskuussa tuli Suomeen koronapandemia, laumaan uusi pentu Saima ja aloitettiin etätyöt. Kesällä ja syksyllä retkeiltiin, mökkeiltiin ja saunottiin...

Lukukoirakeikat olivat tauolla kevään ja kesän, mutta syksyllä onneksi päästiin jatkamaan. Joulukuussa pidettiin tiukennettujen koronarajoitusten vuoksi taukoa, mutta toivottavasti tammikuussa on taas mahdollista jatkaa. Mutta vaikka lukuvastaanottoja on ollut vähän, on jokainen lukuhetki ollut merkityksellinen. 

Vuodenvaihdetta vietetään mökkimaisemissa, siellä ei raketit ihan lähinaapurissa räisky. Toivottavasti kaikkialla raketteja ammutaan vain sallittuna aikana, niin ettei kenenkään tarvitse säikkyä liian pitkään.

Tämä vuosi iloineen, suruineen ja koronoineen ei taatusti unohdu. Laumamme toivottaa parempaa ja normaalimpaa alkavaa vuotta 2021 kaikille kaksi- ja nelijalkaisille! 


sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulua kohti


Joulua kohti mennään kovaa kyytiä. Vuoden viimeinen lukuvastaanotto jouduttiin perumaan, kun Kuopiossa otettiin ennakoivasti käyttöön kiihtymisvaiheen suositukset, vaikka perusvaiheessa onneksi ollaan edelleen. Mutta katsotaan tilanne joulun jälkeen, toivottavasti tammikuussa voidaan taas lukea yhdessä. 

Kun lukukoirahommia on ollut tänä syksynä normaalia vähemmän, päätettiin tehdä someen Sylvin joulukalenteri eli postata joka päivä jotain. Mukavasti postauksia on seurattu, ja paras palaute saatiin Sylvin kasvattajalta Tanskasta, kun hän jakoi yllä olevan tonttukuvan omassa Facebookissaan:

Sødeste Sylvi (Hodja Saybia the Sweetest) i Finland, dejlig af følge dig hver dag i december ❤️

Tänä vuonna laumamme ei matkusta Etelä-Suomeen vaan vietämme joulun aikaa ihan kotosalla. Joulu on perinteisesti menty hyvin matalalla profiililla, mutta nyt meillä on aihetta juhlaan, kun joulun pentu Saima täyttää vuoden. Katsotaan, millaiset juhlat lauman kuopus saa ja miten ylipäänsä kaupunkijoulu sujuu pitkästä, pitkästä aikaa.

Rauhallista ja mukavaa joulun aikaa kaikille. Viettäkää omanlaistanne joulua!

torstai 17. joulukuuta 2020

Joulukuinen Muir-retki

Viikonloppuna päätimme tehdä Muir-retken, edellisestä  oli jo useampi vuosi. Muir-retken ideana on lähteä retkelle auringon noustessa ja palata takaisin kotiin, kun aurinko laskee; näin joulukuussa retken pituus on siis noin viisi tuntia. Retken aikana on tarkoitus kulkea lähiympäristössä, mutta kuitenkin löytää reittejä, joita ei ole aiemmin kulkenut. Reittiä ei suunnitella tarkasti etukäteen vaan kuljetaan sen mukaan, mikä polku näyttää kiinnostavalta.

Lähdimme kävelemään Forecan ilmoittamaan auringonnousun aikaan eli klo 9.35. Keli sopi hyvin retkeilyyn: lämpötila sen verran  nollan alapuolella, että maa ei ollut märkä (paikoin tosin hiukan jäinen). Lunta ei juurikaan vielä ollut eli maisema oli hyvin harmaa ja sumuisen tuhruinen. Kuljimme välillä metsäpolkuja, välillä kävelytietä ja enimmäkseen onnistuimme valitsemaan vähäliikenteiset reitit. Evästauko pidettiin, totta kai, ja kotiinpaluu oli auringon laskiessa klo 14.30 eli yllättävän hyvin osattiin arvioida kulkunopeutemme. 

Aika meni kävellessä yllättävän nopeasti. Matkaa ei mitattu, mutta oletettavasti ihan reilusti yli kymmenen  kilometriä tuli kuljettua. Välillä on mukavaa harrastaa lähiretkeilyäkin, kummasti vaan melkein kotinurkiltakin löytyy aina jotain uutta.






 


perjantai 11. joulukuuta 2020

Tapaaminen Savonia-voittajan kanssa

 Tänä vuonna Sylvillä ei ole juurikaan ollut pr-hommia, mutta tällä viikolla päästiin tapaamaan uunituoretta Savonia-palkintovoittajaa, Petra Rautiaista.


 Savonia-palkinnon voittaja julkistettiin keskiviikkona ja voittanut teos oli Petra Rautiaisen esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa. Tänä vuonna raati luki ennätykselliset 97 kirjaa, joten lukukoiraa on totisesti tarvittu oman raatilaisen tukemiseen tuossa urakassa. Mutta nyt urakka on taas ohi, eikä valinnan vaikeutta lopulta ollut: voittajakirja oli koko raadin mielestä ehdoton ykkönen. Suosittelemme tutustumaan!

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Kokeilussa verkkokurssi: kuono.fi

 



Saimme mahdollisuuden testata maksutta kuono.fi:n kahta verkkokurssia: Koirankoulutuksen perusteet ja Hajutyöskentelyn perusteet. Koska emme ole aiemmin osallistuneet millekään verkkokurssille, tartuimme mielenkiinnolla tilaisuuteen.

Kouluttajana molemmilla kursseilla on eläintenkouluttaja Noora Tihtonen. Kouluttaja on selkeäsanainen, luonteva ja asiantunteva ja käsittelee esimerkkikoiria miellyttävällä tavalla. Molemmilla kursseilla on tarjolla videoita, joissa käydään läpi teoriaa ja käytäntöä, sekä harjoitustehtäviä. Nooran koulutusmetodit perustuvat naksuttimen käyttöön, ja naksutin tuleekin näiden kurssien aikana taatusti tutuksi.

Verkkokurssien plussaa on se, että niille voi osallistua silloin, kun itselle parhaiten sopii (ja toisaalta: kun ei ole säännöllistä aikataulua, kurssin suorittaminen voi muiden kiireiden vuoksi aina vain lykkääntyä, näin meillekin kävi...). Näin korona-aikaan yksin treenaaminen on taatusti turvallista. 

Selkeistä ohjeista saa hyvät perusteet oman koiran kouluttamiseen, mutta toki lähiopetus on aina lähiopetusta, joka huomioi sekä koulutettavan koiran että ohjaajan taidot ja ongelmat. Ainakin ongelmakäytöksen korjaaminen pelkästään verkkokurssin avulla kuulostaa aika haastavalta. Toisaalta verkkokursseilta voi helpolla tavalla saada ideoita uusien taitojen ja temppujen opettamiseen kotioloissa, ainakin näiden kurssien harjoitukset olivat toteutettavissa kotona tai omalla pihalla. 

Koirankoulutuksen perusteissa oli paljon samoja asioita, joita olemme juuri opetelleet Saiman kanssa pentukurssilla, mutta ei pieni kertaus ole haitaksi teinikoirallekaan. Hajutyöskentelykurssilla oli meille enemmän uutta, vaikka nose work -kursseillakin olemme olleet. Kun nose work -kursseilla on nähnyt lähinnä sen, miten oma koira toimii, oli kiinnostavaa katsoa videolta, miten homma parhaimmillaan sujuu. Ja kaikki näyttää niin helpolta, kun osaava koirakko toimii...

Kiitokset kuono.fi:lle kiinnostavista kursseista! Kun on monta vuotta käynyt saman koirankouluttajan opissa, oli kiinnostavaa seurata toista kouluttajaa. Noora Tihtosella oli mukava opetustyyli, jota oli helppo seurata. Videot olivat sopivan lyhyitä ja niille oli onnistuttu tiivistämään olennainen. Teoria ja käytännön harjoitukset olivat sopivassa suhteessa. 

 Jos pimeä vuodenaika ei innosta lähtemään treenihallille tai jos treenit ovat koronatauolla, on verkkokurssi hyvä vaihtoehto. Täällä voi tutustua koirankoulutuskursseihin tarkemmin: https://kuono.fi/kurssit/.



perjantai 27. marraskuuta 2020

Sylvin virtuaalinen lukuhuone

Koskapa koulukeikat ovat toistaiseksi tauolla ja lukuvastaanottojakin vähän harvennettu, päätimme kirjastolla tehdä Sylville virtuaalisen lukuhuoneen, johon liittyy kaikenlaisia tehtäviä. Idea saatiin yhdysvaltalaisesta lukukoiraryhmästä ja sieltä saatiin myös lupa idean kopiomiseen. Huoneeseen pääsee osoitteesta: bit.ly/sylvinhuone.


Klikkaamalla huoneessa olevia esineitä pääsee katsomaan videoita, saa kirjavinkkejä, tutustuu Sylvin elämään ja voi vaikka lukea virtuaali-Sylville ääneen. Käykääs testaamassa!

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Pieni marrasretki

Monet ovat kehuneet Vedenjakajan reitistöä, joten lauantaina mekin suuntasimme sinne. Reiteissä oli valinnanvaraa, me valitsimme Iso-Parran luontopolun, mikäs sopisikaan paremmin parrakkaille mäyräkoirille. 

Iso-Parran luontopolku (9 km) kiertää Salvosen järven ympäri. Reitin alku kulki hiekkatietä ja esteetöntä luontopolkua pitkin reilun kilometrin, sen jälkeen kuljettiin suon laitaa ja noustiin Salvosen mäelle, mistä avautui vähän näköalaakin. Mäen laella olevan kodan terassilla nautittiin päiväkahvit ja jatkettiin taas matkaa.

Reitin varrella oli uudempaa ja vanhempaa metsää, lammenrantaa, harjua, kangasrämettä ja kivisiä polunpätkiä. Marraskuinen järvi loi omanlaisensa, pysähtyneen tunnelman, suopursut tuoksuivat. Pilvinen, harmaa sää sopi hyvin marrasretkeen.






Vedenjakajareitistö oli kaiken kaikkiaan mukava uusi tuttavuus. Reittikartasta löytyi tämän luontopolun lisäksi monta kiinnostavaa kohdetta, tänne palataan vielä.



maanantai 9. marraskuuta 2020

Pakollisella koronalomalla

 


Koronapandemia on Kuopiossa edennyt kiihtymisvaiheeseen, joten kirjaston turvallisuusohjeet päivitettiin. Tartuntatautilääkärin ohjeistuksen mukaisesti myös lukukoiratoiminta laitettiin tauolle siihen asti, kunnes pandemia palaa takaisin perusvaiheeseen. Sylvi joutui siis uudestaan koronalomalle, mutta tämähän oli ihan odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Toivotaan, että kaikki nämä rajoitustoimet vaikuttavat ja palattaisiin pian takaisin perusvaiheeseen. 

Sylvin lauantaille sovittu työrupeama siis peruttiin, joten päätimme lähteä mökille. Vaikka Sylvi olisi mielellään lähtenyt kirjastolle ja töihin, ei mökkireissukaan ollut huono vaihtoehto. Lauantaina oli lämmintä lähes kymmenen astetta ja sisälläkin lämpeni nopeasti, kun puuhella alkoi alkusavustuksen jälkeen vetää. Koirat viihtyivät pihalla ja vähän käytiin metsässäkin. Ja kun ulkona alkoi pimentyä, koirat asettautuivat sohvalle eikä siitä ennen iltaulkoilua hirveästi liikahdettu mihinkään. Samoissa merkeissä sujui sunnuntaikin, illalla ajeltiin kotiin. Taas kerran mukava ja rento mökkiviikonloppu takanapäin, seuraava toivottavasti edessä parin viikon kuluttua. 



torstai 29. lokakuuta 2020

Parrakas viikonloppu



Viime viikonloppuna matkattiin etelään snautseri-mäyräkoiraklaanin seuraneideiksi. Hilma jätettiin tällä kertaa lomailemaan pystykorvien luokse, ja toinen suursnautsereista harrasti viikonlopun ajan leirielämää, joten koolla oli (vain) kuuden parran porukka. 

Koska tämä lauma osaa käyttäytyä myös julkisilla paikoilla, onnistuu lenkkeilykin yhdessä vuorossa. Suursnautserin fleksi oikeaan käteen, pikkukoirien hihnat vasempaan ja tassua toisen eteen. Sylvi toki jo ennestään tiesi paikkansa tässä kuviossa, mutta Saimaa hiukan epäiltiin. Ihan turhaan: nopeasti se ymmärsi, miten laumalenkkeily sujuu.

Kun päivän reippailulenkki oli suoritettu, koko porukka oli tyytyväinen eikä sen erikoisempia ohjelmanumeroita tarvittu. Välillä oltiin pihalla, välillä sisällä ja välillä sohvalla oli tungosta. Lauman kaitsija sai kaikessa rauhassa keskittyä lukemiseen ja kahvinjuontiin.





Sunnuntaina ennen kotimatkaa käytiin vielä pikaisesti tapaamassa susikoiran ja cavalierin lauman uusinta tulokasta. Ihana Iines oli kotiutunut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Iineksestä ja Saimasta tuli heti parhaat kaverit (itse asiass ovat samaa sukuakin). Kyllä mäyräkoira mäyräkoiran tuntee: heti alettiin leikkiä ja touhuta kahdestaan. On varmaan ihan pakko tehdä seuraava etelänmatka ennen kuin pikkupentu ehtii ihan hirveästi kasvaa...



torstai 22. lokakuuta 2020

Syyslomailua

Tällä viikolla vietämme syyslomaa ja  suuntasimme mökille useammaksi päiväksi. Keli oli aitoa lokakuuta, vettä tuli kaikissa olomuodoissa: sadetta, räntää ja jopa lunta sen verran, että maa oli osittain valkeana. Viihdyttiin sisätiloissa kirjan ja palapelin äärellä. 


Lauantaina kuitenkin pistäydyttiin lähikansallispuistossamme Tiilikassa. Ehdittiin kulkea reitin puoliväliin, kun alkoi sataa, onneksi oli sadevaatteet mukana. Mutta sateesta huolimatta Tiilikka oli taas kerran käynnin arvoinen. Muita kulkijoita oli hyvin maltillisesti, vasta ihan loppumetreillä tuli vastaantulijoita. Taitaa kansallispuistojen paras sesonki olla jo takanapäin. Meidänkin kansallispuistoretket lienevät tältä vuodelta ohi, talviaikaan retkeillään vain lähimetsissä.

Mutta mökkeilyä on tarkoitus jatkaa talvellakin. Pimenevien iltojen iloksi hankittiin kuistille mäyräkoiralyhty. Yleensä ei mäyräkoiratavaroita hamstrata, mutta tätä ei voinut ohittaa. Syksyisessä metsässä iloisesti juokseva mäyräkoira sopii mökkimaisemaamme kuin kirsu kuonoon. 




 

torstai 15. lokakuuta 2020

Kesäisiä poseerauksia

Hovikuvaajamme Suvi kuvasi laumamme kuopusta Saimaa kesällä, mutta monenlaisista kiireistä johtuen kuvat saatiin vasta nyt. Mutta ei se mitään, hienoja kuvia kannatti kyllä odottaa. Kuvaushetkellä Saima oli noin puolivuotias, muutaman kuukauden kuluttua päästään ottamaan yksivuotisposeerauksia. Kylläpä aika rientää, ihan äskenhän Saima oli vielä ihan pieni pentu. Ja toisaalta tuntuu siltä kuin se olisi ollut tässä porukassa aina. 









sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Vaihdettiin huivia

 

Kuten tarkkasilmäiset ovat ehkä somekuvista huomanneet, Sylvi poseeraa tällä hetkellä punaisessa työhuivissa. Kennelliiton lukukoirat ovat edelleen koronatauolla, mutta koska AVI ja tartuntatautilääkäri vahvistivat, että Kuopiossa lukukoirahommia voi jatkaa, Sylvi palasi syyskuun alussa takaisin töihin. Vaikka Kennelliitto ei meidän töihinpaluuilmoitustamme kommentoinut, sovimme paikallisen lukukoiravastaavan kanssa, että Sylvi ei toistaiseksi käytä keltaista Kennelliiton lukukoirahuivia. Otimme siis käyttöön punaisen R.E.A.D-koirien huivin, jota Sylvi uransa alkuaikoina käytti.

Lauantaina Sylvi vietti Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää työn merkeissä, mikäs sen sopivampaa. Koronasta huolimatta lukukoiralle on tarvetta ja kysyntää, ja kaikki lukuajat oli jälleen varattu. Siinä missä Kennelliitto on laittanut koko Suomen lukukoiratoiminnan katkolle ainakin vuoden loppuun asti, me seuraamme paikallista pandemiatilannetta ja viranomaisohjeistusta ja toimimme niiden  mukaan. Toistaiseksi siis pienten lukijoiden tukena ja innostajana toimii punahuivinen Sylvi, Reading Education Assistance Dog from Kuopio, Finland. 





tiistai 6. lokakuuta 2020

Mökkiviikonloppu

Viikonloppua vietettiin mökillä mitä hienoimmassa kelissä. Aurinko paistoi ja ilma tuntui vielä lähes kesäisen lämpimältä. Koirat nauttivat olostaan ulkona ja sisällä, naapurissa käytiin kääntymässä, mutta muuten kuljeskeltiin vain omalla pihalla. Laiskuus iski, eikä edes metsälenkillä käyty.

Edellinen mökkiporukka oli tehnyt mökin syyshuollon suurimmalta osin, joten nyt keskityttiin lepoon ja lukemiseen. Ja syysauringosta nauttimiseen, kun sitä vielä oli tarjolla. Talvea kohti mökkiviikonloput vähenevät, mutta ei mökkiä ihan kokonaan talviteloille laiteta. Ja jospa talvi ei meitä ihan heti yllättäisi vaan saataisiin nauttia kuulaista syyspäivistä vielä jonkin aikaa. 






perjantai 25. syyskuuta 2020

Ruskaviikko Rukalla



Retkitiimimme Mäyräkoirat & Pystykorvat vietti reippaan ruskaviikon Rukan maisemissa. Tukikohtamme oli pienen pieni hobittimökki Rukajärvellä, ja sieltä käsin kävimme patikoimassa lähiseuduilla. Edellisestä reissusta tuolla päin oli jo kulunut useampi vuosi, joten olikin jo aika palata. Reitit olivat vähintään yhtä hienoja kuin viimeksikin, ja kaunis ruska viimeisteli maisemat.

Viikon aikana kavuttiin Valtavaaralle, patikoitiin Riisitunturilla (suosikkipaikkamme!), kuljettiin tihkusateessa Pyhän jyssäys, kurkattiin Oulangan kanjoniin ja viimeisenä iltana ihailtiin auringonlaskua Konttaisella. Muitakin kulkijoita oli (se ei tänä vuonna tietenkään ollut mikään yllätys), mutta kun välteltiin kaikkein suosituimpia reittejä, ei poluilla ollut ruuhkaa ja välillä saatiin kulkea ihan omassa porukassa pitkiäkin matkoja.








Koirat olivat innokkaita patikoimaan, ja parasta ja jännittävintä oli se, jos reitillä oli poron hajuja ja jätöksiä. Välillä ei meinannut innokkaimmilta kuono irrota hajuista ollenkaan. Porukan vanhin ja vauhdikkain eli Hilma herätti tuttuun tapaan ihastusta vastaantulijoissa: "Onko tuo ihan pentu?" "Kyllä tuo pienin joutuu ottamaan hirveän määrän askelia!" Seniorilla ei kyllä ikä vielä näy missään, jalka nousi ihan entiseen malliin ja jos Hilma olisi saanut päättää, evästaukojakaan ei olisi pidetty.




Lomaviikkomme onnistui kaikin puolin erinomaisesti. Ja tänä syksynä saadaankin ihailla ruskaa tuplasti, kun reissusta palattuamme täällä päin alkoi vasta pikkuhiljaa tulla väriä puihin ja maahan. Toivottavasti hienoja retkeilysäitä riittää!