Parhaita paloja tältä vuodelta

Tässä osa tämän vuoden parhaimmista hetkistä. Vuorotteluvapaan ansioista retkeiltiin, mökkeiltiin, saunottiin ja reissattiin tavanomasta enemmän. Parhaita hetkiä lukukoiran työstä ei saa kuviin ikuistettua, mutta ne muistetaan muutenkin.

Ensi vuonnakin luetaan, mökkeillään ja retkeillään, ja toivottavasti lauman vanhinkin pysyy vielä menossa mukana. Toivotamme erinomaista alkavaa vuotta 2020 kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!

Välipäivien lukumaraton

Koska lomalla on ollut aikaa lukea, osallistuimme Lukeva peikko -blogin  emännöimään välipäivien lukumaratoniin. Tällä kertaa emme lukeneet lastenkirjoja, nyt ollaan molemmat lomalla lukukoirahommista.

Aloitimme perjantaiaamuna Stephen Boothin dekkarilla Kuolon paikka. Olemme aloittaneet Peak District-sarjan lukemisen jo kesällä, Kuolon paikka on sarjan kuudes osa. Tiesimme siis mitä odottaa: laadukasta, sujuvasti kirjoitettua jännitystä Peak Districtin karun jylhissä maisemissa. Kaikin puolin mainio brittidekkari.

Dekkarin jälkeen vuorossa oli hyvin toisentyyppinen kirja: Fredrik Backmanin Mummo sanoo hei ja anteeksi. Kirja on tarina mummoista, lapsista, erilaisuudesta, ystävyydestä sekä supervoimista; ei ihan yhtä hyvä kuin tekijän aiemmat kirjat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Luimme kirjan e-kirjana; näin reissussa ihan näppärää kun ei tarvitse raahata isoa kirjapinoa mukana vaan voi hyödyntää kirjaston e-kokoelmaa. Ja kun kirja eteni, todettiin, että itse asiassa iPad taisikin olla juuri oikea lukualusta tälle kirjalle...

Poikkeus vahvistaa säännön eli yksi lastenkirja kuitenkin otettiin maratoniin mukaan: Tuutikki Tolosen Mörkövahti. Jostain syystä tämä kirja on jäänyt lukematta, nyt korjattiin tilanne ja kuunneltiin se äänikirjana. Mainio kirja, joka loppui niin koukuttavasti, että pitää kuunnella seuraava osa vielä tämän loman aikana.

Maratonin lopuksi palattiin taas paperisen kirjan - ja varsinaisen tiiliskiven - pariin. Murakamista riittääkin seuraa vielä muutamaksi päiväksi...

Lukumaratonin saldo oli siis tällä kertaa:
Stephen Booth: Kuolon paikka (430 s.)
Fredrik Backman: Mummo sanoo hei ja anteeksi (461 s.)
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti (303 s., e-äänikirja)
ja alkumetrit Haruki Murakamin kirjasta Tanssi tanssi tanssi.

Kiitokset Lukevalle peikolle maratonin järjestämisestä, ensi vuonna taas uudet kirjat ja uudet lukuhaasteet!

Lomalauma koossa

Lomalaumamme toivottaa kaikille rauhallista ja maukasta joulua!

Loma alkoi!

Vuoden työt on tehty ja lukukoira on taas ahkeroinut. Vuosi alkoi Lukuloikkia Savossa -kiertueella ja loppuvuonna ehdittiin vielä aloittaa Rajalan koulun nelosluokkalaisten lukutsemppausprojekti. Katsotaan mitä yhteistyökuvioita ensi vuosi tuo tullessaan, lukukoiralle näyttää riittävän kysyntää. Lukuvastaanottoja oli kirjastossa vuoden aikana parikymmentä, aikamoinen kirjamäärä siis lukukoiralle luettu. Kiitokset kaikille lukijoille, tammikuussa jatketaan!

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin jälleen kerran koira- ja talovahdeiksi Etelä-Suomeen. Luvassa siis pari viikkoa rauhallista maalaiselämää lomalauman seurassa, metsälenkkejä, laiskottelua ja herkuttelua. Ja totta kai myös luetaan. Ensi vuoden Helmet-lukuhaastetta odotellessa ollaan Sylvin kanssa ilmoittauduttu mukaan välipäivien lukumaratonille. Raportoidaan siis loppuviikosta, kuinka kävi!

Tavattiin liito-orava Pähkä

Lauantaiaamuna Sylvi tiesi pääsevänsä töihin, mutta nyt ei lähdettykään kirjaston suuntaan vaan Petosen kaupunginosan joulutapahtumaan. Sylvi oli pyydetty lisävahvistukseksi Pyörön kirjaston pisteelle, jossa luettiin joulusatuja, jaettiin lukuvinkkejä jouluksi ja tehtiin Sylvi-pinssejä. Ja kun Sylvi saapui paikalle, tietenkin myös rapsuteltiin lukukoiraa.

Kirjaston naapurina oli Kuopion luonnontieteellisen museon piste, jossa olikin kovin lennokas tunnelma: siellä esiteltiin Liito-orava-LIFE-hanketta. Paikalla oli liito-orava Pähkä, joka tuli tervehtimään myös lukukoiraa. Vaikka Pähkä oli liito-oravaksi sangen kookas, ei Sylvi sitä pelännyt vaan kurottautui kohti liito-oravan korvaa ja mitä ilmeisimmin kuiskasi sille: "Minäkin pidän metsästä."

Kirjaston piste oli hiukan sivussa pahimmasta tungoksesta eli väkeä oli sopivasti ja kaikki halukkaat pääsivät tervehtimään Sylviä. Parin tunnin edustusrupeama oli lukukoiralle sopiva, sitten päästiin kotiin lepäilemään. Kiitokset Tomille ja Veeralle mukavasta tapahtumasta, ensi vuonna uudestaan!

Pieni Helmet-lukuhaaste suoritettu!

Pienen Helmet-lukuhaasteen suorittaminen aloitettiin tammikuun alussa ja eilen saatiin urakka valmiiksi. Lastenkirjoja on toki luettu enemmänkin, mutta nyt on koossa haasteeseen sopivat kirjat. Mestaritontun seikkailut sai kunnian olla viimeisenä haastekirjana.

Suosittelemme Helmet-lukuhaasteisiin osallistumista: kirjojen määrä per vuosi on kohtuullinen (Helmet-lukuhaasteessa 50 ja etenkin lapsille tarkoitetussa Pienessä Helmet-lukuhaasteessa 25) ja haasteen innoittamana tulee luettua muutakin kuin uutuuskirjoja eli kirjoja, joihin ei muuten ehkä tarttuisi. Lukukoira löysi monta mainiota kirjaa, jota voi suositella lukijoilleen.

Tässä vielä meidän kirjalistamme:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
    Tittamari Marttinen: Lemmikkien junamatka
 
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
     Aira Savisaari: Ponku, Peetu ja helppo nakki

3. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
    Gösta Knutson: Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa

4. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
    Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille

5. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
    Reetta Niemelä: Kaiken Kadottajan arvoitus

6. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
    Frank Rodgers; Herra Kroko etsivänä

7. Kirjassa on kaksoset
     Annika Eräpuro: Hili & Ola ja operaatio Aarrejahti

8.   Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
      Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas

9.   Et pidä kirjan nimestä
      Kairi Look: Lentokentän lutikat

10. Kirja käsittelee sinulle vierasta kulttuuria
      Lauren St. John: Valkoinen kirahvi

11. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
      Hans de Beer: Pikku jääkarhu vaarallisilla vesillä

12. Sokkona hyllystä valittu kirja
      Helena Bross: Yö väijyssä

13. Kirja kirjailijalta, jonka kirjoja et ole lukenut aiemmin
      Santa Montefiore: Lontoon kuninkaalliset kanit

14. Kirja, jota näet jonkun lukevan
      Alexandra Fischer-Hunold: Veikeä metsänväki

15. Kirjassa nähdään unia
      Arja Putti: Mustapippurin metkat matkat

16. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
      Riina ja Sami Kaarla: Täältä tullaan lemmikit!

17. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
      Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington

18. Kirjassa ollaan yksin
      Annette Moser: Yksisarvinen ja onnentähti

19. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
      Annette Moser: Pelastetaan eläimet

20. Kirja sijoittuu jollekin toiselle aikakaudelle
      Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

21. Kirjailijan nimi viehättää sinua
      Maria Peura: Mimmi Moun ilotaika

22. Kirjan nimessä on kieltosana
      Julian Gouch: Ei pöllömpi päivä

23. Kirjassa on alle 100 sivua
      Mimmu Tihinen: Toivottavasti huomenna sataa

24. Vuonna 2019 julkaistu kirja
      Alexander Salmela: Mielikutitusystävä

25. Opettajan tai kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
      Heini Junkkaala: Kymmenen tikkua laudalla


Ensi vuonna uusi haaste ja uudet kirjat! Pieni Helmet-lukuhaaste 2020 julkaistaan 30.12.2019.

Merkittävä kohtaaminen

Lähikoulumme opettajat kyselivät syksyllä, olisiko Sylvi halukas olemaan mukana neljäsluokkalaisten lukutsemppausprojektissa, ja innokas lukukoirahan on aina valmiina uusiin työtehtäviin. Sylvi vierailee koululla useamman kerran talven ja kevään aikana, ja jo heti ensimmäisellä kerralla todettiin, että neljäsluokkalaisetkaan eivät ole liian vanhoja lukemaan koiralle.

Ensimmäisen kouluvierailun kruunasi yllätys. Kun luokalle kerrottiin, että Sylvi on maahanmuuttaja ja Tanskasta kotoisin, erään oppilaan silmät alkoivat loistaa riemusta: hänkin on muuttanut Tanskasta Suomeen! Koulu ei ollut osannut varautua tanskan kielen taitoiseen lukukoiraan, joten ensimmäinen lukukerta kului suomenkielisten kirjojen parissa. Mutta seuraava kerta olikin Sylvin onnenpäivä: sille luettiin tanskankielistä kirjaa! Sylvi ihan selvästi tunnisti kielen, jota on kuullut elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Koiran ilme ja olemus kertoivat, miten erityinen tuo lukuhetki oli: "Huomaatko, minulle luetaan tanskaa!" Ja lukijakin oli vähintään yhtä innoissaan, kun sai lukea Sylville tanskaksi. Kyllä oma äidinkieli on kaikkein paras ja tärkein kieli.

Vuosien varrella Sylvistä on tullut tärkeä koirakaveri monelle lukijalle, mutta tämä kohtaaminen on merkityksellisyydessään ihan omaa luokkaansa. Sylvin seuraavaa vierailua koululle taidetaan odottaa jo...

Pieni metsäseikkailu

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa retkeilemässä pystykorvien seurassa. Nyt suunnattiin kartan ja kompassin kanssa lähistöllä olevalle Hukanniemen luonnonsuojelualueelle, josta meillä ei etukäteen ollut mitään käsitystä. Ilmassa oli siis hiukan seikkailun tuntua.

Lähdimme liikkeelle luonnonsuojelualueen vieressä olevan lahden pohjukasta. Kartassa ei ollut polkuja merkittyinä, joten aluksi jouduimme kulkemaan rantakivikossa ja vähän ryteikössäkin ennen kuin päädyimme ensimmäiselle polulle. Sen jälkeen eteneminen olikin jo helpompaa.

Välillä polku katosi, mutta löytyi sitten taas. Mäyräkoirat menivät välillä kaatuneiden runkojen yli, välillä ali, joten fleksin kanssa sai taiteilla. Vaikka riistaa ei näkynyt, Sylville ei annettu luottoa, muut laumasta sen sijaan pysyivät ilman hihnaakin polun tuntumassa. Tyyne sai kantoapua hankalimmissa kohdissa, mutta muuten se kulki reippaasti mukana koko kolmen tunnin lenkin ajan. Muut olisivat mieluusti kulkeneet vaikka tuplamäärän.

Retkitiimimme oli tyytyväinen, kun lähiseuduilta löytyi taas uusi kohde, jonne voi toistekin palata.
Hieno metsä eikä ruuhkaa. Ja seuraavalla kerralla osataan suunnata suoraan polulle.

No jopas oli hieno uutinen!

Eilen kuulimme, että lukukoira Sylvi on ehdolla Vuoden kuopiolaiseksi! Kyseessä on Kuopion Kaupunkilehden ja Viikkosavon järjestämä Vuoden kuopiolainen -äänestys, johon lukijat ovat saaneet syksyn mittaan ilmoittaa ehdokkaita. Toimitus valitsi ehdokkaista 20 finalistia.

Tämä on suuri kunnia Sylville sekä koko lukukoiratoiminnalle. Hienoa, että lukemisen edistämistä huomioidaan tälläkin tapaa.

Sylviä voi äänestää täällä: https://www.kaupunkilehti.fi/vuodenkuopiolainen/
Äänestyksen tulokset kerrotaan ensi vuoden alussa, pidetään Sylville peukut pystyssä.

Kuva: Suvi Pitkänen

Viikonloppuna harjoiteltiin Nose Workia

Sylvi ei viettänyt nenäpäivää vaan ihan kokonaista nenäviikonloppua. Osallistuimme nimittäin Nose Work -kurssille, ja uudessa lajissa riittikin ihmettelemistä sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.

Työvelvollisuudet verottivat hiukan kurssilla oloaikaa, kun lukukoiran piti lauantaiaamuna käydä pari tuntia uuden lastenosaston avajaisissa edustamassa. Kun muut kurssilaiset olivat tauolla, me saimme pikaopastuksen lajiin, ja sitten jo treenasimmekin muiden mukana.

Aluksi koirat harjoittelivat nuuskuttimen kanssa ilmaisemaan, mistä purkista eukalyptuksen haju löytyi, ja kun se alkoi sujua ongelmitta, otettiin mukaan myös häiriöhajuja. Yllättävän nopeasti koirat oivalsivat, mistä on kysymys, ja iltapäivällä kokeiltiin jo hajun etsimistä lattialla olevista laatikoista.

Sunnuntaina jatkettiin laatikoiden kanssa ja lopulta lattialla oli kymmenen laatikkoa, joista koiran piti ilmaista se oikea - ja ohjaajan tulkita, milloin koira on löytänyt oikean laatikon, mikä näin alkuvaiheessa oli yllättävän haastavaa. Välillä Sylvi selvästi oli sitä mieltä, että ohjaaja ei pysy kartalla, vaikka sille kuinka yrittäisi kertoa, missä mennään...

Sunnuntai-iltapäivällä tehtiin huone-etsintää ja lopuksi vielä haisteltiin, minkä tuolin istuinosan alta eukalyptus löytyi. Viikonloppukurssi oli juuri sopiva Nose Workin alkeiden opetteluun, ja tuolta pohjalta treenaamista voi jatkaa ominpäin kotona. Kuonotyöskentely on myös yllättävän vaativaa koiralle, sunnuntai-iltana Sylviä väsytti ihan kunnolla. Nose Work sopii siis mainiosti vaikka sadepäivän puuhaksi, jos lenkille lähteminen ei inspiroi, mutta koira kaipaa jotain aktivointia. Ainakin Sylvi ja kurssikaverinsa innostuivat heti tästä uudesta lajista.

Luku-urakka nimeltä Savonia

Laumamme ihmisjäsen sai tämän vuoden alussa kutsun raatiin, joka valitsee Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat sekä voittajan. Savonia-palkinto jaetaan vuosittain savolaiselle tai Savossa pidempään asuneelle kirjailijalle kyseisenä vuonna ilmestyneestä romaanista.

Koska Sylvi haluaa olla paikalla aina, kun luetaan, sekin on saanut kunnian osallistua Savonia-luku-urakkaan.  Lukukoiran antama tuki ja kannustus ovatkin olleet tarpeen: raatilaisilla on ollut luettavana lähes 80 kirjaa. Luettavien pinossa on ollut myös useampi lastenkirja, niitä Sylvi on saanut tutkia hiukan tarkemmin, kun on mietitty, sopisivatko ne myös lukuvastaanotoille.

Tänä vuonna ehdokkaat julkistetaan 15. marraskuuta ja palkinnon saaja 9. joulukuuta. Elämme jännittäviä aikoja!

Lauma taas koossa

Hilman piti oleilla kakkosomistajansa luona alunperin vajaa kuukausi, mutta aikatauluihin tuli muutama muutos ja reissu venyi lähes kahdeksi kuukaudeksi. Eli vasta eilen työreissun päätteeksi haettiin Hilma ja matkattiin yhdessä junalla kotiin.

Muut koirat eivät Hilman poissaoloa mitenkään erityisesti noteeranneet ja Hilman paluuseenkin suhtauduttiin ihan kuin se olisi ollut vain parin tunnin reissulla jossakin. Eikä tainnut Hilmakaan sen kummemmin ihmetellä reissunsa pituutta tai ikävöidä kotiin. Suursnautseri-kääpiösnautseri-kääpiömäyräkoiralaumassa on oma paikkansa myös kaniinimäyräkoiralle ja sinne se sujahtaa ihan huomaamatta.

Nyt on tämän syksyn työreissut jo suurimmaksi osaksi takanapäin, eikä laumaa tarvitse ihan heti hajasijoittaa. Marraskuu pysytään kotinurkilla, toivottavasti.

Halloween-lukuhaaste 2019

Olimme Sylvin kanssa ilmoittautuneet Yöpöydän kirjat -blogin emännöimään Halloween-lukuhaasteeseen, mutta kauhistuttavat ja noituvat kirjat jäivät nyt hiukan muiden kirjapinojen varjoon. Kyllä me kuitenkin jotain teemaan sopivaa ehdimme lukea:

E. L. Koningsburg: Ystäväni noitatyttö (105 s.)
Tämä ihana lapsuuden klassikko kuuluu ehdottomasti Halloween-kirjoihin.

Hannu Mäkelä: Herra Huu (119 s.)
Toinen klassikko, lukuvinkki saatiin Twitterissä lastenkirjailija Maria Kuutilta.

Siri Kolu: No on se nyt kumma, Taika Taksinen (221 s.)
Tässä oli lukukoiran iloksi mukana uusi hahmo: irlanninsusikoira Vappu.

Paula Noronen: Yökoulu ja vaarallinen operaatio (60 s.)
Uimahalleja ja viemäriseikkailuja - parasta pysyä kuivalla maalla, jos ei halua suinpäin seikkailuun.

Paula Noronen: Yökoulun pieni kauhukäsikirja (57 s.)
Nyt tiedämme, miten toimitaan, jos lukukoiralle tulee kutsu yökouluun.

Eppu Nuotio: Maailman viimeiset noidat (100 s.)
Tämä kuuluu myös Savonia-lukuprojektiimme (siitä lisää blogissa marraskuun puolella).

Magdalena Hai: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (60 s.)
Painajaispuoti-kirjat ovat jo suosikkejamme! Lisää odotellaan.

Mila Teräs: Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (61 s.)
Marsuja ja kummituksia...

Widmark, Martin: Frankensteinin kummajainen (77 s.)
Kirjassa seikkaili paitsi Frankensteinin kummajainen myös basset nimeltä Lontoo - lukukoira tykkäsi!

Anu Holopainen: kauhukännykkä (111 s.)
Uuden alakoululaisille tarkoitetun IIK-kirjasarjan ensimmäinen osa, pitänee lukea seuraaviakin.

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja vaeltava aave (163 s.)
Tämä Halloween-lukuhaasteeseen sopiva Geoetsivät-kirja oli meiltä vielä lukematta, nyt korjasimme tilanteen.


Haasteisiin osallistuminen on aina mukavaa, ja meille se on myös yksi tapa tutustua monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Vuoden mittaan olemme suorittaneet myös Pientä Helmet-lukuhaastetta, siitäkin raportoimme täällä blogissa, kunhan koko haaste on saatu saatu valmiiksi. Toivottavasti vielä kuluvan vuoden aikana.

Työpäivä, paras päivä

Ihan joka viikko ei ahkerallakaan lukukoiralla ole töitä, vaikka jos Sylvi saisi päättää, se olisi töissä monta kertaa viikossa. Mutta tänään Sylvin ei tarvinnut pettyä: aamukahvin jälkeen lähdettiin kävelemään kohti kirjastoa.

Kaikki lukuajat oli varattu, ja lukukoira sai kuunnella monenlaisia tarinoita Aku Ankasta Pekka Töpöhäntään. Ihan uusi kirjallinen tuttavuus oli terrieri Täplä;  koiranpentu vaikutti niin mukavalta, että pitänee lainata Täplä-kirjat kotiin luettaviksi ja vinkata niitä muillekin lukijoille.

Lukukoiran työpäivän kruunasi Leo-pojan mukanaan tuoma kirje - lukuhetkeä Sylvin kanssa on totisesti odotettu!

Syysloma on lukuloma

Syysloma on julistettu lukulomaksi ja siitä innostuneina tehtiin pitkästä aikaa Sylvi-video. Lukukoira pääsi kirjojen mukana seikkailemaan ja vähän aikamatkallekin...

Mukavaa lukulomaa kaikille!

Lukukoira Sylvin lukuloma from Kirjastokaista on Vimeo.

Lukukoira Sylvin luontopolku

Sylvi on innokas metsässä kulkija, niinpä päätettiin Kuopion luonnontieteellisen museon kanssa tehdä Lukukoira Sylvin luontopolku -mobiilipeli. Peli on suunnattu 7-9 -vuotiaille (toki vanhempikin voi pelata), ja luontopolkurastit voi suorittaa yhden tai useamman metsäretken aikana. Pelin avulla tutustakin lähimetsästäkin voi löytyä yllätyksiä!

Sylvin luontopolulle pääset näin:

- mene mobiililaitteella sivulle seppo.io 

- kirjaudu pelaajana koodilla FF17D1 

- luontopolku alkaa vasemmassa yläreunasta

Mukavia metsäretkiä!

Mökkiviikonloppuna luettiin

Tällä kertaa vietimme hiukan pidempää viikonloppua mökkeillen: mentiin mökille jo torstai-iltana. Perjantaiaamupäivä meni Sylvillä työnteon merkeissä, kun kävimme Kaavin kirjastolla tapaamassa alakoulun tokaluokkalaisia. Viime kevään lukukoiravisiitti meni silloisilta ekaluokkalaisilta sivusuun luokkaretken takia, joten nyt korjattiin tilanne, ja tokaluokkalaiset pääsivät tapaamaan Sylviä. Lukeminen sujuikin jo oikein hyvin, ja eräs oppilaista jopa innostui kertomaan Sylville itse keksimänsä tarinan, jossa seikkaili poliisi nimeltä Sylvi sekä riikinkukko.

Viikonloppu oli melko sateinen, mutta se ei meitä mökkeilijöitä haitannut, sillä keskityimme lähinnä lukemiseen. Laumamme ihmisjäsenellä on parhaillaan menossa Savonia-luku-urakan loppukiri (tästä lisää myöhemmin...) ja lukemattomien kirjojen pino on edelleen melkoisen korkea. Tämä viikonloppu paransi tilannetta hiukan, luettiin niin antaumuksella, että uskollinen lukukoirakin uuvahti jossain vaiheessa. Mutta kyllä lukukoiran läsnäolo kannustaa aikuistakin lukijaa. M.o.t.

Kotiseuturetkeilyä Von Wrightin veljesten maisemissa

Viikonloppuna käytiin lähiretkeilemässä eli kierrettiin Haminalahden kulttuuripolku. Polku kulki von Wrightin veljesten maalausten maisemissa - hienoja maisemia edelleen, vaikka ovatkin hiukan ajan saatossa muuttuneet.

Reitti oli merkitty hyvin (metsologolla, totta kai) ja polku oli hyvässä kunnossa. Infotauluissa esiteltiin paikan historiaa ja kuvat kertoivat, miltä maisemat ennen olivat näyttäneet. Näköalapaikoilta oli jyrkät pudotukset alas, varoituskyltit ja suojaköydet eivät olleet turhan takia.

Polku kulki hetkellisesti maantien laitaa ja hakkuualueen läpi, mutta enimmäkseen onneksi ihan metsässä. Polun loppupäässä oli myös komeita kallioita ja luola, johon luolakoiran tietenkin piti päästä tutustumaan.

Edellisenä päivänä satanut lumi oli jo miltei ehtinyt sulaa pois, mutta paikoin oli vielä lumilaikkuja ja puissa lumikuorrutus. Loppumatkasta lumisade alkoi uudestaan, mutta ei se reippaita retkeilijöitä haitannut. Portaissa ja pitkoksilla piti kuitenkin olla varovainen, ettei askel lähtenyt lipsumaan.

Tämäkin retkikohde oli tutustumisen arvoinen. Mukavaa, kun omasta kotikaupungistakin löytyy vielä  uusia reittejä ja ennen näkemättömiä metsiä. .

Työhuone vaihtoon

Pääkirjastolla on menossa suuri mullistus, kun lasten- ja nuortenosasto sekä musiikkiosasto vaihtavat paikkaa. Samassa remonttihässäkässä katosi myös Sylvin työhuone eli entinen EU-tiedotuksen tila, joka ehti olla lukukoiran tyyssijana miltei kuusi vuotta. Tuona aikana ehdittiin pitää noin sata lukuvastaanottoa ja lukijoita kävi lähemmäs viisisataa - aikamoinen määrä kirjoja tuli siis huoneessa luettua.

Kunhan remontti etenee, Sylville on luvassa uusi työhuone, mutta toistaiseksi oleillaan väistötiloissa eli henkilökunnan työhuoneessa. Työtila on edelleen katutasossa, ulko-ovi suht lähellä eikä osastojen läpi tarvitse kulkea, joten ei hassumpi paikka. Lukijatkin löysivät sujuvasti uuteen paikkaan.

Sylvi ei muutosta juurikaan noteerannut, vaikka aiemmin työhuone on ollut paikka, jossa ollaan rennosti ja odotellaan työvuoron alkamista. Lastenosaston perintönojatuoli todettiin mukavaksi ja lukeminen sujui uudessa paikassa samaan malliin kuin entisessä työhuoneessakin. Pääasia on, että remontinkin ajaksi löytyi lukukoiralle sija kirjastosta, eikä lukuvastaanotoissa tarvitse pitää taukoa. Nähtäväksi jää, miten pitkälle ensi vuoteen menee, että Sylvi pääsee uuteen, remontoituun työhuoneeseen.

Retkeiltiin Pyhä-Häkin ikimetsissä

Retkitiimi mäyräkoirat ja pystykorvat lähti taas viikonloppuna liikkeelle, tällä kertaa suunnattiin Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Kotajärven polku (6,5 km) vei kulkijat todella hienoon aarniometsään, jossa ihailtavaa ja ihmeteltävää riitti: jyhkeitä ikihonkia, palokoroja, keloja ja liekoja. Ihan oikeaa metsää!

Kansallispuiston kuuluisuus on nyttemmin jo kelottunut Vanha iso puu, jolla on ympärysmittaa peräti 288 cm. Uusi iso puu, joka edelleen kasvaa, on sekin jo 378-vuotias petäjävanhus. Aikamoisia puita.

Reitin loppupuolella kuljettiin suolla. Syksyn värit eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta siitä huolimatta suomaisema oli hieno. Ja pitkospuilla kävely ilahduttaa aina. Tiimin nuorin ei tosin pitkospuita arvostanut vaan sukelteli välillä kuono edellä suohon. Miksi suotta pitää käpäliä kuivina, kun sen sijaan voi räiskyttää suovettä muidenkin päälle.

Vaikka poluilla olikin paikoin kivia ja juurakoita, maasto oli niin helppokulkuista, että seniori-Tyynekin pysyi hyvin vauhdissa mukana. Pikku porokoiralle puolestaan tämä oli ensimmäinen kansallispuistoretki, ja se oli niin innoissaan, että tuskin nahoissan pysyi. Oli niin paljon kaikkea jännittävää, ettei fleksi meinannut mitenkään riittää... Ihme kyllä hihnat menivät säntäilyissä vain muutaman kerran solmuun. Reitin loppupuolella onnistuttiin jopa saaman koko lauma yhteiskuvaan. Hilmaa ei kuvassa näy, koska se lomailee edelleen Etelä-Suomessa. Saatiin siis kerrankin pitää kunnon kahvitauko ilman kaniinimäyräkoiran taholta kuuluvaa paheksuntaa ja hoputusta. Hämmentävää.

Kahdeksan parran viikonloppu

Viikonloppu vietettiin sangen parrakkaissa merkeissä suursnautseri-kääpiösnautseri-kääpiömäyräkoira-kaniinimäyräkoiralaumassa. Sylvin ja Hilman kakkosomistaja lähti reissuun, joten me viihdytimme laumaa perjantaista sunnuntaihin.

Voisi kuvitella, että kahdeksan parran porukassa olisi aikamoinen kaaos, mutta hämmästyttävän nopeasti kaikki taas sopeutuivat laajennettuun laumaan. Sylvi, Hilma ja Tyyne muistivat heti, missä niiden omat paikat ovat ruoka-aikaan ja missä järjestyksessä tarjoilu pelaa. Samoin laumalenkillä jokainen tiesi oman paikkansa eikä hihnojakaan saatu solmuun (varmuuden vuoksi tosin lenkkeiltiin kahdessa erässä). Sohvalla vallitsi sopu ja yksi parratonkin mahtui sekaan.

Suursnautsereilla on ihan oma sielunelämänsä ja huumorintajunsa. Nuorempi musta haki ominpäin lehtipinosta Riiseni-lehden ja asetteli sen sängyn päälle odottamaan lukijaa - ehkä se halusi vihjaista koiranhoitajalle, että kannattaisi vähän paremminkin tutustua rotuun. Vanhempi suursnautseri puolestaan yritti lauantaiaamuna tulla herättämään jo aamuseitsemältä ja kun sille ilmoitettiin, että vielä ei ole aamiaisaika, se vastasi kumealla bassolla: "HÖH!" ja rymisteli takaisin sohvalle nukkumaan.

Sunnuntaina matkattiin Sylvin kanssa kotiin, ja Tyyne ja Hilma jäivät vielä joksikin aikaa lomailemaan Etelä-Suomeen. Mutta ei Sylvikään ehdi kauan kotona oleilla, heti alkuviikosta se pääsee kyläilemään pystykorvien luokse, kun omistaja lähtee työmatkalle. Ja pystykorvien luona on aina tarjolla monenlaista toimintaa, Sylvi arvostaa!