perjantai 25. maaliskuuta 2022

Kyläilyä etelässä

Lauantaiaamuna lähdettiin talvilomareissulle Etelä-Suomeen. Lomasää osui ihan nappiin: aurinko paistoi ja ulkoilukelit olivat mitä parhaimmat. Porukalla käytiin tallilla ihmettelemässä hevosia, viihdyttiin pihalla ja tehtiin pitkiä lenkkejä. Sisällä nuorisojaosto pyöri omassa porukassaan, mutta välillä kaikki kaksi- ja nelijalkaiset kasaantuivat sohvalle. Ja kuten aina, lomapäivät sujahtivat nopeasti.




Toipilaskin kulki reissussa mukana mallikkaasti ja arvosti etenkin sitä, että sai taas kulkea vapaasti isolla pihalla. Osa rajoituksista oli vielä voimassa: laumalenkeille ei Sylviä huolittu, portaisiin laitettiin portti (viimeisenä päivänä Sylvi tosin jotenkin sai tungettua itsensä portista läpi ja ehti portaiden puoliväliin ennen kuin asia huomattiin) ja kaikenlaista hyppimistä yritettiin estellä, vaikka Sylvi itse oli jo kovasti toista mieltä. Mutta pääasia, että pääsi reissuun mukaan. 

Pari päivää oleiltiin kaupungissa ja viikonlopuksi suunnataan mökille. Lomalla ehtii.



tiistai 15. maaliskuuta 2022

Pieni hiihtolomanen

Maanantai oli lomapäivä, joten lauantaina lähdettiin mökille viettämään pientä hiihtolomaa. 

Sylvin häkkilepoviikot olivat vihdoin jo ohi, joten sekin pääsi valvotusti ulkoilemaan ja kulkemaan hihnassa mökkitiellä. Halua toipilaalla olisi kyllä ollut pidempäänkin lenkkiin, mutta pitää malttaa edetä varovasti, ettei tule takapakkia. Nyt kuitenkin pääsi mökkimaisemiin ja haistelemaan vähän erilaisia kevättalven hajuja kuin kaupungissa.


Saima löysi sisäisen jäniskoiransa ja häipyi pariin otteeseen rannassa jänisten jäljille. Ja nyt niitä jälkiä todellakin riitti: harvoin on pihalla ja jäällä ollut sellaista jälkien siksakkia, ja parista pupusta saatiin näköhavaintokin. Saiman vapaus kyllä loppui, kun huomattiin, että jänikset kiinnostivat vähän liikaa, eli loppureissu ulkoiltiin visusti hihnassa.

Saiman kanssa aloitettiin tämän talven hiihtokausi. Keli oli mitä parhain ja metsäsuksilla pääsi ihan minne vain. Mäyräkoira joutui välillä hiukan kahlaamaan, mutta se ei vauhtia hidastanut. Onneksi fleksi antoi edes sen verran liikkumavaraa, että jälkiä pääsi vähän haistelemaan. Jänisten ja rusakoiden lisäksi jäällä oli liikkunut myös kettu!



Päivällä ihasteltiin miltei pilvetöntä taivasta, iltaisin hienoja auringonlaskuja. Sunnuntai-iltana nähtiin mökin yllä revontulet ja kuultiin pöllöjen huhuilua. Kyllä hiukan harmitti lähteä kaupunkiin, mutta toivottavasti mökki kutsuu taas parin viikon kuluttua.

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Talvisia poseerauksia

Joku aika sitten mäyräkoirat pääsivät pitkästä aikaa metsään yhdessä hovikuvaaja Suvin kanssa. Sekä kuvaaja että mäyräkoirat upposivat välillä hankeen ja kuvaaja joutui myös ryömimään mahallaan lumessa, mutta lopputulos on sen arvoinen. Kiitokset taas Suville hienoista kuvista!












(Kuvat: Suvi Pitkänen)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Toipilaan kuulumisia

Sylvin toipuminen välilevytyrästä on onneksi edennyt oikein hyvin. Akuutein vaihe, jolloin takajaloissa oli hermopuutosta,  meni ohi parissa päivässä ja sen jälkeen takajalkojen liikkeissä ei olla huomattu enää mitään epäpuhtautta. Hoito-ohjeen mukaisesti häkkilepoa on jatkettu kolme viikkoa eli ensi viikolla voidaan aloittaa maltillinen liikkuminen. Luottofysioterapeutti on varattu tekemään tilannekatsaus reilun viikon kuluttua ja sitten suunnitellaan, miten liikunta aloitetaan ja tarvitaanko jotain erityisjumppaa.  Ja eläinlääkäriltä on lupa aloittaa pikkuhiljaa myös työt kirjastolla, kunhan lukukoira ei  loiki ominpäin lukusohvalta alas.

Sylvin kuulumisia on kyselty niin ystäväpiirissä, kirjastolla kuin somessakin. Kiitämme kaikkia terveisistä ja tervehdyttävistä ajatuksista! Lukukoiratoipilas sai myös kirjastolle paketin, josta paljastui HAUskat HAUkut, virikekirja koiranystäville. Mainio yllätys!

Sylvi on ehtinyt kyllästyä häkkilepoon jo moneen kertaan. Onneksi uskollinen ystävä Saima on välillä mennyt toipilaan seuraneidiksi häkkiin, ja yöksi on Sylvikin päästetty nukkumaan yhteiselle patjalle lattialle. Se olisi jo liikaa, jos yötkin pitäisi viettää häkissä yksin... Tällä viikolla Sylvi on myös välillä nostettu sohvalle seurustelemaan muiden kanssa, kun on voitu vahtia, ettei lähde sieltä ominpäin liikkeelle. 

Ehkä nyt jo uskaltaa huokaista helpotuksesta, kauhuskenaariot olivat kyllä mielessä ensimmäisinä päivinä. Välilevytyrä on todella ikävä vaiva ja pahimmillaan mäyräkoiralle kohtalokas, joten toivoisi, että kasvattajat ottaisivat vakavasti tämänkin perinnöllisen sairauden vastustamisen.