Mökkikausi alkoi taas

Tänä viikonloppuna aloitettiin mökkikausi. Normaalisti on mökillä käyty viimeistään maaliskuussa, mutta tänä vuonna on näköjään ollut muuta touhua viikonloppuisin. Mutta nyt ehdittiin, vihdoin viimein.

Lunta oli Koillis-Savossa vielä yllättävän paljon,  mökin pihapiirissä melkein kumisaappaan suuhun asti. Mäyräkoirat eivät lumessa kahlaamista hirveästi arvostaneet, ja Tyynelle pitikin heti lapioida oma polku. Mutta onneksi paikoin oli jo suliakin kohtia ja viikonlopun aikana kinokset hiukan hupenivat. Järven jää näytti siltä, ettei sinne enää ollut mitään asiaa, ja onneksi koiriakaan ei kiinnostanut lähteä seikkailemaan. Ihan rannassa hiukan käveltiin ja laiturilta käsin ihailtiin maisemaa.

Sunnuntaiaamuna alkoi aurinkokin paistaa, ja Sylvi ja Hilma viihtyivät ulkona omissa puuhissaan. Tyyne nautti mökkiviikonlopusta lähinnä sisällä nukkuen. Mukavuudenhaluisen vanhuksen mielestä oli luksusta kun sai vain nukkua monen peiton alla, tarkkailla maailmanmenoa sohvalta käsin ja tarvittaessa nopeasti piipahtaa ulkona...

Sylvin lukuhaaste

Hyvää valtakunnallista lukuviikkoa!
Lukuviikon kunniaksi julkaistiin Sylvin lukuhaaste. Pelin muodossa oleva haaste sopii n. 5-9 -vuotiaille ja sen aikana luetaan viisi kirjaa. Saa markkinoida vapaasti kohderyhmälle ja palautetta otetaan mieluusti vastaan.

Pelaamaan pääset näin:
- mene mobiililaitteella sivulle seppo.io
- kirjaudu pelaajana koodilla D9F021
- ensimmäinen rasti on merirosvolaivan luona - ja siitä alkaa seikkailu!

Jännittäviä lukuhetkiä kaikille!

Laumallinen televisiotähtiä

Tuttavaamme pyydettiin haastateltavaksi Ylen DocStop -ohjelmaan. Paikalle haluttiin myös mäyräkoiria, ja kun toimittaja kuuli, että Sylvikin ehkä olisi käytettävissä, ei enää muita vaihtoehtoja ollutkaan. Siispä laumamme heräsi perjataiaamuna neljän jälkeen ja suuntasi kohti rautatieasemaa ja Helsingin junaa.

Aamuvarhaisella ajatus televisiokuvauksista ei tuntunut kovinkaan viisaalta idealta, mutta kun päästiin perille kuvauspaikalle, ei aikainen aamuherätys enää harmittanut. Oli kiinnostavaa seurata kuvausta ja kuunnella, mitä toimittaja ja haastateltava juttelivat. Ihmishaastateltava toki oli pääroolissa, mutta koiriakin kuvattiin useaan otteeseen sekä maasta että ilmasta käsin. Eipä ole Sylvikään aikaisemmin päässyt drone-kuvauksiin.

Jännityksellä siis odotamme syksyä ja valmista ohjelmaa. Vaikka toimittaja halusikin nimen omaan Sylvin paikalle, voi olla, että kuvassa näkyykin Tyyne, joka onnistui heti hurmaamaan kuvaajan. Enempää emme voi vielä ohjelmasta paljastaa, mutta älkää hämmästykö, jos syksyllä ruudussa vilahtaa tuttuja mäyräkoiran kuonoja...

Olipa kerran visentti ja merirosvo eli ei ihan tavallinen lukulauantai

Eilen oli lukukoiran työpäivä, mutta tällä erää päivään mahtui kaikkea muutakin kuin lukemista.

Kirjastossa on tekeillä Sylvin lukuhaaste eka- ja tokaluokkalaisille ja haasteeseen tarvitaan toki myös kiinnostavaa kuvitusta. Lauantaityöt aloitettiin siis kirjaston naapurissa museossa, missä Sylvi pääsi poseeraamaan kaikenlaisten jännittävien eläinten kanssa. Dinosauruksiakin ihailtiin, mutta Sylvi oma suosikki taisi olla visentti, mammuttia kun ei tällä visiitillä tavattu ollenkaan.

Museokeikan jälkeen mentiin kirjastolle pitämään lukuvastaanottoa. Lukijoita oli tällä kertaa vain kolme, koska Sylvi toivottiin vieraaksi myös Puhutaan espanjaa -tapahtumaan lasten leikki- ja satuhetken päätteeksi. Lukukoira siis kuunteli sujuvasti niin suomea kuin espanjaakin ja nautti monikulttuurisesta rapsutushetkestä.

Kirjastohommien jälkeen palattiin taas kuvauksiin. Omituisia otuksia näytti riittävän, nyt Sylviä oli vastassa Merten suurin kauhu, Kapteeni luunmurskaaja...

Muitakin kuvia otettiin, mutta niistä lisää, kunhan lukuhaaste valmistuu. Malttakaa siis tovi!

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Sukulaisia kylässä ja muutama muukin kuono

Emme ihan päässeet mökkihöperöitymään keskenämme, sillä eilen tuli kylään Sylvin ja Hilman kakkosomistaja koirineen. Koolla olikin pienimuotoinen sukukokous, kun Hilmaa tulivat tapaamaan sen emä, veli ja velipuoli. Myös Tyyne kuuluu tuohon samaan Lapsus-klaaniin, ja ehkä Hilmalta ja Sylviltäkin löytyy yhteisiä esi-isiä, jos mäyräkoirasukuja tarpeeksi pitkälle tutkii. 

Hiukan piti metsälenkillä laskeskella, montako koiraa on mukana, mutta todistettavasti kaikki olivat tallella myös lenkiltä palattaessa. Ainakin osa laumasta nautti, kun sai juosta ja louskuttaa kavereiden kanssa, osa tyytyi kulkemaan rauhallisesti polkua pitkin niin kuin aina muulloinkin.

Lenkin jälkeen olikin jo rauhallisempaa porukkaa ja maltettiin poseerata hetki sohvalla. Aika komea lauma! Mutta kyllä tuohon vielä muutama mäyräkoira mahtuisi...