Lukukoiruuden syvin olemus

Lukukoiranvirka on vaativaa työtä. Koiran rodulla ei niinkään ole väliä, vaan luonne ja taidot ratkaisevat. Mutta mitä kaikkea lukukoira osaa?

Lukukoira on kiinnostunut kirjoista...

 ja usein sillä on myös suosikkikirja, johon se sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan.

Lukukoira ei ehkä pidä ihan kaikista kirjoista...

mutta kaikki lukijoiden valinnat ovat ihan ykkösjuttuja!

 

Lukukoira kuuntelee tarkkaavaisesti...

ja tarvittaessa pohtii vaikeita kohtia yhdessä lukijan kanssa.

Lukukoira on tottelevainen

ja  pitää huolta kunnostaan reippailemalla.

Lukukoira lähtee töihin innokkaasti

- ja mikä tärkeintä: lukukoira on aina valmiina uuteen lukuhetkeen! 

    Työn iloa kaikille kollegoille!

                                                               (Kuvat: Suvi Pitkänen)

Vuodet vierivät ja parrat kasvavat

Sattuipa löytymään tietokoneen syövereistä hauska kuvapari: lauma poseeraamassa samalla tuolilla tänä vuonna ja kolme vuotta sitten. Jotain on tapahtunut vuosien saatossa. Ainakin parrat ovat komistuneet...

2013

2016

Saammeko esitellä, lukukoira - kirjastoautonkuljettaja Sylvi

Jaa-a, taitaa olla niin, että Sylvi hurahti täysin kirjastoautoiluun...


Lukukoira Sylvi kirjastoautossa from Kirjastokaista on Vimeo.

Tokomuistoja...

Tämän nykyisen mäyräkoiralauman kanssa on tullut harrastettua tokoa pitkän kaavan mukaan ja useita vuosia. Ensin Tyynen kanssa, joka kokeissa veteli joko nollia tai täysiä pisteitä riippuen ihan siitä, sattuiko totteleminen huvittamaan vaiko ei. Luoksetulo oli Tyynen bravuurinumero: vaikka mikään muu ei olisi kiinnostanut, luoksetulossa kiihdytettiin täyteen vauhtiin - ja yleisö saatiin aina nauramaan. Tyynellä oli myös ihan oma tokoliikkeensä: yhdistetty istu-maahan-seiso -asento.

Hilman mielestä tokotreeneissä oli aina ihanaa ja se otti kaiken ilon irti myös kokeista: häntä heilutti koiraa ja koira nauratti yleisöä ja tuomareita - ei niin väliä, muistiko se tehdä liikkeet oikein vai vähän sinne päin, kaikilla oli aina hauskaa. Ja liikkeiden välillä piti tehdä muutama ylimääräinen piruettipyörähdys, ihan vain silkasta tekemisen riemusta.

Kolmas koira toden sanoo eli pitihän sitten Sylvinkin kanssa alkaa tokoilla... Tästä laumasta Sylvi olisi varmaan ollut se fiksuin ja oppivaisin tokokoira, mutta ohjaajalla tuli raja vastaan, ja  mukavuudenhalu ja laiskuus voittivat. Keväällä alkoi tuntua siltä, että nyt on tokot tokoiltu, ja kesätauon jälkeen päätettiin vaihtaa lajia rally-tokoon. Mutta tokohetkiä on silti hauska muistella - ei tokoa voinut kovin vakavasti ottaa, ei ainakaan tämän porukan kanssa...

(Kuvat: Suvi Pitkänen)

Lukukoira kirjastoauton ratissa

Tänään oli jännittävä päivä: Sylvi pääsi ajamaan kirjastoautoa! Ja koska mäyräkoirat ovat monilahjakkuuksia ja etenkin ajavia koiria, ei Sylvin tarvinnut kovinkaan pitkään treenata ratin käyttöä, kun homma oli jo hanskassa. Sitten vain ajelemaan!

Kuvasimme siis lukukoiran uusia seikkailuja Kirjastokaistalle. Kuten aina Sylvi oli nytkin kuvauksista innoissaan: nakit ja temppujen tekeminen, mikä olisikaan mukavampaa. Ja isolla autolla ajaminen oli niin jännittävää - voi olla, että Sylvi haluaakin isona ryhtyä kirjastoautokuskiksi.

Sylvin seikkailuja kirjastoautossa luvassa parin viikon sisällä - pysykäähän kuulolla!

Mainio lastenkirja

Hyviä lastenkirjoja on aina mukava lukea - ja etenkin, jos niissä seikkailee (mäyrä)koiria. Anneli Kannon tänä vuonna ilmestynyt Kulkurikaksikko oli kaikin puolin mainio luettava: mielenkiintoiset henkilöt, riittävästi juonikäänteitä (hiukan takaa-ajoakin) ja toisena päähenkilönä mäyräkoira Benjamin.

"Koira istahti matolle ja katseli perhettä. Sen lyhyt karva oli karhea ja tummanruskea. Matalat jalat päättyivät vahvoihin käpäliin, joissa oli tukevat kynnet. Selkä oli pitkä ja kuono siro, luppakorvat taipuivat kauniisti. Koira katseli ympärilleen kirkkain, älykkäin silmin, ikään kuin olisi ymmärtänyt kaiken, mitä puhuttiin."

Kirja on hauska, mutta siinä pohditaan oivaltavasti myös vakavia asioita. Kannattaa lukea! Ja tämä opus hankitaan ehdottomasti myös omaan mäyräkoirakirjakokoelmaamme.

Lukukoirahommissa taas

Torstaina oli tämän syksyn ensimmäinen lukukoiravastaanotto - ja Sylvi oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi taas hommiin. Työorientoitunut lukukoira taisi tylsistyä muutamankin kerran loman aikana, vaikka kaikenlaista muuta puuhaa oli tarjolla. Mutta nyt palataan Sylvin iloksi arkirytmiin: lukuvastaanottoja on kaksi kertaa kuussa torstaisin ja kerran kuussa lauantaisin. Pari muutakin keikkaa on sovittu, eli mukava kirjallinen syksy on luvassa.

Kuva: Suvi Pitkänen

Lukukoira-asioissa jatkettiin myös perjantaina: Mikkelissä pohdittiin yhdessä Kennelliiton kanssa valtakunnallisia suosituksia lukukoiratoiminnalle. Toiminnan aloittaminen vaatii yllättävän paljon suunnittelua, joten valtakunnallinen ohjeistus olisi avuksi etenkin pienissä kirjastoissa - ja sellaista on jo kyseltykin moneen kertaan.  Myös jonkinlainen koirien testaaminen on tarpeen, jotta voidaan varmistaa koiran soveltuvuus lukukoiraksi.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lukukoiratoiminnan suositukset olisivat kirjastojen hyödynnettävissä jo tämän vuoden lopulla, ja Kennelliitto aloittaisi uusien lukukoirien testaamisen ja ohjaajien kouluttamisen ensi vuonna. Mielenkiintoista nähdä, millainen kokonaisuus saadaan aikaan.

Jokainen kirjasto voi toki päättää, ottaako suositukset käyttöön ja haluaako kirjastoonsa virallisia lukukoiria vai muita kirjastokoiria. Toivottavasti tällä hankkeella saadaan lukukoiratoiminnalle lisää positiivista näkyvyyttä - ja kirjastoihin lisää kaikenkarvaisia lukemisen tukemisen ammattilaisia!