torstai 29. joulukuuta 2016

Mikä on parasta joululomassa?

Joululomaa on vietetty jo lähes kaksi viikkoa eteläisessä Suomessa, perinteisesti joulukoira Tuitun seurassa. Etelän musta joulu ei ole meitä haitannut, lumesta saadaan (nauttia) ihan tarpeeksi, kunhan taas palaamme Kuopioon.

Lomasta on nautittu monella tapaa. Tyynen mielestä parasta lomailua on se, ettei tarvitse lähteä remmilenkeille vaan saa nukkua kaiket päivät sohvalla ja mennä ulos vain silloin, kun itse haluaa. Eli ei kovin monta kertaa päivässä, mutta seniorille suotakoon omanlaisensa loma...


Hilman paras joululahja oli se, ettei jokavuotisessa hammastarkastuksessa poistettu yhtään hammasta. Puruluita, Dentastixejä ja lampaankorvia on siis saanut jäystää muun porukan kanssa ihan normaalisti. Vaikka Hilmakin mieluusti majailee peittojen alla, lenkille lähteminen on aina yhtä ihanaa - ja parasta on, kun voi kiihtyä ja hoputtaa hitaampia lähtijöitä juoksemalla edestakaisin. Valitettavasti Hilma pitää myös äänitehosteista...


Sylvi alkaa olla sitä mieltä, että lomailu ja laiskottelu saisivat pikkuhiljaa riittää. Aika tylsää, kun ei ole lukukoirailua eikä koirakoulua ja lenkillekin pääsee vain kerran päivässä. Onneksi sentään alettiin harjoitella uusia temppuja! Naksutin on Sylvin paras kaveri - heti Tuitun jälkeen. Ja aikanaan paljastetaan myös se, mitä lukukoira puuhaa iPadin kanssa...


Tuitun mielestä joululoman huippuhetki oli se, kun paras kaveri Sylvi (laumoineen) saapui. Metsäspanieli on myös arvostanut sitä, että on päässyt joka päivä metsään haistelemaan kauriiden ja muiden kulkijoiden hajuja. Kuono maahan, viuhkahäntä pystyyn ja taas mennään! Ja metsälenkin jälkeen nukuttaa ihanasti ja voi kuorsata niin, että talo raikaa. Kuorsauskisassa cavalier päihittää mäyräkoirat mennen tullen, edes Tyyne ei kykene samoihin volyymeihin, vaikka lahjakas kuorsaaja onkin.


Lomailu jatkuu näissä merkeissä vielä uudenvuoden yli, alkuviikolla palataan kotiin ja arkeen. Edessä uusi vuosi ja uudet metkut, pysykäähän kuulolla.

Rauhallista (ja raketitonta) vuodenvaihdetta sekä mukavaa vuotta 2017 kaikille!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Jouluruno

Uskokaa tai älkää, itse joulumuori saapui lukemaan Sylville! Ja kun lukijana on joulumuori,  joulupuurossakin on taikaa...

Lukukoira Sylvi ja joulupuuron taika from Kirjastokaista on Vimeo.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Talviretkellä Muirin tapaan

Muir-retki on saanut nimensä yhdysvaltalaiselta luonnonsuojeluaatteen uranuurtajalta John Muirilta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Muir-retki tarkoittaa sitä, että lähdetään liikkeelle auringon noustessa, palataan auringon laskettua ja kuljetaan ilman suurempia etukäteissuunnitelmia, ihan vain retkeilystä ja kulkemisesta nauttien. Näin me ainakin Muir-retken ideaa tulkitsimme.

Lauantaiaamuna aurinko nousi Kuopiossa klo 9.30, ja niihin aikoihin lähdimme Porokoiran ja Spitzin sekä niiden emännän kanssa matkaan. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja kirkas taivas lupaili hyvää retkeilysäätä. Repussa oli hiukan eväitä ja varmuuden vuoksi taukotakki, muita varusteita ei tällä retkellä tarvittu.


Matka alkoi järven rantaa seuraten. Joku uhkarohkea hiihtäjä oli aikeissa lähteä hiihtämään järven poikki, mutta palasi kuitenkin, oli kuulemma liikaa vettä jäällä. Meitä ei jää millään tapaa houkutellut, varmempaa oli pysyä ihan kuivalla maalla.


Rannassa oli kyllä hienon näköistä, kun aurinko paistoi ja heinät heiluivat. Ja muitakin kulkijoita oli ollut...


Välillä käveltiin kävelytietä pitkin, paikoin poikettiin polulle. Metsässä oli lunta ihan riittävästi, ja jos polulta horjahti hankeen, sai taatusti lunta kenkään.


Evästauolla taukotakki annettiin mäyräkoiralle, emäntä lämmitteli lähinnä kahvin avulla. Pitkää taukoa ei kuitenkaan voinut pitää, ettei olisi alkanut paleltaa. Mutta liikkeellä ollessa tarkeni ihan hyvin - ja aurinkoisessa kohdassa saattoi miltei kuvitella, että aurinko lämmitti edes hiukan.


Aika kului käveleskellessä yllättävän nopeasti. Ja kun päivän pituus oli vain viisi tuntia, ei yritettykään kulkea mitään mahdottomia kilometrimääriä - eihän kilometrien kerääminen ole Muir-retken tarkoitus. Ja tuli taas todistettua se, ettei retkikohteen tarvitse olla satojen tai edes kymmenien kilometrien päässä, retkeilytunnelmaa ja luontohavaintoja on tarjolla myös lähimetsissä ja -rannoilla. 

Aurinko laski puoli kolmelta ja niillä main palasimme takaisin lähtöpisteeseen. Reippaat retkeilijät pääsivät heti lämmittelemään löylyihin - ja se kruunasi ainakin Sylvin mielestä koko reissun. Viisi tuntia kävelyä ja sitten ylälauteille rentoutumaan, mäyräkoiran lauantai oli lähes täydellinen.


perjantai 9. joulukuuta 2016

Lukukoira ja puurokauha

Torstaina oli tämän vuoden viimeinen lukukoiravastaanotto pääkirjastolla, ensi viikolla käydään Sylvin kanssa vielä yhdessä lähikirjastossa ,ja sitten alkaa joululoma. Tänä syksynä on lukukoirailtu yhteensä 12 kertaa ja lukijoita on riittänyt mukavasti. Kiitokset kaikille ja tervetuloa uudestaan - tammikuussa jatketaan taas!

Ihan vielä ei siis lomailla, ja jouluvideokin on vielä tekeillä. Tarkempaa juonta ei tietenkään paljasteta, mutta joulupuurosta on kysymys. Ja tätä puuroa on hämmentänyt jo niin moni kokki, että ei voi olla ihan varma, mikä on lopputulos... ehkä joulupuurosta tuleekin pannukakku!




(Kuvat: Suvi Pitkänen)

lauantai 3. joulukuuta 2016

Lauantaina luetaan

Tänään oli tämän vuoden viimeinen lauantaikeikka. Monsteriseikkailujen ja Herra Krokon seurassa päästiin jo jännittäviin tunnelmiin - ja illalla jatketaan islantilaisen jännityksen parissa. Lauantait ovat lukemista varten!


torstai 24. marraskuuta 2016

tiistai 22. marraskuuta 2016

Joulukauden aloitusta...

Tässä laumassa ei olla jouluihmisiä  eikä -koiriakaan, mutta niin sitä vain työn puolesta päädyttiin Musiikkikeskuksen joulun aloittajaisiin. Tarjolla oli soittoa, laulua, runoutta ja vielä piipahdus itsensä rouva Minna Canthin joulusalonkiin. Sangen kultturelli iltapäivä lukukoiralle, taisi olla ensimmäinen kerta, kun se pääsi elävää musiikkia kuuntelemaan.


Punainen oli sattuneesta syytä tapahtuman teemaväri - ja niinpä punainen lukuhuivi oli normaaliakin tyylikkäämpi asuste. Kyllä kelpasi edustaa kirjastoa!


Lukukoiran joululomaan on enää muutama viikko, mutta kaikenlaista on vielä suunnitteilla. Katsotaan, mitä ehditään... meillä ei tunneta joulustressiä!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Perjantaipuuhia

Perjantaiaamuna piti laittaa Sylville villapaita päälle, kun lähdettiin kävelemään kirjastolle. Ja vaikka pakkasta ei ollut kuin reilut kymmenen astetta, varpaita alkoi paleltaa jo puolessavälissä... Mutta onneksi kirjastolla oli lämmintä, ja aamukahvilla parrakasta kollegaa hemmoteltiin sekä kinkkuvoileivällä että piparkakuilla!

Aamukahvin jälkeen siirryttiin kuvaushommiin. Tällä kertaa videokameran takana oli media-assistenttiopiskelija Tiina, joka kuvaa Sylvin seikkailuja opiskelunäyttöään varten. Kyllä taatusti menee näyttö läpi, kun on näin söpöt kuvattavat!


Kuvaussession jälkeen oli vähän tylsempää, kun piti osallistua verkkotyöryhmän palaveriin. Sylviä ei selvästikään kiinnostanut uuden verkkokirjaston tekeminen - kun ei ollut herkkujakaan tarjolla - ja niinpä jossain vaiheessa alkoi kuulua vienoa kuorsausta... Ehkä seuraavalla kerralla täytyy laittaa äänikirja pyörimään, että lukukoirakin viihtyy!


Illalla Sylvi pääsi vielä rallytokotreeneihin - ja taas sai tehdä temppuja ja syödä nakkeja. Koiran ohjaajalle ei ole vielä rallyn syvin olemus oikein selvinnyt, mutta kyllä tämä kurssi loppuun viedään tavalla tai toisella. Mietitään sitten tammikuussa uudestaan, mitä harrastetaan, vai riittäisikö aktiviteetiksi pelkkä lukukoirailu. Sylvin mielipide tiedetään jo...

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pystykorvia ja talven tuloa

Taas kutsui koiranhoitopesti, tällä kertaa hoidokkeina Spitzi ja Porokoira. Hektisen työviikon jälkeen vietettiin viikonloppua rauhallisesti ja talven tuloa ihmetellen: pystykorvat pakkasesta ja lumesta riemuiten, mäyräkoirat - no jaa, jotenkin muuten.

Sää suosi sunnuntaikävelijöitä. Vaikka lunta oli vain pari senttiä, pystykorvat ottivat siitä kaiken ilon irti ja pysähtyivät useampaan kertaan piehtaroimaan. Mäyräkoirat ei voineet ollenkaan ymmärtää moista käytöstä... Onneksi kotona odotti lämmin sauna - parempi ojentautua koko pituuteensa lämpimille lauteille kuin kylmään maahan, ainakin jos Sylviltä mielipidettä kysytään.

Minuuttiaikatauluton viikonloppu ilman maratonlenkkejä taisi olla Spitzille ja Porokoiralle aika eksoottinen kokemus, ne kun normaalisti viettävät sangen aktiivista ja sporttista elämää. Taisivat ne kuitenkin (ainakin salaa) nauttia siitä, kun kerrankin enimmäkseen ihan vain oleiltiin...

Mäyräkoirat viettivät suurimman osan visiitistä peittojen alla, mutta yksi yhteispotretti sentään saatiin otettua. Totinen viisikko, voiko noista muuta sanoa.


tiistai 1. marraskuuta 2016

Marraskuu on lukukuu

Sadetta, räntää, kylmää, pimeää - mutta onneksi on hyviä kirjoja!

Marraskuussa voi osallistua kirjailija Karo Hämäläisen Facebookissa lanseerattuun lukuhaasteeseen:

Marraskuussa luetaan vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä.
Lukea saa pätkissä, itsekseen tai toisille, kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta, kunhan sivumäärä tulee täyteen vuorokauden aikana. Jemmaan ei voi lukea.
Ota haaste vastaan ja haasta kaverisikin kutsumalla hänet mukaan tapahtumaan! 
Lukemisesta et ole tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itsellesi. Olennaista eivät ole säännöt. Olennaista on lukeminen.


Aloita vaikka tällä kirjalla!


tiistai 25. lokakuuta 2016

Lukukoira ja kummitusjuttu

Uusin Sylvin video juontaa juurensa syksyisestä temppukurssista. Kurssin alussa mietittiin koirakoulun opettajan Pirjon kanssa, millaisia temppuja Sylvi voisi opetella seuraavaa videota varten ja millainen video ylipäänsä voisi olla. Ja Pirjo innostuikin ideoinnista niin paljon, että teki meille alustavan käsikirjoituksen!

Välillä juttu lähti vähän lapasesta, mutta lopputuloksena oli sangen mainio ja toteuttamiskelpoinen videokäsikirjoitus. Pirjo oli kuvauksissa mukana koirakuiskaajana ja ylimääräisenä käsiparina, Sylvi tapansa mukaan hiukan viimeisteli ohjausta - ja pisteeksi i:n päälle kuvaaja Raimo loihti videon tunnelmaan sopivat valo- ja ääniefektit.

Nyt siis luvassa jännitystä: kirjastossa kummittelee... Uskallatteko katsoa?

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vietettiin satupäivää

Eilen oli paitsi Sadun nimipäivä myös valtakunnallinen Satupäivä, ja sen kunniaksi tehtiin Sylvin kanssa lukukoirakeikka Jynkän lähikirjastoon. Tämä oli jo kolmas kerta tuossa lähikirjastossa; välillä on mukava lukukoirailla myös muualla kuin pääkirjastossa, ja kun lukijoita näyttää Jynkässäkin riittävän, voi siitä tulla meille ihan vakiokohde.

Satupäivään osui myös uusimman Canis-lehden ilmestyminen. Lehdessä ei kylläkään ollut satuja, mutta päivän teemaa hipoen monen sivun juttu lukukoiran kouluttamisesta, esimerkkikoirana Sylvi. Lukukoiratoiminta saa nyt mukavasti julkisuutta, kun uudet laatusuositukset ovat tulollaan.




Valtakunnalliset lukukoiratoiminnan laatusuositukset julkistetaan siis marraskuussa Mikkelin kaupunginkirjaston lukukoiraseminaarissa. Sinne kaikki asiasta kiinnostuneet! Tilaisuudessa esitellään paitsi kirjastojen uudet lukukoirasuositukset myös tulossa oleva Kennelliiton  lukukoirien koulutus- ja testausmalli. Ohjelmassa on myös paneelikeskustelu sekä kirjavinkkausta, siis lukukoiratoimintaa mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Ja kahvitauolla pääsee vielä tutustumaan seminaarin päätähtiin eli mikkeliläisiin lukukoiriin.

Toivottavasti uusien suositusten myötä lukukoiratoiminta saa entistä enemmän näkyvyyttä ja - ennen kaikkea - yhä useampi hyötyy lukuvastaanotoista ja innostuu lukemaan!

torstai 13. lokakuuta 2016

Kunniakirja ja possunkorvia

Kuopion kaupunginkirjaston henkilökunta vietti tänään työhyvinvointipäivää. Sylvi ei päivään osallistunut, mutta sai kuitenkin terveisiä:


Kunniakirjan lisukkeena oli pussillinen possunkorvia - lukukoira ja kaverit arvostivat palkintoa!

Seuraava video on luvassa parin viikon sisällä, silloin ollaankin jo Halloween-tunnelmissa...
Ja kaikki videot löytyvät Kirjastokaistalta, käykäähän katsomassa!

tiistai 11. lokakuuta 2016

Nuuh - nyt jäljestetään!

Kun lukukoira lähtee metsään jäljestämään, ei saalina olekaan sorkka vaan jotain ihan muuta...

Savon ammatti- ja aikuisopiston opiskelijat Anton ja Juho suorittivat työssäoppimisjaksonsa kirjastossa ja tutustuivat totta kai myös lukukoiraan. Eräänä päivänä nuoret miehet lähtivät metsään Sylvin ja videokameran kanssa - ja tässäpä lopputulos:

 
Lukukoira Sylvi syysmetsässä from Kirjastokaista on Vimeo.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Täyden kympin lomalauma

Tämä viikko on vietetty laumanvartijan pestissä eteläisessä Suomessa. Tällä kertaa lomalauma on koostunut erivärisistä ja -kokoisista parrakkaista: on kääpiömäyräkoiraa, kaniinimäyräkoiraa, kääpiösnautseria ja suursnautseria vaikka muille jakaa. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut jakaa, vaan yhteiselomme on sujunut kaikinpuolin mallikkaasti.






Kymmenen koiran kanssa aika ei käy pitkäksi, lenkkeilyynkin kuluu päivässä useampi tunti, kun metsään ei todellakaan mennä yhtenä laumana. Mutta onneksi on ollut mitä hienoin syyssää ja auringonpaistetta on riittänyt jokaisena päivänä. Voisi olla hiukan toisenlainen tunnelma, jos koko viikon olisi satanut kaatamalla ja huushollissa leijuisi jatkuvasti märän koiran haju....

Tottelevaisia ja kuuliaisia koiria on helppo hoitaa, etenkin kun kaikki koirat tulevat hyvin toimeen keskenään.  Viimeistään illansuussa ne kerääntyvät kasaksi sohvalle, kylki kylkeen kavereiden kanssa. Onneksi suursnautserit eivät sentään pyri samaan petiin, silloin loppuisi tila kesken - tai ehkä mäyräkoirat vain asettautuisivat toiseksi kerrokseksi jättiläisten päälle.


Hoitopesti loppuu maanantaina, sitten palaamme oman lauman kanssa kotiin ja arkeen. Tähän suurlaumaan on jo niin totuttu, että tuntunee omituiselta elellä taas vain kolmen koiran kanssa.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Lukukoiruuden syvin olemus

Lukukoiranvirka on vaativaa työtä. Koiran rodulla ei niinkään ole väliä, vaan luonne ja taidot ratkaisevat. Mutta mitä kaikkea lukukoira osaa?

Lukukoira on kiinnostunut kirjoista...


 ja usein sillä on myös suosikkikirja, johon se sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan.


Lukukoira ei ehkä pidä ihan kaikista kirjoista...


mutta kaikki lukijoiden valinnat ovat ihan ykkösjuttuja!
 

Lukukoira kuuntelee tarkkaavaisesti...


ja tarvittaessa pohtii vaikeita kohtia yhdessä lukijan kanssa.


Lukukoira on tottelevainen


ja  pitää huolta kunnostaan reippailemalla.


Lukukoira lähtee töihin innokkaasti


- ja mikä tärkeintä: lukukoira on aina valmiina uuteen lukuhetkeen! 


    Työn iloa kaikille kollegoille!

                                                               (Kuvat: Suvi Pitkänen)

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Vuodet vierivät ja parrat kasvavat

Sattuipa löytymään tietokoneen syövereistä hauska kuvapari: lauma poseeraamassa samalla tuolilla tänä vuonna ja kolme vuotta sitten. Jotain on tapahtunut vuosien saatossa. Ainakin parrat ovat komistuneet...

2013

2016

torstai 15. syyskuuta 2016

Tokomuistoja...

Tämän nykyisen mäyräkoiralauman kanssa on tullut harrastettua tokoa pitkän kaavan mukaan ja useita vuosia. Ensin Tyynen kanssa, joka kokeissa veteli joko nollia tai täysiä pisteitä riippuen ihan siitä, sattuiko totteleminen huvittamaan vaiko ei. Luoksetulo oli Tyynen bravuurinumero: vaikka mikään muu ei olisi kiinnostanut, luoksetulossa kiihdytettiin täyteen vauhtiin - ja yleisö saatiin aina nauramaan. Tyynellä oli myös ihan oma tokoliikkeensä: yhdistetty istu-maahan-seiso -asento.




Hilman mielestä tokotreeneissä oli aina ihanaa ja se otti kaiken ilon irti myös kokeista: häntä heilutti koiraa ja koira nauratti yleisöä ja tuomareita - ei niin väliä, muistiko se tehdä liikkeet oikein vai vähän sinne päin, kaikilla oli aina hauskaa. Ja liikkeiden välillä piti tehdä muutama ylimääräinen piruettipyörähdys, ihan vain silkasta tekemisen riemusta.




Kolmas koira toden sanoo eli pitihän sitten Sylvinkin kanssa alkaa tokoilla... Tästä laumasta Sylvi olisi varmaan ollut se fiksuin ja oppivaisin tokokoira, mutta ohjaajalla tuli raja vastaan, ja  mukavuudenhalu ja laiskuus voittivat. Keväällä alkoi tuntua siltä, että nyt on tokot tokoiltu, ja kesätauon jälkeen päätettiin vaihtaa lajia rally-tokoon. Mutta tokohetkiä on silti hauska muistella - ei tokoa voinut kovin vakavasti ottaa, ei ainakaan tämän porukan kanssa...






(Kuvat: Suvi Pitkänen)