Nyt on kesä!

Tämän kevään viimeinen lukukoirakeikka tehtiin mökiltä käsin naapurikunnan puolelle Kaavin kirjastoon. Eskarilaiset ja tokaluokkalaiset pääsivät lukemaan Sylville, ja eskarilaisten kanssa päädyttiin paikalliseen aviisiinkin. Lukijat olivat niin innoissaan, että Sylvi kutsuttiin samantien uudelle visiitille. Kaikin puolin mukava lopetus siis tämän kevään lukukoirahommille; kiitokset kaikille, syksyllä jatketaan taas.

Kaupunkivelvollisuudet on hoidettu siihen malliin, että kesän mittaan ei tarvitse kaupungissa kuin silloin tällöin pikaisesti piipahtaa, muuten ollaan ihan mökkiläisiä. Viime viikolla poseerattiin vielä kaupungissa voikukkien keskellä, voidaan sitten kolmen kuukauden kuluttua verrata, miten heinähattuja meistä on tullut...

(Kuvat: Suvi Pitkänen)

Sylvi suosittelee kesälukemista

Sylvi oli tänään mukana Martti Ahtisaaren koulun pihatapahtumassa. Silittelijöitä riitti jonoksi asti, ja muutama oppilas halusi lukeakin. Kaiken hulinan keskellä jaettiin myös kirjavinkkejä,  toivottavasti joku löytää niiden avulla mukavaa kesälukemista.

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Näitä kirjoja Sylvi suosittelee:

Tavutettuja kirjoja lukemaan opetteleville

Helppolukuisia kirjoja

Vähän haastavampaa luettavaa

Mäyrä(koira)n kierros Leivonmäen kansallispuistossa

Sunnuntaina oli taas luvassa hyvää retkeilysäätä, joten lähdimme päiväretkelle Leivonmäen kansallispuistoon.  Alueella oli valittavissa useampiakin reittejä, mutta meitä houkutteli tietenkin Mäyrä(koira)n kierros. Reitti kulki helppokulkuisessa maastossa, ja matkan varrella oli suomaisemaa, lampia ja suppakuoppia. Ja iloksemme matkan varrella oli myös yhdet pitkospuutkin.

Mäyränkierrokselta poikettiin Joutsniemen harjulle, ja se olikin hienoin pätkä koko reitillämme.
1,5 km polku kulki kapealla harjulla, jonka molemmin puolin oli järvimaisemaa.  Niemen kärjessä pidimme tuulta uhmaten evästauon. Hyinen tuuli puhalsi kaikkien vaatekerrosten läpi ja mäyräkoirat meinasivat lähteä lentoon, onneksi fleksit olivat tiukasti puussa kiinni. Ei siis jääty turhan pitkäksi aikaa maisemia ihailemaan vaan palattiin reipasta tahtia takaisin Mäyränkierrokselle ja tuulensuojaan.

Reitin loppu kulki rantoja pitkin, uimapaikkakin olisi ollut tarjolla, jos keli olisi ollut lämpimämpi. 

Mäyräkoirien mielestä mäyränkierros (lisämutkineen n. 9 km) oli turhan lyhyt eikä mäyrääkään näkynyt. Mutta näistä pienistä puutteista huolimatta koko porukka nautti tästäkin retkipäivästä, kyllä kansallispuistot vain ovat hienoja paikkoja.

Vielä ennen paluumatkaa nautimme kesäkahvila Leivosen erinomaisista muurinpohjaletuista ja nokipannukahvista. Hyvää oli, suosittelemme muillekin Leivonmäen patikoijille!

PS. Tälle porukalle on jo suunnitteilla seuraavakin kansallispuistoreissu, ja silloin suunnataan hiukan kauemmas kotinurkilta...

Päivänsankarina Sylvi

Hyvää syntymäpäivää, Sylvi 💚.

Merkkipäivän vietto aloitettiin heti aamusta Vehmersalmen kirjastolla tokaluokkalaisten seurassa. Sylvin mielestä oli tietysti mahtavaa päästä töihin ja viettää syntymäpäivää lukijoiden seurassa - mikä voisi olla lukukoiralle mieluisampaa?

Syntymäpäivään kuului kirjastolla laulua (Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...🎶), lukutuokioita, salakirjoituksen ratkomista sekä rapsutuksia. Oman lauman kanssa juhlimista jatketaan metsälenkin ja herkkujen merkeissä. Melko täydellinen syntymäpäivä, ainakin päivänsankarin mielestä.

Onnea ja monia, monia työvuosia maailman parhaalle lukukoiralle 💕!

Merkkipäivän merkeissä mökillä

Torstaina laumamme seniori Tyyne täytti 12 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi lähdettiin taas mökille, ja sankari vietti syntymäpäiväänsä juuri niin kuin itse halusi: mahdollisimman paljon nukkumista ja mahdollisimman vähän ulkoilua. Iltapäivällä alkanut lumisade lyhensi ulkoiluhetkeä entisestään.

Toivottavasti Tyyne lähisukulaistensa tavoin porskuttaa vielä monta vuotta. Sekä sappivika että alkava Cushingin tauti pysyvät lääkkeillä niin oireettomina, ettei niitä arkielämässä aina edes muista. Joskus meinaa lääkkeiden antokin unohtua, mutta siitä kyllä lääkittävä itse tarvittaessa muistuttaa, lääkkeet kun tarjoillaan herkullisen naudanpaistileikkeleen sisällä. Tyynen onneksi se on rasvattominta leikkelelaatua, mitä kaupasta löytyy. Vain parasta senioreista parhaalle!

Kolmen vuoren vaellus

Vappuaattona oli vuorossa tämän vuoden kolmas kansallispuistoretki: lähdimme patikoimaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Koska jo etukäteen tiesimme, että maasto on haastavaa, Tyyne jätettiin suosiolla päiväksi senioriseuraan. Muu retkikunta ei pannut pahakseen ylösalas kiipeilemistä, kaatuneiden runkojen ylittämistä (tai alittamista, mikäs sen näppärämpää flexin kanssa...) ja paikoin hyvinkin kivisiä ja juurakkoisia polkuja.

Sää suosi retkitiimiämme jälleen kerran. Aurinko paistoi ja lämpötila oli patikointiin sopiva +14 astetta, eikä hyttysistäkään vielä ollut riesaa. Loistavista olosuhteista huolimatta saimme kulkea reitin täysin omassa rauhassa, vain ihan reitin alussa ja lopussa tuli muutama muukin retkeilijä vastaan.  Pituutta Kolmen vuoren vaelluksella oli n. 15 km, ja aikaa meillä meni reilut kuusi tuntia (yhdellä evästauolla).

Reitin varrella oli niin louhikkoa, siirtolohkareita kuin pystyseinäisiä kallioitakin. Välillä kuljettiin ihan rannan tuntumassa; sen verran oli jo sulaa, että reipashenkinen retkeilijä olisi voinut käydä kastautumassakin. Me tyydyimme ihailemaan kirkasta vettä vain rannalta käsin.

 

Kuten reitin nimikin kertoo, kiipesimme kolmelle eri vuorelle: Kituvuorelle, Loukkuvuorelle sekä Kalajanvuorelle. Ylhäältä näki kauas, mutta myös alas - paikoin oli aikamoisia pudotuksia alaspäin ja jyrkimmillä kohdilla oli jopa varoitukset putoamisvaarasta.

Reissun aikana saimme monenlaisia näkö-, kuulo- ja jätöshavaintoja eläinmaailman eri edustajista. Päivystävä luontopedagogi bongasi merkkejä ainakin metsäjäniksen, rusakon, hirven, liito-oravan, peipon, punakylkirastaan, räkättirastaan, punarinnan, tiltaltin, kalalokin, harmaalokin, kuikan, telkän, kurjen, laulujoutsenen, peukaloisen, punatulkun, västäräkin, talitiaisen, hömötiaisen, metson, pyyn, hippiäisen, korpin, variksen, sitruunaperhosen, nokkosperhosen, suruvaipan, kangasperhosen, muurahaisen, sammakon, kyyn ja sisiliskon olemassaolosta.

Siinä missä Sylvi retkillä tarkasti haistelee, kuuntelee ja katselee, ketä muita otuksia on liikkeellä, Hilman mielestä tärkeintä on mennä eteenpäin ja mahdollisimman nopeasti, luontohavainnoista tai evästauoista viis. Mutta niin tai näin, molemmat mäyräkoirat pitävät retkeilystä ja ovat aina valmiina uusiin seikkailuihin!