maanantai 22. helmikuuta 2021

Hammashoitoa ja sukulaisia

Perjantaina oli Hilman hammashoitopäivä. Torstaina matkattiin Hilman kakkosomistajan luo, jotta Hilma oli perjantaiaamuna valmiina lähtemään hammaslääkäriin. Samalla Hilma pääsi tapaamaan veljeään,  muutakin kakkoslaumaansa. 

Hilman edellisestä hammaslääkärikäynnistä on useampi vuosi ja tiedossa oli, että taas joudutaan poistamaan hampaita. Mutta onneksi koirat pärjäävät hyvin miltei hampaattomina, suurempi riski seniorikoiralle on suu täynnä huonokuntoisia hampaita. Koska Hilmalla on ikää kohta 12 vuotta, hammaslääkäri halusi tarkistaa potilaan veriarvot ennen operaatiota. Veriarvot olivat kunnossa ja sydän kuunneltiin, joten samalla saatiin seniorille terveystarkastuskin. Hampaat röntgenkuvattiin ja tulos oli se, mikä oli odotettavissa: parodontiitin takia poistettiin 11 hammasta. Operaatio sujui hyvin, potilas sai tehokkaat kipulääkkeet ja kun kotiutettiin iltapäivällä, käveli autosta sisälle omin jaloin. Illalla ruokakin maistui, ja herkullista purkkiruokaa on luvassa koko seuraavan viikon ajan, kunnes tikatut ikenet kestävät taas kovempaa pureskeltavaa.


Lauantaina mentiin tapaamaan pikku-Iinestä, jota ei oltu nähty moneen kuukauteen. Iines on nyt puolivuotias ja kasvanut kovasti viime tapaamisesta, mutta leikit Saiman kanssa jatkuivat niin kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Saimasta oli mukavaa, kun oli pitkästä aikaa mäyräkoirapentu leikkikaverina, ja nämä leikkikaverithan ovat myös pikkuserkuksia. Hilma ja Tuittu eivät leikkeihin osallistuneet vaan pysyivät sivummalla vauhdikasta nuorisosta. 



Samaan aikaan toisaalla Sylvi vietti aktiiviviikonloppua pystykorvien kanssa: pitkiä lenkkejä, hyvää seuraa ja vielä lauantaisaunakin. Sylvikin pääsee jossain vaiheessa hammashuoltoon, sitä odotellessa jatkuu jokailtainen hammaspesu. Sitä suosittelemme kaikille muillekin nelijalkaisille.

maanantai 15. helmikuuta 2021

Lumikenkäilyä ja muuta mökkipuuhaa

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin taas mökkinaapurin kyytiin. Hiukan epäilytti, miten nopeasti illalla saadaan tupa lämpimäksi, mutta onneksi pakkanen oli hiukan lauhtunut alkuviikon lukemista. Mäyräkoirat viettivät muutaman tunnin villapaidoissa peittojen alla, ja sitten jo tarkenikin.

Lauantaina oli mitä hienoin keli: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta reilut kymmenen astetta. Etsittiin siis lumikengät varastosta ja lähdettiin koirien kanssa jäälle testaamaan.






Lauantaina tehtiin kaksi lumikenkälenkkiä jäällä. Toisella lenkillä osuttiin kohtaan, jossa jäällä oli ihan reippaasti vettä. Siitä seurasi tietenkin se, että lumi jämähti lumikengän pohjaan niin perusteellisesti, että lumikengät oli otettava pois, onneksi paluujäljillä ei upottanut kuin paikoin. Tästä reissusta viisastuneina sunnuntaina suunnattiin lumikengillä metsään. 

Saima keksi, että ikkunan edessä oleva penkki on mitä mainioin tähystyspaikka ja oleili siinä viikonlopun mittaan useampaan otteeseen. Vaikka ei siellä pihalla tainnut hirveästi liikennettä olla, ei näkynyt kauriita eikä jäniksiäkään. Jos pihatarkkailu jatkuu, pitänee etsiä jostain joku sopiva pehmuste, ettei koiran tarvitse tuntikausia kovalla penkillä kököttää. 


Viikonloppuna paitsi ulkoiltiin, myös luettiin. Tämän kertainen dekkari oli aikamoinen tiiliskivi, mutta todella koukuttava. Tuskin malttoi yöksi jättää kesken... 

Mukavan mökkiviikonlopun takuuresepti: ulkoilmaa ja jännitystä sopivassa suhteessa nautittuna, m.o.t.



sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Eläintenkouluttajan näyttötilaisuus

 


Hovikuvaajamme ja dobo-ohjaajamme Suvi on opiskellut muiden töidensä ohessa eläintenkouluttajaksi, ja tällä viikolla oli opintojen loppuhuipennus eli viimeinen näyttötilaisuus. Näytöissä piti kouluttaa useampaa eri eläintä (ja eläinlajiakin) ja kun näyttöön tarvittiin myös yksi työkoira, pyydettiin Sylvi mukaan.

Näytössä tulevan eläintenkouluttajan piti opettaa Sylviä pitämään esinettä suussa ja seuraamaan katsellaan liikkuvaa kohdetta. Nämä tehtävät liittyvät keväällä kuvattavaan videoon (josta emme vielä paljasta sen enempää...). Sylvi osaa noutaa (ainakin ajoittain), mutta esineen pitäminen on jostain syystä paljon vaikeampaa eikä sitä sitten olla viitsitty harjoitellakaan.

Koulutussession alussa lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: ensimmäiset naksuttimen naksaukset tulivat siitä, että kuono vain kosketti noutokapulaa. Ja kun ammattilainen osasi palkata oikean käytöksen oikeaan aikaan, niin kapula nousi nopeasti maasta ja pysyi hetken suussakin. Kun homma sujui noutokapulalla, kokeiltiin toistakin esinettä eli malaaussivellintä. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että yhden tunnin aikana saataisiin koko liike valmiiksi, vaan, että kouluttaja näyttää, millä tavalla ja miksi juuri noin hän liikkeen ko. koiralle opettaisi. Lopuksi kouluttaja neuvoo koiran omistajalle, miten liikkeen opettaminen jatkossa etenee.

Harvoin pääsee katsomaan, miten joku toinen kouluttaa omaa koiraa, joten oli todella kiinnostavaa seurata Suvin ja Sylvin yhteistyötä. Sylvi oli koulutussession ajan täysin Suvin koira, oma ihminen lakkasi sitä kiinnostamasta siinä vaiheessa, kun pääsi ammattilaisen kanssa treenaamaan. Tunnin päätteeksi näytön arvioijatkin totesivat: tämä koira olisi halunnut treenata pitempäänkin. Motivointikin siis osui kouluttajalta nappiin.

Suvi suoriutui näytöstä kaikin puolin mallikkaasti (siitähän ei ollut epäilystäkään) ja illalla saatiin viesti, että eläintenkouluttajan tutkinto on nyt suoritettu. Hienoa ja onneksi olkoon, Suvi!


tiistai 2. helmikuuta 2021

Luminen mökkiviikonloppu

Lauantaiaamuna lähdettiin mökkinaapurin kyydissä maalle viikonlopun viettoon. Toinen naapuri oli ystävällisesti aurannut oman pikkutiemme, mutta pihassa saatiin kahlata umpihangessa. Mäyräkoirat upposivat hankeen ihan reippaasti, mutta onneksi kevyessä pakkaslumessa pääsi kuitenkin etenemään. 

Kun päästiin sisälle asti, laitettiin tulet puuhellaan ja kahvit tulelle ja odoteltiin, että mökki alkaa lämmetä. Ja kun sisällä alkoi olla mukavan lämmintä, kaivettiin lumikengät esiin ja lähdettiin ulkoilemaan.  Pihalla lunta oli polveen asti, jäällä hiukan vähemmän, mutta lumikengillä pääsi hyvin eteenpäin. Saima aurasi polkua mäyräkoiraletkalle ja perässä kulkijat pääsivät hiukan helpommalla. Ja Suur-Saiman avaamalle  polulle mahtui hyvin!



Iltaa vietettiin lautapelien ja kirjojen parissa. Löydettiin pitkästä aikaa vanha amerikkalainen taidehuutokauppapeli, joka koukutti niin neli- kuin kaksijalkaisetkin pelaajat. Lukukoiraa kiinnosti myös yllättävästi myös taideaarteet. 


Sunnuntaina tehtiin vähän pitempi reissu jäällä. Vaikka pakkasta oli useampi aste, lumi tarttui koiriin yllättävän napakasti, ja kun takaisin sisälle päästiin, piti mäyräkoiria hiukan sulatella. Mutta ei ylimääräinen lumikerros näyttänyt kulkemista haittaavan, reippaasti mentiin järven rantoja pitkin. Kauemmas järven selälle ei vielä uskaltauduttu, vaikka jäätä näyttikin olevan jo ihan reilusti. Mutta ehkä seuraavalla mökkireissulla päästään jo hiihtämään saarten kupeeseen. Mäyräkoirat arvostaisivat hankikantoa, mutta toisaalta upottavat kinokset hillitsevät tehokkaasti jänisten perään lähtemistä. Sitä puolestaan arvostaa ihminen.

Alustavasti on suunniteltu pientä talvilomaa mökillä maaliskuussa, mutta toivottavasti sitä ennen ehditään vielä viikonloppureissullekin. Kyllä mökkielämä aina kotiolot voittaa, sitä mieltä laumamme on aina ollut.



maanantai 25. tammikuuta 2021

Onneksi harrastukset jatkuvat!

 


Kuopiossakin siirryttiin valitettavasti pandemian kiihtymisvaiheeseen eli lukukoiran työt ovat toistaiseksi tauolla. Mutta onneksi harrastukset jatkuvat pienryhmissä. Jollei hallitus tänään toisin päätä...

Maanantai-iltaisin käydään Sylvin kanssa dobossa. Dobo on meille sopivaa jumppaa, sekä koira että ohjaaja saavat tehdä tasapaino- ja lihaskuntoliikkeitä, koira toki enemmän. Ja nyt kun on käyty dobossa pari vuotta, huomaa että molemmat osapuolet ovat edistyneet (koira enemmän tässäkin asiassa). Koiralle dobo on myös aivojumppaa, kun opetellaan uusia liikkeitä tai välillä tehdään temppurataa. Sylvin mielestä treenaaminen on mukavaa kaikilla välineillä, mutta dobohallin nurkassa oleva pallomeri on ihan ykkösjuttu. Sinne voi  karata kesken kaiken, tai vähintään treenien lopussa on päästävä etsimään nameja pallojen keskeltä. 



Saiman kanssa jatketaan syksyllä aloitettuja nose work - ja tokotreenejä. Kummassakaan ei ole kisatavoitteita, treenataan ihan vain treenaamisen ilosta. Tokosta on toki hyötyä arkielämässä ja nosework taas on Saiman mielestä ihan parasta - Saimasta onkin kehittynyt todella taitava nosekoira. Kun on malttia keskittyä haisteluun ja ymmärrys siitä, mitä on tekemässä, piilot löytyvät helposti nyt jo vähän vaativammistakin paikoista. Ja Saimalla on todella hieno ilmaisu! Fiksuna koirana se ymmärsi heti, että jos haluaa, että ohjaaja pysyy yhtään kartalla, on pakko ilmaista niin, että asiasta ei jää epäselvyyttä. Ja niinpä Saima seisoo hievahtamatta kirsu kohteen kohdalla niin kauan, kunnes se siitä naksauttamalla vapautetaan. Kyllä huomataan!

Kun tällä hetkellä näyttää siltä, että ihan heti ei päästä takaisin perusvaiheen rajoituksiin (lue: lukukoiran hommiin), niin kovasti  toivomme, että harrastuksiin ei ainakaan mitään pitempää taukoa tule. Toisaalta, kun päivät pitenevät ja pakkanen pysyy maltillisissa lukemissa, ehditään paremmin metsälenkeillekin. Nekin ovat kovasti tämän lauman mieleen.