maanantai 20. syyskuuta 2021

Erilainen koulupäivä

Perjantaina tehtiin pitkästä, pitkästä aikaa kouluvierailu. Martti Ahtisaaren 4d-luokka kutsui Sylvin vierailulle - tai oikeastaan aikuiset kutsuivat, lapsille se oli yllätys. 

Lukuhetki järjestettiin koronaturvallisesti ulkona: rannalla vähän matkan päässä koululta. Kyllä oli hienot puiteet, kun aurinkokin paistoi lämpimästi!


Sillä aikaa kun yksi ryhmä kerrallaan oli lukuvuorossa, muut tekivät viereisellä kentällä hiekasta Sylvi-taidetta. Ja tosi hienoja näköispatsaita syntyikin: Sylvillä oli rekvisiittana kirja, ruokakuppi, vesikuppi, herkkuja, puruluu - ja jopa kissakaverikin. Sylvi kävi tutkimassa tarkkaan jokaisen taideteoksen ja kun sen lopuksi piti valita mieluisin, se totesi, että kaikki olivat ihan parhaita.





Lukuhetken ja taidetuokion jälkeen vielä rapsuteltiin Sylviä ja syötiin eväät. Siinäpä oli resepti kaikinpuolin hienoon koulupäivään, joka taatusti muistetaan!




                                             Kuvat: Helena Grönqvist, Martti Ahtisaaren koulu

torstai 16. syyskuuta 2021

Viikonlopun suurlauma

Viikko sitten matkattiin etelään koiranhoitopestiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka etelässä oli eläinlääkäriasema, missä Hilmaa tutkittiin toistuvien aamumahanpurujen ja lisääntyneen juomisen vuoksi. Vatsa ultrattiin, verta tutkittiin ja lopputuloksena aloitettiin lääkitys sappivaivoihin. Onneksi muutokset sapessa ovat vielä hyvin lieviä ja lääkityskin näyttäisi purevan. 

Anivarhain seuraavana aamuna talon ihmisväki ja yksi suursnautseri lähtivät reissuun ja me loput jäimme viettämään viikonloppua suurlaumana: kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri ja yksi suursnautseri. 

Tällä porukalla viikonloppu kului nopeasti. Koirat viihtyivät pihalla ja kerran päivässä käytiin laumalenkillä. Sen lisäksi Saiman ja Ti-Ti -pennun kanssa käytiin kaupunkikävelyllä ja syömässä  joenrannassa jäätelöä - melkein kuin olisi ollut kesä ja loma.



Lauantaina saatiin vielä toinenkin pentu kylään: pikku-Minni tuli leikkimään siksi aikaa, kun emäntänsä kävi naapuritallilla. Pennuilla oli vauhti päällä ja terävistä hampaista saivat muutkin välillä osuutensa. Minni oli varsinkin aluksi alakynnessä, mutta leikin jatkuessa sekin pääsi näyttämään kykynsä. 


Vaikka huushollissa oli useampia petejä, oli yksi selvästi muita mieluisampi ja siihen asettauduttiin porukalla. Onneksi pedissä oli myös vierasvaraa. Pedin oletettu omistaja eli suursnautseri tyytyi kohteliaana herrasmiehenä nukkumaan kovalla lattialla...
 

Sunnuntai-iltana palattiin kotiin. Vaikka porukassa viihdyttiin, oli laumaelämä selvästi normaalia uuvuttavampaa ja alkuviikko meni kaikilla toipuessa. Mutta seuraavaa reissua odotellaan jo.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Arki alkoi

Kesälomareissujen jälkeen palattiin arkeen ja töihin. Koronarajoituksia on lievennetty sen verran, että vaikka kiihtymisvaiheessa ollaan, lukukoiran vastaanottoja saa pitää, mikä on tosi hieno asia. Syksyn aikataulu on suunniteltu ja varauksiakin on jo tullut reippaasti. Kyllä lukukoiraa tarvitaan.

Ensimmäisen hektisen työviikon jälkeen mentiin viikonlopuksi mökille. Sää suosi, koirat viihtyivät pitkiä aikoja pihalla ja sisälläkin hakeuduttiin aurinkoläikkään. Mutta vaikka aurinko paistoi lämpimästi, syksyn tuntua oli jo ilmassa. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan, kaikenlaisia suunnitelmia on jo...







perjantai 20. elokuuta 2021

Mäyräkoira-snautserilauma liikkellä

Viikko sitten sunnuntaina autoon pakkautui kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri, kaksi suursnautseria ja kaksi ihmistä rinkkoineeen, suuntana tällä kertaa Syöte. 

Lomaviikko alkoi sateisissa merkeissä, mutta se ei ainakaan koiria hirveästi hidastanut. Välillä kastuttiin, mutta välillä oli myös kuivempia pätkiä, niin että voitiin ottaa kamera esiin. Märät mäyräkoirat eivät hirveästi arvostaneet ryhmäposeeraamista....

Viikon aikana ehdittiin kulkea lähes kaikki Syötteen alueen päiväpatikkareitit. Välillä polkut kulkivat vanhassa naavakuusikossa, välillä soilla, välillä vaaran rinnettä ylösalas. Löydettiin myös meille erinomaisesti sopiva taukopaikka: Koiratupa.







Kun sää alkoi kirkastua, kavuttiin Syötteen kansallispuiston korkeimmalle vaaralle Pyhitykselle.
Sieltä avautuivatkin tämän reissun komeimmat näköalat. 



Vaikka porukassa oli suurta ja pientä, nuorta ja vanhaa, niin kaikki tulivat toimeen keskenään eikä mitään ongelmia tullut. Kun päivät patikoitiin, mökissä oli illalla sangen tyytyväistä porukkaa. 

Tällä kertaa retkiporukan nuorin oli vain kolmen kuukauden ikäinen kääpiömäyräkoira. Hiukan mietitytti etukäteen, miten reissu sujuu pennun kanssa, mutta kaikki meni oikein hyvin. Tästä pennusta kasvaa taatusti reipas retkikoira!







perjantai 6. elokuuta 2021

Merta ja hiekkadyynejä eli retkeilyä Hailuodossa

Laumamme kesäloma jatkuu: sunnuntaina pakattiin auto ja lähdettiin pystykorvien kanssa kohti Hailuotoa, suunnitelmissa  muutama päivä retkeilyä majakka- ja merimaisemissa.



Tulopäivä meni lähinnä matkantekoon ja majoittumiseen, mutta maanantaina päästiin kunnolla liikkeelle ja kierrettiin Hannuksenlammen retkeilyreitti (8 km). Välillä kuljettiin polulla, välillä pitkospuilla, välillä hiekkatiellä, välillä hiekkadyyneillä. Reitin varrella oli laavu, jonka nuotiopaikalle pysähdyttiin juomaan kahvit (siellä myös kohdattiin ainoat vastaantulevat retkeilijät).  Sitten taas jatkettiin matkaa. Reitti yllätti monipuolisuudellaan: kahdeksikon muotoiseen kierrokseen mahtui niin merenrantaa, jäkäläkankaita kuin kosteikkojakin.





Seuraavana päivänä lähdettiin Keskiniemen Pookille. Reittikuvaus lupaili vähän jotain muuta, mutta todellisuudessa Pookille käveltiin 7,5 km edestakaisin hiekkatietä pitkin (Sunijärven retkeilyreitti). Ja Hailuodolla hiekkatie on todellakin hiekkaa, tuulisimmilla kohdilla hiekkaa oli kinokseksi asti. Tietä tuntui riittävän loputtomasti - ja sitten ihan yhtäkkiä Pooki näkyi ja oltiin perillä. Pookin edustalla avautuva maisema oli todella hieno, ja tuulinen sää teki siitä vielä vaikuttavamman. Voi vain kuvitella, millaista saarella syysmyrskyjen aikaan...





Keskiviikkona ennen kotimatkaa käytiin vielä pikkulenkillä Hyypänmäellä. Hyypänmäki on parin kilometrin mittainen hiekkaharju ja myös Hailuodon korkein kohta. Ensimmäinen ja viimeinen kerta koko reissun aikana, kun kuljettiin ylämäkeen. 

Kaikin puolin hieno reissu jälleen kerran tällä porukalla. Ainoa miinus oli, että vasta paluumatkalla kuulimme saarella asustelevasta lapinkoira Hailuodon Murusta. Harmi, että emme Murua tavanneet, mutta nythän meillä on hyvä syy palata. 

Kiitos Hailuoto ja näkemiin!