Mökkilukemista

Viikonloppu meni taas mökkitunnelmissa. Koska lauantaina satoi aamusta iltaan, saattoikin keskittyä olennaiseen: lukemiseen! Lukukoira on lukukoira vapaallakin, ja etenkin nyt, kun tarjolla oli  Fred Vargasin Hyisiä aikoja. Välillä jotain muutakin jännitystä kuin Makkara kummitustalossa...

Lukemattomien uutuuskirjojen pino yöpöydällä huojui jo ennestään, mutta perjantaina saapunut Vargas kiilasi suoraan jonon ohi mökkilukemiseksi.

Fred Vargasin Komisario Adamsberg-sarjaa voi suositella myös niille, jotka eivät yleensä tykkää lukea dekkareita. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: kirjoihin voi koukuttua niin, ettei niitä malta jättää kesken...

Mäyräkoiria ja jännitystä

Lukukoiran laumassa luetaan dekkareita. Lukeminen sujuu ilman koiraakin, mutta toki Sylvi mieluusti asettautuu lukijan syliin tai mahan päälle, vaikkei tarinaa kuulisikaan.

Taannoin alettiin miettiä, missä kaikissa dekkareissa esiintyy mäyräkoiria, enemmän tai vähemmän merkittävissä rooleissa. (Vain) nämä kirjat tulivat mieleen, listaan otetaan mieluusti täydennystä:

Walfgang Ecken lastendekkari Nainen ja musta mäyräkoira paljastaa jo nimellään, että luvassa on mäyräkoiran seikkailuja. "Ladies and gentlemen! Tässä vierelläni näette mäyräkoiran... Maailmassa ei ole ikinä nähty niin viisasta mäyräkoiraa kuin tämä Jocky. Sen kaikki esivanhemmat ovat eläneet suurten hallitsijoiden hoveissa". Katsomossa lainehtii hilpeys. Mutta kaikesta tuosta täysin välinpitämättömänä istuu päähenkilö - Jocky, mäyräkoira."

Adrienne Mansin Tungosta perhehaudassa -kirjassa esiintyy useampikin mäyräkoira. Vanhaneiti Hanna Weissenfalls omistaa pitkäkarvaisen mäyräkoiran, josta todetaan, että läkähdyttävän helteen vuoksi sitä tuli niin välinpitämätön, että se kerran jopa totteli. Komisario Lorenz puolestaan omistaa lyhytkarvaisen mäyräkoiran ja paljastaa heikkona hetkenään neiti Weissenfallsille: "Kun tulen vanhaksi, rupean kasvattamaan mäyräkoiria. Olen hulluna niihin."

Outi Pakkasen dekkareiden sankarittaren Anna Laineen koira on ylipainoinen mäyräkoira Justus. Koira kulkee emäntänsä mukana Punavuoren kaduilla ja saattaapa lämpimänä kesäiltana piipahtaa terassillekin. Justus on mäyräkoiramaiseen tapaan hyvin mukavuudenhaluinen ja arvostaa paitsi kulinaristiemäntänsä herkkuja myös isoja laiskanlinnoja. "Siellä se nyt lepäili puolipyöreänä makkarana ja vain raotti toista silmäänsä, oikaisi hiukan asentoaan ja huokaisi. Pian nojatuolin uumenista alkaisi kuulua tasaista kuorsausta."

Kaisa Sorolan Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen -kirjassa on useampi tarina, jossa päätähden apuna konnia pyydystää myös mäyräkoira Kepponen. Ja Kepponen onkin Mäyräkoira isolla K:lla: "Älkää antako pienen koon hämätä, se on pelastanut minut monesta pulasta silkalla sinnikkyydellään ja pelottomuudellaan. Kepposen leuat toimivat kuin karhunraudat. Irti se ei päästä, ennen kuin minä annan luvan."

Lukukoiran lauman kirjahyllystä löytyi myös tällainen dekkari. Häpeällistä tunnustaa, mutta lupaavasta kansikuvastaan huolimatta se odottaa edelleen lukemista...