sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntaikävelyä lähimetsässä

Aina ei tarvitse lähteä kauas metsäretkelle, mukavaa lenkkimaastoa löytyy ihan kotinurkilta. Yleensä lähimetsässäkin saa kuljeskella rauhassa, etenkin kun poikkeaa hiukan sivuun pääreitiltä. Jos vastaantulijoita ei ole, voivat Tyyne ja Hilma olla koko ajan ilman hihnaa. Sylvillä ei ole ihan sataprosenttista luottoa, mutta jos jänikset eivät juokse ihan nenän edestä, voi sekin kulkea ainakin osan matkasta irti.

Lähimetsä on oikeastaan aika pieni pläntti, pisin reitti kävellään tunnissa. Mutta kyllä sielläkin pääsee metsätunnelmaan.


 
 

 






Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

10 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar6. syyskuuta 2015 klo 21.29

    Hienot kuvat! Párekilla ei ole yhtään luottoa. Siitä tulee umpikuuro, kun irti lasketaan. Vainu vie poikaa ihan päättömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukoira Sylvi9. syyskuuta 2015 klo 10.21

      Eräällä on riistaviettiä ja hyvä nenä :) Onneksi flexit on keksitty!

      Poista
  2. Myrsky ja Tuisku7. syyskuuta 2015 klo 7.03

    Joo, kyä tual mettässä kelpaa tepastella, Tytöt!

    VastaaPoista
  3. Unknown7. syyskuuta 2015 klo 9.40

    Teillä onkin lähimetsänä aivan uskomaton satumetsä. Nauttikaa siitä, ja varmasti nautittekin. Kyllä meilläkin näitä satumetsiä on, mutta autolla pitää kuitenkin mennä. Meidän äippä on silleen asennevammainen, että sen mielestä lenkille pitää päästä ilman autoa. Onneksi se välillä tinkii periaatteistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukoira Sylvi9. syyskuuta 2015 klo 10.24

      No tosiaan on melkein kuin satumetsä, arvostamme kyllä.
      Välillä on mukava lähteä kaukaisempiinkin metsiin, mutta äippänne on ihan oikeassa: kyllä lenkeille normaalisti pitäisi päästä ihan omin jaloin ja tassuin. Terveisiä!

      Poista
  4. Iivari7. syyskuuta 2015 klo 9.45

    Voe turkanen ku on hienoo mehtee! Ja vielä irti suatta juosta. Tuo on jo määräkoeran onnee :) Mahottoman hienot kuvat on kansa.
    Meekäläenen seon narumpiässä kiini lenkillä ja metässä. Ku kuulema lähen justiisa lippahivvoon kuurona komennoelle jos irti laskoo. Yhen kerran on kokkeeltu ja äet sano että toesta kertoo ee. Ee aekonna lähtee syön kylymänä jahtoomaan meekäläestä nuista isoesta metistä mittee tässä ympärillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukoira Sylvi9. syyskuuta 2015 klo 10.29

      Juu, hienoa metsää on tuo lähimetsä ja Puijon metsä tuossa melkein vieressä vielä hienompaa. Siellä tosin eräs lukukoirakin yleensä on hihnassa, vähän liikaa kiinnostavia hajuja tyrkyllä...
      Mutta pääasia, että pääsee metsään kulkemaan, vaikka sitten hihnassa.

      Poista
  5. Anonyymi7. syyskuuta 2015 klo 19.20

    Ihanat koirat satumetsässä <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)