Jo perinteisesti lukukoiran huoneessa on avoimet ovet jonain päivänä syyslomaviikolla, niin myös eilen. Kolmen tunnin aikana kävi yli seitsemänkymmentä eri-ikäistä vierailijaa, silityksiä ja rapsutuksia riitti. Enimmäkseen kävijät olivat vanhempia lapsineen, mutta huoneessa pistäytyi myös pelkkiä aikuisia, jotka sitten kyselivät kaikenlaista lukukoiratoiminnasta: minkä ikäinen lapsi voi tulla lukemaan, voiko pyörätuolin kanssa tulla, miten lukukoiraa on koulutettu... Välillä innostuttiin keskustelemaan pitempikin tovi lukemisen tärkeydestä.
Eräs vanhempi naishenkilö, joka pysähtyi silittelemään Sylviä, totesi lähtiessään: "Olen minä tähän ikään aika paljon kirjoja ihan itsekseni lukenut, mutta kyllä minä voisin näin ihanalle koirallekin lukea." Pitäisiköhän Sylvin joskus pistäytyä palvelutalossa senioreita ilahduttamassa?
Lukukoiran PR-päivät ovat mukavia, mutta selvästi normaalia työpäivää rankempia. Onneksi illalla sai rentoutua Karhun seurassa. Lukukoira oli väsynyt, mutta ilmeisen tyytyväinen päiväänsä.
Suloinen koira :)
VastaaPoista:)
PoistaIhan ehottomasti pitäs lukukoeran käävvä vanahoen immeestennii luona! :) Kyllä siinä silimä kirkastus jokkaesella, sano äet.
VastaaPoistaRankkoo hommoo seon ku paljo on immeesijä ja hälinätähhii. Ja kaekki haluvvaa silitellä.
Oot sinä vuan hieno koeratyttö ku tuommosta työtä jaksat ja tykkeet tehä <3 Tuotat illoo niin monelle immeeselle.
Pitää jossain vaiheessa kysellä tuosta naapurissa olevasta palvelutalosta, josko voisi käydä visiitillä. Hommaa kyllä riittää, mutta onneksi tämä on tosi mukava työ!
PoistaSamaa mieltä Iivarin kanssa! Ehdottomasti vanhuksia piristämään noin ihana hauva. Ja tuo kuva on oikea tuhannen taalan otos!!!
VastaaPoistaKerrankin oli kamera lähellä oikealla hetkellä :) Normaalisti Karhu on lauman vanhimman omaisuutta, mut nyt uupunut työläinen sai lainata sitä...
PoistaIhana kuva <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhana kuva sinusta nallen kanssa. Ja kyllä minäkin kannatan tuota senioritalossa käymistä. Äipän pappa vietti viimeiset vuotensa sellaisessa ja me siellä muutaman kerran käytiin. Minun piti tietysti kaikki nurkat tutkia ja ne mammat tykkäsi minusta ihan hirveästi. Minä nyt en vain ole mikään silittelykoira, joten en voi ottaa tuollaista virkaa vastaan. Siinä vaaditaan pidemmät hermot kuin minulla. t. Eka
VastaaPoistaps. Oli jännä silloin huomata, että kun papalla oli Alzheimer eikä asiat oikein pysynyt muistissa (paitsi vanhat), niin minut se muisti.
Kyllä koirat ihmeesti piristävät senioreitakin. Meidän lauman kaniinimäyris Hilma on käynyt muutaman kerran Vanhustenviikolla kirjastolaisten mukana yhdessä palvelutalossa, ja suurin osa asukkaista oli tosi ihastuneita, monet alkoivat heti muistella omia lemmikkejään. Hilma on niin pieni, että se pystyttiin nostamaan myös vuodepotilaiden sänkyyn siliteltäväksi... Kyllä lukukoirakin jossain vaiheessa senioritalossakin vierailee.
PoistaVäsyttäähän tuollainen kivakin stressi. Varmaan se on koiralle vähäsen stressaavaa olla siliteltävänä ja paijattavana, vaikka kuinka tykkäisi siitä. Ei ihme, että Sylvii vätystää.
VastaaPoistaOlisihan se varmaan kiva käydä senioreitakin ilahduttamassa. Äitini ja anoppini paikoissa käyvät vissiin kerran kuussa laverikoirat rapsuteltavina. Terkut Ossilasta.
Kyllähän se vähän voimille käy, kun on paljon vieraita ihmisiä ympärillä. Mutta toisaalta se on myös mukavaa, kun on paljon silittelijöitä ja rapsuttelijoita, ja kaikki kehuvat kilvan :)
PoistaTerveisiä Ossilaan ja senioreille myös!