Talviretkellä Muirin tapaan

Muir-retki on saanut nimensä yhdysvaltalaiselta luonnonsuojeluaatteen uranuurtajalta John Muirilta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Muir-retki tarkoittaa sitä, että lähdetään liikkeelle auringon noustessa, palataan auringon laskettua ja kuljetaan ilman suurempia etukäteissuunnitelmia, ihan vain retkeilystä ja kulkemisesta nauttien. Näin me ainakin Muir-retken ideaa tulkitsimme.

Lauantaiaamuna aurinko nousi Kuopiossa klo 9.30, ja niihin aikoihin lähdimme Porokoiran ja Spitzin sekä niiden emännän kanssa matkaan. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja kirkas taivas lupaili hyvää retkeilysäätä. Repussa oli hiukan eväitä ja varmuuden vuoksi taukotakki, muita varusteita ei tällä retkellä tarvittu.

Matka alkoi järven rantaa seuraten. Joku uhkarohkea hiihtäjä oli aikeissa lähteä hiihtämään järven poikki, mutta palasi kuitenkin, oli kuulemma liikaa vettä jäällä. Meitä ei jää millään tapaa houkutellut, varmempaa oli pysyä ihan kuivalla maalla.

Rannassa oli kyllä hienon näköistä, kun aurinko paistoi ja heinät heiluivat. Ja muitakin kulkijoita oli ollut...

Välillä käveltiin kävelytietä pitkin, paikoin poikettiin polulle. Metsässä oli lunta ihan riittävästi, ja jos polulta horjahti hankeen, sai taatusti lunta kenkään.

Evästauolla taukotakki annettiin mäyräkoiralle, emäntä lämmitteli lähinnä kahvin avulla. Pitkää taukoa ei kuitenkaan voinut pitää, ettei olisi alkanut paleltaa. Mutta liikkeellä ollessa tarkeni ihan hyvin - ja aurinkoisessa kohdassa saattoi miltei kuvitella, että aurinko lämmitti edes hiukan.

Aika kului käveleskellessä yllättävän nopeasti. Ja kun päivän pituus oli vain viisi tuntia, ei yritettykään kulkea mitään mahdottomia kilometrimääriä - eihän kilometrien kerääminen ole Muir-retken tarkoitus. Ja tuli taas todistettua se, ettei retkikohteen tarvitse olla satojen tai edes kymmenien kilometrien päässä, retkeilytunnelmaa ja luontohavaintoja on tarjolla myös lähimetsissä ja -rannoilla. 

Aurinko laski puoli kolmelta ja niillä main palasimme takaisin lähtöpisteeseen. Reippaat retkeilijät pääsivät heti lämmittelemään löylyihin - ja se kruunasi ainakin Sylvin mielestä koko reissun. Viisi tuntia kävelyä ja sitten ylälauteille rentoutumaan, mäyräkoiran lauantai oli lähes täydellinen.