Sylvin mielestä lukukoirahommat ovat jääneet viime aikoina ihan liian vähälle panostukselle, mutta toki lukuvastaanottoja on pidetty. Eihän se olisi reilua lukijoillekaan, että toiminta laitettaisiin katkolle puoleksi vuodeksi.
Nyt lauantaina oltiin pääkirjastolla, ja paikalle tuli useampi uusi lukija. On aina kiinnostavaa seurata, miten koiran kanssa lukeminen alkaa sujua, miten lukija ottaa kontaktia koiraan ja koira lukijaan. Ja erityisen ilahduttavaa on huomata, että vähän levottomampikin lukija jaksaa keskittyä ja saa luettua pitkät pätkät, kun kuuntelijana on koira. Lukukoiria tarvitaan, ja Sylvin olemuksesta näkee, että se tietää tekevänsä tärkeää työtä.
Oli meillä tällä viikolla pieni pop up -keikkakin kirjaston ja museon kanssa. Museolaiset olivat tuoneet paikalle muutaman täytetyn eläimen, ja edustamisen lomassa Sylvi pääsi ihmettelemään sarvipöllöä ja liito-oravaa. Suuri metsästyskoira olisi heti halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta täytettyjen otusten kanssa, se harmillisesti estettiin, mutta korvaukseksi Sylvi sai haistella purkissa olevia liito-oravan papanoita, sekin oli kovin jännittävää. Näin Sylvistä koulittiin myös liito-orava-asiantuntija - ja se pääseekin aloittamaan omatoimiset liito-oravainventoinnit mökkimaisemissa heti tänä viikonloppuna.
Sylvillä ei ole pulaa virikkeistä ja elämyksistä! Nyt on liito-oravan papanatkin tuttua tavaraa. Ja tokihan lukukoiran ammatti on tärkeä ja arvostettu. Hienoa mökkireissua!
VastaaPoistaJos Sylvin mielipidettä kysytään, virikkeitä voisi olla huomattavasti enemmän, mutta kyllä niitä on yritetty järjestää :). Ja kiitos toivotuksista, kyllä mökillä on taas mukavaa!
Poista