Sylvi kävi sienessä

Sylvi pääsi tällä viikolla sieneen asiantuntevassa seurassa eli sienineuvojan mukana. Nyt se siis tietää sienestämisestä kaiken olennaisen ja voi tarvittaessa opastaa epäpätevää emäntäänsä sienimetsässä.

Vaikka Sylvi ei sieniruokia arvostakaan, oli sienimetsässä sen mielestä kuitenkin mukavaa. Kun sienestyksen vauhtiin päästiin, ei metsästä ihan heti maltettu lähteä pois vaan reilu parituntinen kului ihan huomaamatta. Päinvastoin kuin normaalisti, nyt ei kuljettu polkuja pitkin vaan poikettiin ihan reilusti sivuun. Ja kun ihminen pysähtyi poimimaan sieniä, koiran nenä ehti haistella kaikenlaista. Ei hullumpaa.

Tiesittekös, että ihmisille kelpaamattomat sienilajit ovat puille korvaamattomia. Käävät huolehtivat metsän ja maaperän ravinnetasapainosta: lahottaessaan puuta ne palauttavat ravinteita takaisin maaperään. Lahopuissa asuvat hyönteiset arvostavat kääpiä vähintään yhtä paljon kuin me ihmiset hyviä ruokasieniä. Ja Sylvi puolestaan arvostaa lahopuita: niiden runkojen päällä on mukava kiipeillä.

Sylvi oppi sieniretkellä myös sen, että Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja. Tällä kertaa sienikoriin poimittiin vain  muutama maukas laji: rouskuja, lampaankääpiä, kehnäsieniä, vaaleita orakkaita ja herkkutatteja. Retken päätteeksi sienestäjän seuralainen tutki tarkkaan, mitä korista löytyi - ja olisi selvästi arvostanut enemmän toisenlaista metsäsaalista...