Hyvää lukutaitopäivää!

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää.

Työn iloa kaikille lukukoirille ja niiden ohjaajille. Ja lukemisen iloa ihan kaikille!

Kuva: Suvi Pitkänen

 

Sunnuntaikävelyä lähimetsässä

Aina ei tarvitse lähteä kauas metsäretkelle, mukavaa lenkkimaastoa löytyy ihan kotinurkilta. Yleensä lähimetsässäkin saa kuljeskella rauhassa, etenkin kun poikkeaa hiukan sivuun pääreitiltä. Jos vastaantulijoita ei ole, voivat Tyyne ja Hilma olla koko ajan ilman hihnaa. Sylvillä ei ole ihan sataprosenttista luottoa, mutta jos jänikset eivät juokse ihan nenän edestä, voi sekin kulkea ainakin osan matkasta irti.

Lähimetsä on oikeastaan aika pieni pläntti, pisin reitti kävellään tunnissa. Mutta kyllä sielläkin pääsee metsätunnelmaan.

 

 

 

Yliopistokeikkaa ja lukuhommia

Sylvin työpäivä alkoi tänään poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisessa paikassa: aamulla suunnattiin yliopistolle. Kirjastolaiset olivat menossa Tietotori-tapahtumaan esittelemään kirjastopalveluja uusille opiskelijoille ja lukukoirakin pääsi mukaan.

Porukkaa alkoi virrata paikalle heti kymmeneltä, ja ensimmäisen tunnin ajan aulassa oli aikamoinen kuhina ja puheensorina. Kieltämättä Sylvi oli sangen tehokas houkutin: yksi jos toinenkin pysähtyi pöydän viereen rapsuttamaan koiraa. Yllättävän monet olivat myös kiinnostuneista lukukoiratoiminnasta, lukukoiran koulutuksesta ja siitä, millaista palautetta Sylvi on työstään saanut. Opiskelijoiden lisäksi myös muut näytteilleasettajat tulivat kyselemään lukukoirasta. Taidetaan saada taas uusia vierailukutsuja, hieno homma.

Tapahtuma kesti kaksi tuntia ja sen jälkeen lähdettiin kirjastolle. Sylvi ehti levähtää muutaman tunnin, ja sitten olikin vuorossa varsinainen työ eli lukuhommat. Olisi voinut kuvitella, että yliopistohulina olisi käynyt voimille, mutta ei todellakaan: lukijat otettiin vastaan ihan yhtä suurella innolla kuin tavallisesti. Ei siis tarvinnut pelätä, että kesken kaiken nojatuolista alkaisi kuulua lukukoiran kuorsausta...

Tänään Sylvi todellakin ansaitsi possunkorvansa! Ja kun kotisohvalle päästiin, alkoi jo väsyttääkin...

Selkoa selkokirjoista

Viimeviikkoisen palvelukotivierailun innostamina päätimme tutustua selkokirjoihin hiukan paremmin. Ja mikäs sopisikaan paremmin lukukoiralle luettavaksi kuin Miina ja Manu kirjastossa.

Selkokirjat on muokattu helposti luettaviksi ja ymmärrettäviksi. Ne on tarkoitettu henkilöille, joiden on vaikea lukea yleiskielellä kirjoitettuja kirjoja, esim. lukemaan opetteleville, maahanmuuttajille, uutta kieltä opiskeleville, kehitysvammaisille tai lukihäiriöisille. Selkokirjoissa käytetään lyhyitä, yksinkertaisia lauseita sekä mahdollisimman tavallisia sanoja.

Jos haluaa tutustua selkokirjoihin, kannattaa suunnata kirjastoon. Esim. Kuopion kaupunginkirjastossa on lainattavissa nämä selkokirjat. Miina ja Manu -kirja taipuu selkokielelle siinä missä Leena Lehtolaisen dekkarikin. Myös tietokirjoja on julkaistu selkokielellä.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa on elokuussa esitetty selkokirjahaaste. Mukaan ehtii vielä!

Lukukoira vieraili palvelukodissa

Viime keskiviikkona käytiin Sylvin kanssa visiitillä Puijonsarven palvelukodissa. Lukukoiraa oli pyydetty kyläilemään jo aiemmin kesällä, mutta vasta nyt löytyi kaikille sopiva ajankohta.

Vierailun aluksi kerrottiin kaikenlaista Sylvistä ja lukukoiran työstä yleensä: kuinka vanha Sylvi on, kuinka usein lukukoira käy töissä, mitä lukutuokioiden aikana tapahtuu. Esittelyn jälkeen otettiin kirjat esiin ja halukkaat saivat lukea Sylville.

Yksi lukijoista todella innostui Sylville lukemisesta ja tuskin malttoi jättää kirjaa kesken. Samainen lukija oli myöhemmin kertonut kaikille palvelukodin johtajaa myöten, miten koira kuunteli, kun hän luki. Innokkaalle lukijalle oli myös pitänyt tulostaa valokuva muistoksi lukuhetkestä.

Sylville myös lausuttiin runo, joka kertoi "ihanasta ja rohkeasta lukukoira Sylvistä". Kiitokseksi runoilija sai nuolaisun nenänpäähän. Omatekoisen runon jälkeen jatkettiin Uppo-Nallen runoilla.

Oli mukavaa nähdä, miten innostuneesti koiravieras otettiin vastaan palvelukodissa, silityksiä ja halauksia riitti. Sylvi puolestaan otti visiitin rennon ammattimaisesti ja mielellään asettui kaikkien halukkaiden syliin tai viereen kuuntelemaan lukemista tai ihan vain silitettäväksi. Vaikka aiemmin kaikki lukukoiralle lukijat ovat olleet lapsia, homma sujui näköjään hyvin myös (kehitysvammaisten) aikuisten kanssa ja muuallakin kuin omassa lukuhuoneessa.

Kiitokset kaikille mukavasta vierailusta, toivottavasti näemme uudestaan samoissa merkeissä!