Marlena on alkujaan bronxilaisen katukissan pentu. Irene-hirmumyrskyn jälkeen paikalliset eläinsuojelijat pelastivat autojen alla päiväkausia kyhjöttäneen surkean pennun, käyttivät sen eläinlääkärin tarkastuksessa, hoitivat kuntoon ja löysivät sille uuden kodin. Nyt Marlena on varsinainen maailmankansalainen, joka talvet viettää newyorkilaisessa kerrostalossa ja kesäisin muuttaa suomalaisiin maalaismaisemiin kyttämään myyriä ja päästäisiä.
Kissan ja koirien yhteiselo sujuu kesä kesältä paremmin. Lauman vanhimmathan ovat olleet enemmänkin kissojen kanssa tekemisissä, mutta Sylville kissa oli ensikohtaamisella melkoisen jännittävä otus. Ensimmäisenä kesänä oli myös yksi hiukan vakavampi yhteenotto, silloinkin kissan kynnet onneksi tarrautuivat ihmisen olkapäähän, ei koiraan. Sen jälkeen eriävät mielipiteet on ilmaistu sähisemällä, mikä on ollut ihan riittävän tehokasta.
Jokainen kesälauman nelijalkainen suhtautuu toisen lajin edustajaan omalla tavallaan: Tyyne lähestyy kissaa ystävällisesti ja yrittää jopa leikkiä sen kanssa, Hilmalle kissa on aivan kuin ilmaa ja Sylvi on kissasta positiivisen kiinnostunut, välillä hiukan liikaakin. Marlena puolestaan tietää olevansa laumajärjestyksessä koirien yläpuolella (tietenkin!) ja mieluiten tarkkailee niitä majesteetillisesti vähän matkan päästä. Välillä koirat ja kissa kohtaavat polulla kuonokkain ja ohitus sujuu turhia tervehtimättä. Sängyllä lojuessaan kissa voi puolihuolimattomasti ojentaa käpälää kohti ohi kulkevaa koiraa, mutta kynnet eivät kuitenkaan ole esillä. Koirat puolestaan antavat kissan loikoilla rauhassa eivätkä yleensä yritä asettautua samaan sänkyyn.
Saa nähdä, miten kissan ja koirien yhteiselo vuosien saatossa tiivistyy, mutta yksi asia on varmaa: koirien mielestä kissan visiitissä parasta on kissanruoka. Krantulle kissalle ei mikä tahansa purkkiruoka kelpaa ja eilinen herkku voi tänään olla syömäkelvotonta. Mutŧa sehän ei laumaa yhtään harmita: koirat ottavat vastaan kaikki kissalta jääneet armopalat erittäin suurella innolla!
Jokainen kesälauman nelijalkainen suhtautuu toisen lajin edustajaan omalla tavallaan: Tyyne lähestyy kissaa ystävällisesti ja yrittää jopa leikkiä sen kanssa, Hilmalle kissa on aivan kuin ilmaa ja Sylvi on kissasta positiivisen kiinnostunut, välillä hiukan liikaakin. Marlena puolestaan tietää olevansa laumajärjestyksessä koirien yläpuolella (tietenkin!) ja mieluiten tarkkailee niitä majesteetillisesti vähän matkan päästä. Välillä koirat ja kissa kohtaavat polulla kuonokkain ja ohitus sujuu turhia tervehtimättä. Sängyllä lojuessaan kissa voi puolihuolimattomasti ojentaa käpälää kohti ohi kulkevaa koiraa, mutta kynnet eivät kuitenkaan ole esillä. Koirat puolestaan antavat kissan loikoilla rauhassa eivätkä yleensä yritä asettautua samaan sänkyyn.
Saa nähdä, miten kissan ja koirien yhteiselo vuosien saatossa tiivistyy, mutta yksi asia on varmaa: koirien mielestä kissan visiitissä parasta on kissanruoka. Krantulle kissalle ei mikä tahansa purkkiruoka kelpaa ja eilinen herkku voi tänään olla syömäkelvotonta. Mutŧa sehän ei laumaa yhtään harmita: koirat ottavat vastaan kaikki kissalta jääneet armopalat erittäin suurella innolla!
Tosi kaunis kissa!
VastaaPoistaTotta!
PoistaTodella kaunis kissa. Olen kyllä enempi koiraihminen, mutta eläimen kauneuden nähdessä, se pitää sanoa. Kissat ovat koirille hirmu vaarallisia, jos ne vihaisiksi äityvät. Toivotaan, että rauhallinen rinnakkaiselo säilyy ja kehittyy hyvään suuntaan. Kun meillä aikoinaan oli tässä 800 metrin päässä naapuri, jolla oli sekä kisooja, että koiria, niin ne kissat eivät olleet moksiskaan Ossista, vaan olivat aina tulossa moikkaamaan meidän kävellessä. Ei loppujen lopuksi Ossiakaan hirveästi kiinnostanut kissa, joka oli tulossa ystävällisesti moikkaamaa. Sitten, kun joku laukaisi sen kissan pakoajatuksen, niin silloinhan Ossi sai hepulin ja oli menossa vauhdilla perään:) Terkkuja ihanaisille koirille ja erityisterkut tietty Sylville!
VastaaPoistaJuu, vieraiden kissojen kanssa pitää olla varovainen, voivat olla arvaamattomia ja oikeasti vaarallisia koirille. Ja karkuun lähtevä kissa on koiran mielestä oiva saaliseläin... Meillä onneksi rauha on säilynyt.
PoistaTerveisiä Ossilaan!