Kaikenkarvaiset mökkeilijät

Mitä mökkiviikon aikana tapahtuu? Parasta on, kun ei tapahdu oikeastaan mitään, vaan jokainen kaksi- ja nelijalkainen saa olla omissa oloissaan ja tehdä sitä mitä huvittaa.

Lauman vanhin mäyräkoira Tyyne viihtyy mökilläkin sisätiloissa: mitä vähemmän liikuntaa, sen parempi. Tyynen paras mökkikaveri on Karhu, jota Tyyne rakastaa syvästi. Mökille saavuttaessa pitää aina ensimmäisenä rynnätä tervehtimään Karhua ja jälleennäkeminen on aina yhtä sydämellinen. Karhun sylissä voi nukkua vaikka tuntikausia.

 Tänä kesänä Tyyne huomasi, että muinoin kirpputorilta löydetty nojatuoli onkin oivallinen  nukkumispaikka. Monta vuotta mäyräkoiraa uskollisesti palvellut korituoli hylättiin välittömästi, ja tuttu kuorsaus alkoi kuulua nojatuolin suunnalta...

Hilma päivystää mielellään pihalla ja vahtii tarkasti, mitä tapahtuu. Kukaan ei taatusti saavu pihalle Hilman huomaamatta - eikä myöskään siirry pihalla paikasta toiseen. Valpas vahtikoira ryntää jokaisen kulkijan luo, vaikka tämä olisi käynyt vain liiterissä puita hakemassa, ja heittäytyy selälleen rapsutusten toivossa. Ihmisten perässä voi ajautua sisälle, mutta ulos passiin pitää päästä heti uudestaan ja ulko-oven avautumista voi tarvittaessa nopeuttaa pienellä kiihtymisellä...

Hilma on myös lauman innokkain auringonpalvoja, jolle tuskin mikään paahde on liikaa. Kun aurinko alkaa paistaa riittävän lämpimästi, Hilma etsii pihalta mukavimman kohdan, johon voi asettautua makuulle ottamaan aurinkokylpyjä. Tarvittaessa voi myös kiivetä kukkaruukkuun, jotta muurahaiset ja muut mäyräkoiraa pienemmät mönkijät eivät tule nautiskelijaa häiritsemään.

Sylvikään ei juuri sisätiloissa viihdy, paitsi jos sataa kaatamalla. Heti aamulla liikkeelle ja tutkimaan, ketkä kaikki ovat kulkeneet takapihalla tai rannassa! Vaikka Sylvi kulkeekin suurimman osan ajasta kuono maassa ja välillä syöksähtää jonkun jyrsijän tai linnun perään, se on ainakin tähän asti pysynyt hyvin pihapiirissä eikä lähde itsekseen metsään eikä kylille. Pihapiirissäkin näyttää riittävän tarpeeksi tutkittavaa, hyvä niin.

Jos laiturilla on ihmisseuraa, Sylvikin malttaa pysähtyä hetkeksi ja asettautua lepotuoliin. Silloinkin kyllä pitää tarkkailla, kulkeeko järvellä joku, ja ajoittain kuono kurottautuu haistelemaan tuulia...

Mökkielämään on heinäkuussa tuonut oman hohtonsa kesäkissa Marlena (Marlenasta lisää tässä postauksessa). New Yorkin kasvatti uskaltautuu välillä sisätiloista ulos koillissavolaiseen viidakkoon (jopa parinkymmenen metrin päähän ulko-ovesta) ja tuo muille lahjaksi kuolleita päästäisiä ja myyriä.

Kissan mieluisin paikka ulkona on kuitenkin mökin terassin kaide, sieltä käsin voi hyvin tarkkailla, mitä ympärillä tapahtuu.

Varsinkin Sylvi on Marlenan lumoissa ja käy monta kertaa päivässä tarkastamassa, mitä kissa touhuaa. Kissan ja koirien yhteiselo on tänäkin kesänä sujunut mallikkaasti - jopa mäyräkoirat ymmärtävät, että kissa on niitä ylempänä. Kesälaumamme on varsinaista kahden kerroksen väkeä!