Sumuinen päivä kansallispuistossa

Lauantaiaamuna lähdettiin retkeilemään Tiilikkajärven kansallispuistoon. Vuosi sitten retkeiltiin  parhaaseen ruska-aikaan, nyt puut olivat jo enimmäkseen lehdettömiä, mutta suo-osuuksilla oli kyllä väriä.

Kansallispuistot ovat ainoa paikka, jossa koko laumamme kulkee flekseissä, normaalisti koirilla on lyhyet hihnat ja aina kun on mahdollista, ne kulkevat metsässä vapaina (Sylvillä ei kylläkään ole luottoa samassa määrin kuin Hilmalla ja Tyynellä, jotka tilanteesta riippumatta pysyvät kuuliaisesti polulla...). Fleksi antaa maastossa kulkemiseen toki vapautta, mutta kun mukana on solmumestari Sylvi, on pakko tämän tästä pysähtyä selvittelemään fleksivyyhtiä. Vaikka muka edetään järjestyksessä ja sulassa sovussa, solmuja tulee. Mutta ainakaan vielä ei olla keksitty toimivampaa systeemiä, joten kansallispuistoissa kuljetaan kolme kahvaa kädessä.

Kiersimme Uiton kierron taas tuttuun tapaan vastapäivään. Kun on tottunut aloittamaan suo-osuuksilta ja päätymään harjumaisemiin, ei osaa vaihtaa suuntaa. Ehkä joskus pitäisi testata, miltä maisemat näyttäisivät toisesta suunnasta. Nyt ei ainakaan ollut valittamista.

Reitin puolessa välissä poikettiin perinteiselle kahvittelupaikalle Venäjänhiekalle. Varsinkaan Hilma ei millään malttaisi pitää taukoja, ja kun lähdetään taas liikkeelle, se ilmoittaa äänekkäästi mielipiteensä menetetyistä minuuteista. Eteenpäin! Ei tänne tultu pysähtelemään!

Tällä kertaa aamun sumu ei hälvennytkään, ja koko reitti kuljettiin enemmän tai vähemmän sumussa. Mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin: kansallispuistossa oli pysähtynyt, paikoin lähes mystinen tunnelma. Välillä tuntui, kuin olisi kulkenut kummitusmetsässä.

Kun reitti oli kierretty, ja oltiin jo palaamassa takaisin parkkipaikalle, sattui vielä yllättävä kohtaaminen: "Onko yksi noista se lukukoira Sylvi?" Olipa aikamoinen yllätys, että lukukoira tunnistettiin myös kansallispuistossa! Kyselijä kertoi seuraavansa blogiamme, eli mukava yllätys sekin.

Tiilikka on hieno retkikohde ja vain tunnin ajomatkan päässä laumamme kesämökistä. Nytkin siis patikoinnin jälkeen lähdettiin lämmittämään saunaa, mikäs sen parempi päätös onnistuneelle retkipäivälle.