Jokin aika sitten paikallisen lentopalloseuran Puijo Wolleyn naistenjoukkueen päävalmentaja Elina Salomäki otti yhteyttä ja kysyi, olisiko mahdollista järjestää lukutempaus yhdessä Sylvin ja kirjaston kanssa. Elina on ollut lapsena varsinainen himolukija, lukee edelleen paljon ja pitää lasten lukemista tärkeänä asiana. Lukukoirakonsepti on hänen mielestään hieno tapa saada lapset innostumaan lukemisesta (Sylvin fanittamiseen voi toki vaikuttaa jollain tapaa myös kaksi Elinan omaa mäyräkoiraa... ) ja siitä sitten idea lukutempauksesta lähti.
Sylvi on aina valmiina kaikkeen, millä edistetään lukemista ja saadaan lapsia kiinnostumaan kirjoista. Aloimme siis miettiä, millainen lentopalloilijoiden ja lukukoiran yhteinen tapahtuma voisi olla, ja päädyimme lukumaratoniin.
H-hetki oli viime lauantaina. Joukkueen pelaajat lukivat kukin vuorollaan ääneen Siri Kolun mainiota kirjaa Me Rosvolat, lukuaikaa oli yhteensä kaksi tuntia. Oli mukavaa seurata, miten lapset ja vanhemmat pysähtyivät kuuntelemaan, välillä osa lapsista piirsi jotain pöydän ääressä, välillä käytiin silittämässä Sylviä.
Kaksi tuntia on lukukoirallekin pitkä aika keskittyä kuuntelemiseen, kun välissä ei ole taukoja niin kuin normaalisti, ja toisaalta välillä piti huomioida vähän silittelijöitäkin. Mutta onneksi Sylvi selvisi urakasta kunnialla - ja niin myös kaikki lukijat. Ja kirja oli niin hyvä, että tuskin maltettiin lopettaa.
Kiitokset Elinalle, koko joukkueelle ja yleisölle! Yhdessä lukeminen oli tosi mukavaa.
Hieno tempaus! Hieman varmaa Sylville rankka, mutta niinhän maratonit aina ovat. Kunniakkaasti selvitty kuitenkin! :)
VastaaPoista