keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Selät syyniin!

Laumamme arvostaa Tanskaa paitsi Sylvin synnyinmaana myös siksi, että se on edelläkävijämaa mäyräkoirien selkäkuvaamisessa. Itse asiasssa juuri se, että Sylvin sukulaisia on kuvattu useammassa sukupolvessa, oli syy, miksi kuusi vuotta sitten mäyräkoiran pentua piti lähteä hakemaan Tanskasta asti. Sopivaa selkäkuvattujen vanhempien pentua ei lähempää löytynyt - ja nyt voi vain todeta, että pennun valinta osui muutenkin nappiin.

Myös Sylvin oma selkä on kuvattu, mutta mitä selkäkuvat kertovat ja miksi nimenomaan mäyräkoiria kannattaa kuvata? Päätimme Sylvin kanssa ottaa asiasta selvää ja kävimme haastattelemassa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriä, dosentti Anu Lappalaista, joka lausuu myös mäyräkoirien selkäkuvat Kennelliitossa.


Miksi kiinnostuit mäyräkoirien selkäsairauksista?
Minulla on ollut mäyräkoiria tosi kauan, ensimmäisen mäyräkoirani Pepin sain opiskellessani eläinlääkäriksi 80-luvun alkupuolella. Peppi oli 5-vuotias, kun se halvaantui. Myöhemmin kuulin, että sekä sen emällä että isällä oli ollut halvausoireita. Koirani toipui, mutta minulle jäi kiinnostus tähän sairauteen.
Eläinlääkäriurani alkuaikoina minulla kävi potilaina aika paljon mäyräkoiria, ja huomasin, kuinka erään suositun jalostusuroksen jälkeläisistä yllättävän monella oli vakavia halvausoireita. Myös uros itse halvaantui. Kun muutin 90-luvun lopulla Helsinkiin ja menin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan töihin, ryhdyin selvittämään asiaa ja huomasin, että selkänikamien välilevykalkkeutumien ja halvausoireiden välistä yhteyttä oli tutkittu jo 70-luvulla. Tuolloin tiedon hakeminen oli paljon työläämpää, julkaisut piti kaivaa kirjastojen arkistojen syövereistä. Siitä se sitten lähti.

Miksi mäyräkoirien selkiä kannattaa röntgenkuvata? Mitä selkäkuva kertoo? 
Välilevyt toimivat nikamien väleissä ”iskunvaimentimina” ja niillä on hyvin kimmoisa ja kestävä rakenne. Ikääntyessä meillä kaikilla välilevyt alkavat rappeutua, ja silloin ne myös voivat vaurioitua helpommin. Jos välilevyn uloin kerros repeää, sen sisällä olevaa materiaalia pääsee selkäydinkanavaan painamaan selkäydintä. 
Mäyräkoirilla on perinnöllinen taipumus välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen ja kalkkeutumiseen, ja siksi välilevytyrän aiheuttamat oireet ovat niillä hyvin yleisiä. Sairaus on saanut nimensäkin (mäyräkoirahalvaus) ko. rodun mukaan. 
Selän röntgenkuvista etsitään kalkkeutuneita välilevyjä, koska välilevyjen rappeutumisessa ja kalkkeutumisessa on  eroja eri mäyräkoirayksilöiden välillä. Tätä tietoa voidaan käyttää avuksi jalostusvalinnoissa. Koirilla, joilla on paljon kalkkeutuneita välilevyjä, myös muut välilevyt ovat enemmän rappeutuneita kuin niillä koirilla, joilla kalkkeutuneita välilevyjä ei ole. 
Röntgenkuvissa näkyvien kalkkeutuneiden välilevyjen määrä ennustaa koiran riskiä saada halvausoireita. Koska kalkkeutumien lukumäärä on mäyräkoirilla perinnöllistä, voitaisiin mäyräkoirahalvauksen määrää rodussa vähentää valitsemalla jalostukseen koiria, joilla ei ole ollenkaan tai vain vähän kalkkeutuneita välilevyjä. On arvioitu, että 20-30% suomalaisistakin mäyräkoirista saa jonkun asteisia oireita elämänsä aikana. Usein oireet tulevat siinä vaiheessa, kun koira on vielä melko nuori, 5-6 -vuotias.

Mäyräkoirien selkiä on kuvattu Suomessa jo vuodesta -98, mikä tilanne on nyt?
Koiria kuvataan edelleenkin hyvin vähän. Vuosina 2011-2015 syntyneistä on kuvattu vain 5%. Joitain muunnoksia (esim. pitkäkarvaisissa kääpiömäyräkoiria) kuvataan enemmän, joitain vähemmän. Jotkut kasvattajat kuvauttavat ainakin kaikki jalostusnarttunsa, ja jotkut taas eivät ollenkaan. 
Tanskassa mäyräkoirien selkäkuvaaminen on ollut aktiivisempaa ja siellä on myös käytössä jalostusindeksit. Viesti Tanskasta on ollut se, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti kuvaaminen yleistyy myös Suomessa tulevina vuosina.

Perimä vaikuttaa riskiin sairastua mäyräkoirahalvaukseen, mutta miten mäyräkoiran omistaja voi itse vaikuttaa koiransa selän terveyteen?
Välilevyjen rappeutuminen on monitekijäinen prosessi, johon geenien lisäksi vaikuttavat myös ympäristötekijät. Samat ohjeet pätevät tähän kuin moneen muuhunkin: hyvä lihaskunto ja ylipainon välttäminen ovat tärkeitä. Tämä saavutetaan monipuolisella liikunnalla, johon pitäisi kuulua riittävästi myös vapaana metsässä tapahtuvaa ulkoilua. 

Kiitokset haastattelusta, Anu! Täytynee lähteä koko lauman kanssa metsälenkille, lääkärin määräys...

Kalkkeutuneet välilevyt lähikuvassa

2 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar8. marraskuuta 2018 klo 14.39

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Harmittaa, kun ei ole mahdollista päästää Párekia metsässä irti. Siitä tulee heti ympikuuro ja kirsu vie koirapoikaa vainun mukaan. Siitä huolimatta, että pennusta asti yritettiin kouluttaa tulemaan luokse kutsusta, se oppi ei ole tarttunut riiviön päähän. Se on omien polkujensa kulkija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkäasiat otetaan meillä vakavasti. Aikojen saatossa laumassamme on ollut kaksi halvaantunutta (molemmat onneksi toipuivat), niiden jälkeen pentuja on hankittu vain kasvattajilta, jotka oikeasti yrittävät edistää mäyräkoirien selkien terveyttä.

      Poista