Kyläilyä etelässä

Lauantaiaamuna lähdettiin talvilomareissulle Etelä-Suomeen. Lomasää osui ihan nappiin: aurinko paistoi ja ulkoilukelit olivat mitä parhaimmat. Porukalla käytiin tallilla ihmettelemässä hevosia, viihdyttiin pihalla ja tehtiin pitkiä lenkkejä. Sisällä nuorisojaosto pyöri omassa porukassaan, mutta välillä kaikki kaksi- ja nelijalkaiset kasaantuivat sohvalle. Ja kuten aina, lomapäivät sujahtivat nopeasti.

Toipilaskin kulki reissussa mukana mallikkaasti ja arvosti etenkin sitä, että sai taas kulkea vapaasti isolla pihalla. Osa rajoituksista oli vielä voimassa: laumalenkeille ei Sylviä huolittu, portaisiin laitettiin portti (viimeisenä päivänä Sylvi tosin jotenkin sai tungettua itsensä portista läpi ja ehti portaiden puoliväliin ennen kuin asia huomattiin) ja kaikenlaista hyppimistä yritettiin estellä, vaikka Sylvi itse oli jo kovasti toista mieltä. Mutta pääasia, että pääsi reissuun mukaan. 

Pari päivää oleiltiin kaupungissa ja viikonlopuksi suunnataan mökille. Lomalla ehtii.

Toipilaan kuulumisia

Sylvin toipuminen välilevytyrästä on onneksi edennyt oikein hyvin. Akuutein vaihe, jolloin takajaloissa oli hermopuutosta,  meni ohi parissa päivässä ja sen jälkeen takajalkojen liikkeissä ei olla huomattu enää mitään epäpuhtautta. Hoito-ohjeen mukaisesti häkkilepoa on jatkettu kolme viikkoa eli ensi viikolla voidaan aloittaa maltillinen liikkuminen. Luottofysioterapeutti on varattu tekemään tilannekatsaus reilun viikon kuluttua ja sitten suunnitellaan, miten liikunta aloitetaan ja tarvitaanko jotain erityisjumppaa.  Ja eläinlääkäriltä on lupa aloittaa pikkuhiljaa myös työt kirjastolla, kunhan lukukoira ei  loiki ominpäin lukusohvalta alas.

Sylvin kuulumisia on kyselty niin ystäväpiirissä, kirjastolla kuin somessakin. Kiitämme kaikkia terveisistä ja tervehdyttävistä ajatuksista! Lukukoiratoipilas sai myös kirjastolle paketin, josta paljastui HAUskat HAUkut, virikekirja koiranystäville. Mainio yllätys!

Sylvi on ehtinyt kyllästyä häkkilepoon jo moneen kertaan. Onneksi uskollinen ystävä Saima on välillä mennyt toipilaan seuraneidiksi häkkiin, ja yöksi on Sylvikin päästetty nukkumaan yhteiselle patjalle lattialle. Se olisi jo liikaa, jos yötkin pitäisi viettää häkissä yksin... Tällä viikolla Sylvi on myös välillä nostettu sohvalle seurustelemaan muiden kanssa, kun on voitu vahtia, ettei lähde sieltä ominpäin liikkeelle. 

Ehkä nyt jo uskaltaa huokaista helpotuksesta, kauhuskenaariot olivat kyllä mielessä ensimmäisinä päivinä. Välilevytyrä on todella ikävä vaiva ja pahimmillaan mäyräkoiralle kohtalokas, joten toivoisi, että kasvattajat ottaisivat vakavasti tämänkin perinnöllisen sairauden vastustamisen.