Hankehommia

Torstaina Sylvi pääsi pitkästä aikaa hankehommiin. Lukukirjo-hanke on AVI:n rahoittama ja kirjaston yhteistyökumppanina on Sanataidekoulu Aapeli. Hankkeen tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lukemaan etenkin niitä oppilaita, joille lukeminen on hankalaa. 

Hanke kestää peräti vuoden, ja sen aikana järjestetään sanataidetyöpajoja erityisluokkien oppilaille,  oppilaat pääsevät myös lukemaan Sylville. Nyt syksyllä käydään Aurinkorinteen koulussa ja ensi vuoden puolella jatketaan Pyörön koulussa, ensi syksyllä vuorossa on vielä naapurikoulumme eli Rajalan koulu. Työpajoja vetää Sanataidekoulu Aapelin Riikkamaria, joka on vanha tuttumme parin vuoden takaa Lukuloikkia Savossa -hankkeesta. Mukavaa tehdä yhteistyötä pitkästä aikaa!

Sylvi oli luokassa odotettu vieras. Ensimmäisessä työpajassa tutustuttiin toisiimme ja vähän kokeiltiin, millaista lukukoiralle lukeminen on. Kaikki pääsivät hyvin alkuun ja muutaman viikon kuluttua jatketaan. 

Tämä on todella hieno hanke ja on mielenkiintoista nähdä, saadaanko lukukipinä syttymään. Samalla tämä  on myös eräänlainen Sylvin lukukoirauran loppuhuipennus: kun hanke vuoden kuluttua päättyy, Sylvi alkaa olla sopivassa eläkeiässä. Mutta siitä ei työorientoituneelle lukukoiralle puhuta vielä pitkään aikaan...

Ratkottiin koirapakopeliä

Lauantaiaamuna hypättiin Sylvin ja Saiman kanssa junaan ja suunnattiin etelään. Tällä kertaa luvassa oli erikoisempaa ohjelmaa: mentäisiin ratkomaan koirapakopeliä! 

Sunnuntaina Team Saima suuntasi Nummelaan. Tämä siis oli ehdottomasti Saiman juttu; vaikka Sylvikin on noseworkiä kokeillut, niin Saima on nuuskijana ihan omaa luokkaansa. Saiman lisäksi tiimiimme kuului kolme ihmistä, joiden tehtävänä oli ratkoa vihjeet sitä mukaa, kun koira niitä löytää - ja tietenkin päästä pakohuoneesta sallitun ajan sisällä pois. 

Koska Saima on treenannut noseworkia eukalyptus-hydrolaatilla, tässä pakopelissä käytettiin hajuna eukaa, toinen mahdollisuus olisi ollut kongi. Kun koira ilmaisee hajupiilon, löytyy myös vihje, jolla ihmiset pääsevät pelissä eteenpäin. 

Saima oivalsi heti, mistä on kysymys, ja alkoi omalla rauhallisen varmalla tyylillään etsiä piiloja. Me ihmiset sitten seurasimme koiran etenemistä, etsimme vihjeet koiran osoittamista paikoista ja ennen kaikkea pähkäilimme tehtäviä. Tehtävät eivät olleet ihan helppoa, varsinkaan kun emme löytäneet yhtä vihjettä, vaikka Saima moneen kertaan kävi sitä ilmaisemassa. Olisi vaan pitänyt luottaa koiraan ja etsiä tarkemmin, eikä olettaa heti, että kyseessä oli virheilmaisu. Mutta kuinka ollakaan, Team Saima ratkaisi pakopelin hienosti 31 minuutissa! "Team Saima selvitti tehtävät huippuajalla ja taidolla. Jäätävän rauhallista ja taitavaa työtä. Oli kyllä koko tiimi iskussa, taitaa yhteistyö olla teillä kaikinpuolin hallussa" todettiin DOGescape-firman Facebook-sivulla.  

 

Koirapakopeli on kyllä mainio idea: nosework-harrastaja voi kokeilla jotain muutakin kuin treenejä ja kisoja, ja pakopeliporukkaan voi ottaa kavereita, jotka muuten eivät olisi koiraharrastuksissa mukana. Tiimissä kun tarvitaan tarkan kuonon lisäksi myös nokkelia päättelijöitä ja ennen kaikkea sujuvaa yhteistyötä. Team Saima ainakin  koukuttui heti ja aikoo testata seuraavaakin koirapakopeliä!  

Erilainen koulupäivä

Perjantaina tehtiin pitkästä, pitkästä aikaa kouluvierailu. Martti Ahtisaaren 4d-luokka kutsui Sylvin vierailulle - tai oikeastaan aikuiset kutsuivat, lapsille se oli yllätys. 

Lukuhetki järjestettiin koronaturvallisesti ulkona: rannalla vähän matkan päässä koululta. Kyllä oli hienot puiteet, kun aurinkokin paistoi lämpimästi!

Sillä aikaa kun yksi ryhmä kerrallaan oli lukuvuorossa, muut tekivät viereisellä kentällä hiekasta Sylvi-taidetta. Ja tosi hienoja näköispatsaita syntyikin: Sylvillä oli rekvisiittana kirja, ruokakuppi, vesikuppi, herkkuja, puruluu - ja jopa kissakaverikin. Sylvi kävi tutkimassa tarkkaan jokaisen taideteoksen ja kun sen lopuksi piti valita mieluisin, se totesi, että kaikki olivat ihan parhaita.

Lukuhetken ja taidetuokion jälkeen vielä rapsuteltiin Sylviä ja syötiin eväät. Siinäpä oli resepti kaikinpuolin hienoon koulupäivään, joka taatusti muistetaan!

                                             Kuvat: Helena Grönqvist, Martti Ahtisaaren koulu

Viikonlopun suurlauma

Viikko sitten matkattiin etelään koiranhoitopestiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka etelässä oli eläinlääkäriasema, missä Hilmaa tutkittiin toistuvien aamumahanpurujen ja lisääntyneen juomisen vuoksi. Vatsa ultrattiin, verta tutkittiin ja lopputuloksena aloitettiin lääkitys sappivaivoihin. Onneksi muutokset sapessa ovat vielä hyvin lieviä ja lääkityskin näyttäisi purevan. 

Anivarhain seuraavana aamuna talon ihmisväki ja yksi suursnautseri lähtivät reissuun ja me loput jäimme viettämään viikonloppua suurlaumana: kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri ja yksi suursnautseri. 

Tällä porukalla viikonloppu kului nopeasti. Koirat viihtyivät pihalla ja kerran päivässä käytiin laumalenkillä. Sen lisäksi Saiman ja Ti-Ti -pennun kanssa käytiin kaupunkikävelyllä ja syömässä  joenrannassa jäätelöä - melkein kuin olisi ollut kesä ja loma.

Lauantaina saatiin vielä toinenkin pentu kylään: pikku-Minni tuli leikkimään siksi aikaa, kun emäntänsä kävi naapuritallilla. Pennuilla oli vauhti päällä ja terävistä hampaista saivat muutkin välillä osuutensa. Minni oli varsinkin aluksi alakynnessä, mutta leikin jatkuessa sekin pääsi näyttämään kykynsä. 

Vaikka huushollissa oli useampia petejä, oli yksi selvästi muita mieluisampi ja siihen asettauduttiin porukalla. Onneksi pedissä oli myös vierasvaraa. Pedin oletettu omistaja eli suursnautseri tyytyi kohteliaana herrasmiehenä nukkumaan kovalla lattialla...

 

Sunnuntai-iltana palattiin kotiin. Vaikka porukassa viihdyttiin, oli laumaelämä selvästi normaalia uuvuttavampaa ja alkuviikko meni kaikilla toipuessa. Mutta seuraavaa reissua odotellaan jo.

Arki alkoi

Kesälomareissujen jälkeen palattiin arkeen ja töihin. Koronarajoituksia on lievennetty sen verran, että vaikka kiihtymisvaiheessa ollaan, lukukoiran vastaanottoja saa pitää, mikä on tosi hieno asia. Syksyn aikataulu on suunniteltu ja varauksiakin on jo tullut reippaasti. Kyllä lukukoiraa tarvitaan.

Ensimmäisen hektisen työviikon jälkeen mentiin viikonlopuksi mökille. Sää suosi, koirat viihtyivät pitkiä aikoja pihalla ja sisälläkin hakeuduttiin aurinkoläikkään. Mutta vaikka aurinko paistoi lämpimästi, syksyn tuntua oli jo ilmassa. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan, kaikenlaisia suunnitelmia on jo...