Katse kohti uutta vuotta!

Kuva: Suvi Pitkänen

Mitä kaikkea näkyykään, kun katsotaan kohti uutta vuotta? Luvassa toivottavasti ainakin lukukoirahommia, mukavia lukijoita ja kivoja kirjoja. Pop up -kirjastoja ja muita tapahtumia. Mökkeilyä ja metsäretkiä. Koirakoulua ja uusia temppuja. Sylvin mottona myös ensi vuodelle on Minna Canthin lausahdus : "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!"

Oikein mukavaa vuotta 2016 kaikille!

Sipoonkorven maisemissa

Koska myös kaverimme Spitzi ja Porokoira lomailevat Etelä-Suomessa, päätimme käydä yhdessä joululenkillä Sipoonkorvessa. Vaikka aamulla oli sateista, keskipäivällä kirkastui ja olikin ihan sopiva päiväretkeilykeli.

Kalkkiruukin luontopolku kulki välillä metsässä, välillä noustiin ylemmäs kallioille. Polun kunnostaminen oli vielä hiukan kesken; portaat olivat huonohkossa kunnossa ja reittimerkkejä oli välillä harvakseltaan, mutta eksymään ei kuitenkaan päässyt eikä varovaisella kulkijalla ollut ongelmia etenemisessä. Paikoin polulla oli melko mutaista, mutta vaelluskengillä selvisi hyvin ja varpaita kastelematta. Muuan kaniinimäyräkoira sen sijaan kastautui perusteellisemmin puron ylityksessä... Joulu-uinti ei Hilmaa kuitenkaan kangistanut, ei edes hidastanut vauhtia. Hiukan ravistelua ja matka jatkui taas entisellä innolla.

Kansallispuistoalueella muistuteltiin useaan kertaan, että koirat on pidettävä kytkettyinä. Sen verran tätä sääntöä rikoimme, että lauman vanhin Tyyne kulki ilman hihnaa, se kun ei taatusti poikkea polulta mihinkään ja osaa ohittaa vastaantulijat kohteliaasti. Muu lauma kulki hihnoissa - ja välillä hihnat solmussa, olihan joukossa mukana Suuri Solmumestari Sylvi...

Joulupäivänä valoisaa aikaa on kovin vähän; parin tunnin luontopolku oli juuri sopivan mittainen ja ehdittiin metsästä pois ennen kuin alkoi kunnolla hämärtää. Tämä lauma olisi kyllä viihtynyt Sipoonkorven maisemissa pitempäänkin. Eikä yhtään ikävöity lunta ja valkoista joulua.

Joulua odotellessa

Lomalauman jouluvalmistelut ovat minimaaliset, aiomme keskittyä herkkujen syöntiin ja laiskotteluun. Täällä ei joulustresssiä tunneta!

Jokainen viettäköön joulua omalla tavallaan. Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta kaikille!

Lukukoira Börjeä tapaamassa

Tänään hyppäsimme Sylvin kanssa bussiin, sitten metroon ja vielä kerran bussiin ja lopulta olimme perillä Tapiolan kirjastossa, lukukoira Börjen työpaikassa. Börjellä oli tänään vuoden viimeinen työpäivä, ja sen päätteeksi järjestimme Börjen omistajan Raisan kanssa treffit Börjelle, Sylville ja meille kaksijalkaisille.

Tapasimme kirjaston lastenosastolla, missä Börje oli juuri lopettelemassa lukuvastaanottoaan. Sieltä Börje kohteliaana isäntänä johdatti meidät back stage -alueelleen eli henkilökunnan kahvihuoneeseen. Kynnet vain rapisivat, kun lukukoirat marssivat peräkkäin pitkin kirjaston käytävää, ja aina välillä Börje kääntyi varmistamaan, että olihan Sylvi vielä mukana.

Iltapäivä kului mukavasti lukukoira-asioista (ja välillä myös kissoista) jutellessa ja koiria rapsutellessa. Raisa ja Börje ovat suomalaisen lukukoiratoiminnan pioneereja ja aktiiveja, joten puhumista riitti. Raisan laskelmien mukaan lukukoiria on Suomessa tällä hetkellä noin 280, eli nelijalkaisia lukemisen tukemisen ammattilaisia on jo todella monella paikkakunnalla ja monessa kirjastossa. Hieno homma!

Päivä alkoi jo hämärtää, ennen kuin olimme taas takaisin muun lomalauman luona. Pääkaupunkiseuturetki oli sen verran uuvuttava, että Sylvi vetäytyi heti sohvalle peittojen uumeniin - ja kylläpä nukuttikin ihanasti Börje-treffien jälkeen.

Kiitokset Raisalle ja Börjelle mukavasta iltapäivästä, näkemisiin taas ensi vuonna!

Joulukoira Tuittu

Viikonloppuna saavuimme Etelä-Suomen lomaresidenssiimme, ja perinteinen joululaumamme on taas koossa parin viikon ajan. Cavalier Tuittu oli meitä juna-asemalla vastassa, ja siitä lähtien Tuittu ja Sylvi alias Majakka ja Perävaunu ovatkin olleet erottamattomat.

Tuittu on hyvn sopeutuvainen ja mukautuvainen otus; vaikka se normaalisti eleleekin saksanpaimenkoiran kanssa ja tekee niin kuin se käskee, ei ole mikään ongelma vaihtaa kaveria ja alkaa toimia mäyräkoiratyylillä. Pääasia on, että joku muu päättää, mitä tehdään. Jos Sylvi menee pihalle, Tuittu menee myös. Jos Sylvi hyppää nojatuoliin, Tuittu hyppää perässä. Jos Sylvi syö puruluuta, Tuittukin tahtoo oman luun. Ja puruluita syödään matolla vieretysten, totta kai.

Mutta metsässä Tuittu menee omia menojaan. Heti metsän reunassa siitä paljastuu todellinen metsäspanieli: kuono maassa ja häntä pystyssä viuhkana heiluen se juoksee ties minkä hajujen ja jälkien perässä. Ei pysy mäyräkoira samassa vauhdissa mukana. Mutta onneksi Tuittu tietää, että kaveria ei jätetä, ja palaa aina ylimääräisen jäljestyslenkin jälkeen sinne, missä Sylvi (ja muu lauma) on.

Paitsi jäljestämisessä Tuittu päihittää mäyräkoirat myös kuorsaamisessa. Vaikka mäyräkoiralaumassammekin on yksi sangen lahjakas kuorsaaja, ei volyymit yllä läheskään cavalierin tasolle. Mutta onneksi me kaikki olemme lahjakkaita nukkumisessa...

Joillakuilla jouluperinteisiin kuuluu kinkku ja joulukuusi, meillä joulukoira Tuittu. Eikä hyvistä perinteistä kannata luopua - ainakaan jos Sylviltä kysytään.