Patikointia Kuusamon maisemissa

Viimeisen kesälomaviikon kunniaksi lähdettiin ihailemaan Kuusamon maisemia. Nelijalkaisia retkiporukassa edustivat Sylvi ja Hilma sekä Porokoira ja Spitzi.

Ensimmäisenä maastopäivänä suunnattiin Pienelle Karhunkierrokselle. Tuo reitti on kierretty aiemminkin, mutta pitihän se nytkin käydä kulkemassa. Mäyräkoirien näkökulmasta se ei ole ihan esteetön, koskapa reitin varrella on monet jyrkät rappuset, mutta onneksi kantajat olivat mukana. Osa portaista oli sentään mäyräkoiraystävällisempää mallia. Pienen Karhunkierroksen varrella on myös useampi koskia ja jokia ylittävä riippusilta, joiden turvaverkkoja ei oltu tehty ihan kaniinimäyräkoiraa silmälläpitäen, eli niissäkin Hilma sai kantoapua. Muut nelijalkaiset selvisivät omin jaloin, vaikka välillä kuohuvien koskien ylittäminen huojuvaa siltaa pitkin hiukan pelottikin.

Viikon aikana patikoitiin myös osa Karhunkierroksesta, käytiin Kirintövaaralla ja Karitunturilla sekä kierrettiin Pyhän Jyssäyksen ja Valkeisenvaaran reitit. Reiteillä oli sopivasti sekä rinteiden kapuamista että suomaisemaa - pitkospuita pitkin käveltiin moneen otteeseen joka päivä.

Hienoimmat maisemat avautuivat Posion puolella Ison Riisitunturin huipulta. Pilviselläkin säällä näki kauas yli Kitkajärvien ja metsien. Ei siis yllättänyt infotaulun tieto, että Riisin Rietas -reitti on valittu Vuoden 2010 retkikohteeksi.

 

Kahvi- ja ruokatauoilla pystykorvat olivat esimerkillisiä retkikoiria ja asettuivat aloilleen lepäämään, Hilma sen sijaan olisi halunnut paahtaa eteenpäin ilman taukoja. Jokaisen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä kaniinimäyräkoira ilmoitti äänekkäästi mielipiteensä siitä, että taas meni monta minuuttia ihan hukkaan... Vasta kun takana oli patikointia kymmenkunta kilometriä, sekin malttoi pitää taukoja hiukan paremmin.

Hyttysiä tai paarmoja ei ollut häiriöksi asti, koiria ne eivät näyttäneet ollenkaan kiusaavan. Sen sijaan muutamalla polulla oli vihaisia muurahaisia, jotka pureutuivat mäyräkoirien tassuihin. Onneksi muurahaishapot pääsi huljuttelemaan tassuista suolämpäreisiin ja puroihin.

Poroista sen sijaan ei ollut pulaa tällä reissulla: uteliaimmat jäivät seisoskelemaan parin metrin päähän, eikä niillä ollut mitään kiirettä, vaikka koirat pitivät aikamoista meteliä. Porojen takia koiria ei todellakaan voinut päästää missään vaiheessa irti, onneksi oli flexit, niin ei ihan lyhyessä hihnassa tarvinnut kulkea.

Taidettiin saada säiden osalta kesän paras retkiviikko: sadevaatteita ei patikoidessa tarvittu kertaakaan ja lämpötila oli sopivat 11-18 astetta. Koirat olivat innokkaita kulkemaan (ja vauhti kiihtyi aina, kun poroja oli näkyvissä) ja viidessä päivässä kuljettiinkin peräti hiukan yli sata kilometriä.

Parinkymmenen kilometrin päivätahti ei näyttänyt olevan mäyräkoirillekaan mikään ongelma: illalla kyllä nukutti hyvin, mutta aamulla kaikki olivat taas innolla lähdössä matkaan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Nyt lepäillään viikonloppu ja ensi viikolla palataan arkeen. Sylvi on päässyt loman aikana aika tavalla metsittymään, saa nähdä, miten lukukoirahommat alkavat taas sujua...