Viikonloppuseuraa

Paukkupakkanen hyydytti sekä mäyräkoirat että omistajan: lenkkeillä ei voinut, vain pikaisesti ulos ja vielä nopeammin takaisin sisälle. Pakkasten takia jouduttiin perumaan yksi päiväkotiryhmän lukukoiratapaaminenkin: -30 oli liikaa sekä lapsille että koirille. Siinä missä muu lauma oli vain tyytyväinen, kun sai iltakaudet loikoilla sohvalla, Sylvi alkoi selvästi jo kyllästyä toimettomuuteen.  Onneksi viikonloppuna päästiin vihdoin sekä kunnon lenkeille että tapaamaan kavereita: porokoira Tilhiä ja mittelspitz Usvaa. 

Usva on Sylvin parhaita kavereita: ne ovat tunteneet pennusta asti, käyneet jo vuosia samassa tokoryhmässä treenaamassa ja tapaavat muutenkin lähes viikoittain. Usvan ja Sylvin tapaamiset ovat aina yhtä riemullisia ja äänekkäitä. Innosta kiljuva spitzi tarttuu ensimmäiseksi kiinni mäyräkoiran luppakorvasta ja kiskoo - korvan omistaja ei ole ihan yhtä ilahtunut tästä tervehtimistavasta. Eikä spitzin ääni yhtään vaimene, vaikka suu on täynnä mäyräkoiran korvaa...

Nuorempina Usva ja Sylvi olivat innokkaita leikkimään ja painimaan keskenään, samanpainoisina (vaikkakin hiukan erimallisina) ne olivatkin juuri sopivat leikkikaverit. Usva on edelleen leikkisä, mutta Sylvi näyttää joskus ajattelevan: "On tuo kaveri kiva, mutta aika lapsellinen...". Ajoittain kaverukset kuitenkin innostuvat painimaan - ja painin tuoksinassa Sylvi nielee aika tavalla Usvan karvoja, joita sitten jälkikäteen kakistelee kurkustaan. "On tuo kaveri kiva, mutta välillä vähän oksettava..."

Virtaa luppakorvalla ja pystykorvalla riittää: kun muut koirat vetäytyvät lenkin jälkeen lepäämään, Usva ja Sylvi ovat valmiita seuraavaan puuhaan. Kaverukset on siis helppo suostutella poseeraamaan, etenkin kun herkkupussi rapisee lupaavasti...