Nose Work -kurssien jatkoksi oli tarjolla sienikoirakurssi, ja pitihän meidän mennä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Nyt siis suuntaamme tiistai-iltaisin nuuskimaan peltipurkkeja. Ensimmäisellä kerralla muistuteltiin mieleen, miten nuuskuttimen kanssa toimittiin ja päästiin haistelemaan valitsemaamme sientä eli suppilovahveroa. Kun sienen haju tunnistetaan, aletaan lisätä muihin purkkeihin häiriöhajuja. Ja kun tarkoitus on, että koira löytää sienet metsästä, häiriöhajuina on myös samoja hajuja, mitä metsässäkin: mustikkaa, jäniksen papanoita, peurankarvoja.
Sylvin mielestä nuuhkiminen on ihan parasta ja treenien alussa se innoissaan käpälöi purkkeja vähän miten sattuu. Mutta selvästi se jo tietää, mistä on kysymys ja alkusähläyksen jälkeen löytää oikeat purkit. Pikkuhiljaa treenejä vaikeutetaan, ja koiran pitäisi oppia myös ilmaisemaan, kun sienet löytyvät.
Tarkoituksena on, että syksyllä sienikorista löytyisi muutakin kuin kantarelleja. Katsotaan, miten käy.
Hieno uusi harrastus Sylvi! Lukukoirasta on varmasti myös sienikoiraksi.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Ainakin sienikurssilla on hauskaa. Nähtäväksi jää, löytyykö metsästä suppilo vahveroita vai riistan jälkiä...
Poista