Ex tempore -retkeilyä Tiilikassa ja Kolilla

Sylvin ja Hilman kakkosomistaja kysäisi viime perjantaina, haluaisimmeko lähteä sunnuntaina patikoimaan Kolille. Pieni hetki aikataulu- ja logistiikkamietintää ja päätettiin käydä samalla reissulla myös Tiilikkajärven kansallispuistossa.  Lauantaina Sylvin työpäivän jälkeen siis pakattiin kahdeksan koiran lauma autoon ja lähdettiin kohti Tiilikkaa.

Vaikka Tiilikan parkkipaikalla oli autoja aika tavalla, saimme kulkea Uiton kierron ilman vastaantulijoita. Venäjänhiekalla oli telttailijoita, mutta asettauduimme kahvitauolle toiseen päähän rantaa. Ehkä laumamme ei kohtuuttomasti häirinnyt muita... 

Tiilikan reitti on moneen kertaan kuljettu, mutta aina yhtä hieno. Nyt oli jo hiukan ruskan sävyjä maassa, pitänee palata vielä myöhemmin syksyllä uudestaan.

 

Illaksi ajelimme mökille ja aamulla jatkettiin Kolille. Jos Tiilikassa saatiin kulkea ihan rauhassa, oli Kolilla porukkaa sitäkin enemmän. Päätettiin siis kiertää Mäkrän kierto niin, että vasta ihan lopuksi olisimme niillä kuuluisimmilla ja ruuhkaisimmilla näköalapaikoilla: Ukko-Kolilla ja Paha-Kolilla. 

Siinä missä lauantaina kuljettiin lähes tasamaalla, sunnuntaina päästiin kiipeämään vähän korkeammalle.  Ja kapuaminen kannatti: näköalat Kolin huipulta ovat ihan omaa luokkaansa. Keli oli lähes täydellinen retkeilyyn ja selkeässä säässä maisemaa riitti ties kuinka kauas horisonttiin. 

Ex tempore -retkiviikonloppu onnistui kokonaisuudessaan oikein hyvin. Toivottavasti tällä porukalla päästään reissuun uudestaan viimeistään ensi kesänä.

Kansallismaisemaa katsomassa Kolilla

Retkitiimi Mäyräkoirat ja Spitzi aloitti tämän vuoden kansallispuistoreissut Kolilta. Kun lähdimme liikkeelle, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta myöhemmin pilvistyi hiukan. Pakkasta oli sen verran, että takit olivat tarpeen mäyräkoirille, eikä seisoskelemaan voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa.

Kuljimme Kolin laella olevaa polkua ja kiipesimme perinteisille näköalapaikoille Ukko-Kolille, Pahalle Kolille sekä Akka-Kolille. Ja kiipeäminen kannatti, sillä maisemat olivat todella hienot. Pielisen selkää ja vaaramaisemaa monesta eri suunnasta, ja tällä kelillä näki todella kauas.

Lunta oli Kolilla ainakin mäyräkoirien mittapuun mukaan ihan riittävästi. Vaikka poluilla oli viimeisimmän lumisateen jälkeen kulkenut useampikin, mäyräkoirat joutuivat välillä kahlaamaan, välillä loikkimaan hangessa, että pääsivät eteenpäin. Pahimmissa nousukohdissa Tyyne-parka hyytyi ihan kokonaan ja sitä piti kantaa. Tämä reitti ei tosiaan ollut esteetön eikä veteraaniystävällinen, mutta onneksi kantopalvelu pelasi.

Parin tunnin patikoinnin päätteeksi menimme luontokeskuksen kahvioon,  jonne myös koirat olivat tervetulleita. Mukavan retkipäivän kruunasivat kahvi ja maukkaat korvapuustit.

Retkitiimi kiittää. Tähän kansallismaisemaan palaamme uudelleen sulan maan aikaan!