Loma alkoi!

Vuoden työt on tehty ja lukukoira on taas ahkeroinut. Vuosi alkoi Lukuloikkia Savossa -kiertueella ja loppuvuonna ehdittiin vielä aloittaa Rajalan koulun nelosluokkalaisten lukutsemppausprojekti. Katsotaan mitä yhteistyökuvioita ensi vuosi tuo tullessaan, lukukoiralle näyttää riittävän kysyntää. Lukuvastaanottoja oli kirjastossa vuoden aikana parikymmentä, aikamoinen kirjamäärä siis lukukoiralle luettu. Kiitokset kaikille lukijoille, tammikuussa jatketaan!

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin jälleen kerran koira- ja talovahdeiksi Etelä-Suomeen. Luvassa siis pari viikkoa rauhallista maalaiselämää lomalauman seurassa, metsälenkkejä, laiskottelua ja herkuttelua. Ja totta kai myös luetaan. Ensi vuoden Helmet-lukuhaastetta odotellessa ollaan Sylvin kanssa ilmoittauduttu mukaan välipäivien lukumaratonille. Raportoidaan siis loppuviikosta, kuinka kävi!

Lomapuuhia

Laumamme on viettänyt joululomaa perinteiseen tapaan eteläisessä Suomessa talonvahtina ja cavalier Tuitun seuralaisena. Joulua ei sen kummemmin juhlittu, mutta jokaisella on ollut lomaviikossa oma kohokohtansa: Hilman mielestä parasta on ollut se, kun kasvattaja kävi kylässä (vaikka pistettiin rokotteita niskaan ja partaakin siistittiin), Sylvin mielestä se, kun on saanut juosta metsässä Tuitun kanssa ja haistella yhdessä jäniksen jälkiä, Tyynen mielestä se, kun ei ole pakotettu remmilenkeille vaan on saanut ihan vain tassutella pihalla ja Tuitun mielestä se, kun paras kaveri Sylvi tuli pitkästä aikaa käymään eikä lähtenyt ihan heti pois. Eikä ketään ole harmittanut se, että kaikenlaisia herkkuja on ollut tarjolla normaalia enemmän.

Joululomaperinteisiimme kuuluu metsäretki Sipoonkorpeen pystykorvien seurassa, niin myös tänä vuonna. Retkipäiväksi sattui lomaviikon paras ulkoilukeli: aurinkoa ja pikkupakkasta, mutta siitä huolimatta poluilla sai kulkea kaikessa rauhassa ja lähes ilman vastaantulijoita. Lunta oli sopivasti eikä mäyräkoirienkaan tarvinnut tarpoa umpihangessa. Pari-kolme tuntia vierähti metsässä nopeasti, kaikilla oli mukavaa - ja kun otettiin yhteispotretti, Hilmaakin hymyilytti....

Tuitun kanssa

Mitä olisi joululoma ilman joulukoira Tuittua? Ihan tylsää, ainakin Sylvin mielestä. Ja niinpä Tuittu ja Sylvi saivat taas viettää joululomaa yhdessä, nyt jo kuudennen kerran. Ja yhdessä oltiinkin tiiviisti ja yötäpäivää.

Käytiin metsälenkeillä...

ja lenkkien jälkeen suihkussa.

Syötiin yhdessä puruluita...

katsottiin televisiosta englantilaisia murhia...

 ja oltiin lukuseurakoirina.

Välillä hengailtiin isommalla porukalla....

Mutta mieluiten ihan vain kahdestaan.

Eikä Sylviä yhtään häirinnyt se, että Tuittu kuorsasi kuuluvasti suoraan korvaan. Parhaan kaverinkaan ei tarvitse olla täydellinen.