Lähikoulumme opettajat kyselivät syksyllä, olisiko Sylvi halukas olemaan mukana neljäsluokkalaisten lukutsemppausprojektissa, ja innokas lukukoirahan on aina valmiina uusiin työtehtäviin. Sylvi vierailee koululla useamman kerran talven ja kevään aikana, ja jo heti ensimmäisellä kerralla todettiin, että neljäsluokkalaisetkaan eivät ole liian vanhoja lukemaan koiralle.
Ensimmäisen kouluvierailun kruunasi yllätys. Kun luokalle kerrottiin, että Sylvi on maahanmuuttaja ja Tanskasta kotoisin, erään oppilaan silmät alkoivat loistaa riemusta: hänkin on muuttanut Tanskasta Suomeen! Koulu ei ollut osannut varautua tanskan kielen taitoiseen lukukoiraan, joten ensimmäinen lukukerta kului suomenkielisten kirjojen parissa. Mutta seuraava kerta olikin Sylvin onnenpäivä: sille luettiin tanskankielistä kirjaa! Sylvi ihan selvästi tunnisti kielen, jota on kuullut elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Koiran ilme ja olemus kertoivat, miten erityinen tuo lukuhetki oli: "Huomaatko, minulle luetaan tanskaa!" Ja lukijakin oli vähintään yhtä innoissaan, kun sai lukea Sylville tanskaksi. Kyllä oma äidinkieli on kaikkein paras ja tärkein kieli.
Vuosien varrella Sylvistä on tullut tärkeä koirakaveri monelle lukijalle, mutta tämä kohtaaminen on merkityksellisyydessään ihan omaa luokkaansa. Sylvin seuraavaa vierailua koululle taidetaan odottaa jo...
Siis, niin siisti homma!
VastaaPoistaNo todellakin!
PoistaIhanaa, että Sylville ja lukijalle löytyi yhteinen kieli! :)
VastaaPoistaLucykin on käynyt tänä syksynä kuuntelemassa nelosluokkalaisia ja aivan yhtä innoissaan he ovat kuin aiempinakin vuosina lukemaan nyt jo tutuksi tulleelle lukukoiralle. :)
Hienoa, kun luokan kanssa lukuperinne jatkuu. Ehkä vielä viidennelläkin luokalla?
PoistaSylvi, olet lukukoira paikallasi! Tanskankielinen koululainen koki lukuhetken varmasti tosi erityiseksi. Samoin Sylvi <3
VastaaPoistaOdottamattomat kohtaamiset voivat olla kovinkin merkityksellisiä, tämä ainakin.
Poista