torstai 29. joulukuuta 2016

Mikä on parasta joululomassa?

Joululomaa on vietetty jo lähes kaksi viikkoa eteläisessä Suomessa, perinteisesti joulukoira Tuitun seurassa. Etelän musta joulu ei ole meitä haitannut, lumesta saadaan (nauttia) ihan tarpeeksi, kunhan taas palaamme Kuopioon.

Lomasta on nautittu monella tapaa. Tyynen mielestä parasta lomailua on se, ettei tarvitse lähteä remmilenkeille vaan saa nukkua kaiket päivät sohvalla ja mennä ulos vain silloin, kun itse haluaa. Eli ei kovin monta kertaa päivässä, mutta seniorille suotakoon omanlaisensa loma...


Hilman paras joululahja oli se, ettei jokavuotisessa hammastarkastuksessa poistettu yhtään hammasta. Puruluita, Dentastixejä ja lampaankorvia on siis saanut jäystää muun porukan kanssa ihan normaalisti. Vaikka Hilmakin mieluusti majailee peittojen alla, lenkille lähteminen on aina yhtä ihanaa - ja parasta on, kun voi kiihtyä ja hoputtaa hitaampia lähtijöitä juoksemalla edestakaisin. Valitettavasti Hilma pitää myös äänitehosteista...


Sylvi alkaa olla sitä mieltä, että lomailu ja laiskottelu saisivat pikkuhiljaa riittää. Aika tylsää, kun ei ole lukukoirailua eikä koirakoulua ja lenkillekin pääsee vain kerran päivässä. Onneksi sentään alettiin harjoitella uusia temppuja! Naksutin on Sylvin paras kaveri - heti Tuitun jälkeen. Ja aikanaan paljastetaan myös se, mitä lukukoira puuhaa iPadin kanssa...


Tuitun mielestä joululoman huippuhetki oli se, kun paras kaveri Sylvi (laumoineen) saapui. Metsäspanieli on myös arvostanut sitä, että on päässyt joka päivä metsään haistelemaan kauriiden ja muiden kulkijoiden hajuja. Kuono maahan, viuhkahäntä pystyyn ja taas mennään! Ja metsälenkin jälkeen nukuttaa ihanasti ja voi kuorsata niin, että talo raikaa. Kuorsauskisassa cavalier päihittää mäyräkoirat mennen tullen, edes Tyyne ei kykene samoihin volyymeihin, vaikka lahjakas kuorsaaja onkin.


Lomailu jatkuu näissä merkeissä vielä uudenvuoden yli, alkuviikolla palataan kotiin ja arkeen. Edessä uusi vuosi ja uudet metkut, pysykäähän kuulolla.

Rauhallista (ja raketitonta) vuodenvaihdetta sekä mukavaa vuotta 2017 kaikille!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Jouluruno

Uskokaa tai älkää, itse joulumuori saapui lukemaan Sylville! Ja kun lukijana on joulumuori,  joulupuurossakin on taikaa...

Lukukoira Sylvi ja joulupuuron taika from Kirjastokaista on Vimeo.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Talviretkellä Muirin tapaan

Muir-retki on saanut nimensä yhdysvaltalaiselta luonnonsuojeluaatteen uranuurtajalta John Muirilta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Muir-retki tarkoittaa sitä, että lähdetään liikkeelle auringon noustessa, palataan auringon laskettua ja kuljetaan ilman suurempia etukäteissuunnitelmia, ihan vain retkeilystä ja kulkemisesta nauttien. Näin me ainakin Muir-retken ideaa tulkitsimme.

Lauantaiaamuna aurinko nousi Kuopiossa klo 9.30, ja niihin aikoihin lähdimme Porokoiran ja Spitzin sekä niiden emännän kanssa matkaan. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja kirkas taivas lupaili hyvää retkeilysäätä. Repussa oli hiukan eväitä ja varmuuden vuoksi taukotakki, muita varusteita ei tällä retkellä tarvittu.


Matka alkoi järven rantaa seuraten. Joku uhkarohkea hiihtäjä oli aikeissa lähteä hiihtämään järven poikki, mutta palasi kuitenkin, oli kuulemma liikaa vettä jäällä. Meitä ei jää millään tapaa houkutellut, varmempaa oli pysyä ihan kuivalla maalla.


Rannassa oli kyllä hienon näköistä, kun aurinko paistoi ja heinät heiluivat. Ja muitakin kulkijoita oli ollut...


Välillä käveltiin kävelytietä pitkin, paikoin poikettiin polulle. Metsässä oli lunta ihan riittävästi, ja jos polulta horjahti hankeen, sai taatusti lunta kenkään.


Evästauolla taukotakki annettiin mäyräkoiralle, emäntä lämmitteli lähinnä kahvin avulla. Pitkää taukoa ei kuitenkaan voinut pitää, ettei olisi alkanut paleltaa. Mutta liikkeellä ollessa tarkeni ihan hyvin - ja aurinkoisessa kohdassa saattoi miltei kuvitella, että aurinko lämmitti edes hiukan.


Aika kului käveleskellessä yllättävän nopeasti. Ja kun päivän pituus oli vain viisi tuntia, ei yritettykään kulkea mitään mahdottomia kilometrimääriä - eihän kilometrien kerääminen ole Muir-retken tarkoitus. Ja tuli taas todistettua se, ettei retkikohteen tarvitse olla satojen tai edes kymmenien kilometrien päässä, retkeilytunnelmaa ja luontohavaintoja on tarjolla myös lähimetsissä ja -rannoilla. 

Aurinko laski puoli kolmelta ja niillä main palasimme takaisin lähtöpisteeseen. Reippaat retkeilijät pääsivät heti lämmittelemään löylyihin - ja se kruunasi ainakin Sylvin mielestä koko reissun. Viisi tuntia kävelyä ja sitten ylälauteille rentoutumaan, mäyräkoiran lauantai oli lähes täydellinen.


perjantai 9. joulukuuta 2016

Lukukoira ja puurokauha

Torstaina oli tämän vuoden viimeinen lukukoiravastaanotto pääkirjastolla, ensi viikolla käydään Sylvin kanssa vielä yhdessä lähikirjastossa ,ja sitten alkaa joululoma. Tänä syksynä on lukukoirailtu yhteensä 12 kertaa ja lukijoita on riittänyt mukavasti. Kiitokset kaikille ja tervetuloa uudestaan - tammikuussa jatketaan taas!

Ihan vielä ei siis lomailla, ja jouluvideokin on vielä tekeillä. Tarkempaa juonta ei tietenkään paljasteta, mutta joulupuurosta on kysymys. Ja tätä puuroa on hämmentänyt jo niin moni kokki, että ei voi olla ihan varma, mikä on lopputulos... ehkä joulupuurosta tuleekin pannukakku!




(Kuvat: Suvi Pitkänen)

lauantai 3. joulukuuta 2016

Lauantaina luetaan

Tänään oli tämän vuoden viimeinen lauantaikeikka. Monsteriseikkailujen ja Herra Krokon seurassa päästiin jo jännittäviin tunnelmiin - ja illalla jatketaan islantilaisen jännityksen parissa. Lauantait ovat lukemista varten!