Viikonloppuna järjestettiin Mikkelissä Kennelliiton ensimmäinen lukukoirakoulutus. Lauantaina oli koulutusta ohjaajille ja sunnuntaina testattiin tulevia lukukoiria. Jo lukukoirahommissa olleet koirat pätevöityvät ilman testausta, eli Sylvikin sai keltaisen työhuivinsa saman tien kun teoriaosuus oli suoritettu. Ja illalla tietenkin nostettiin malja viralliselle Kennelliiton lukukoiralle!
Pätevöityneiden joukossa olivat myös Aatu sekä Lucy - onnittelut ja mukavia lukukeikkoja jatkossakin! Lukukoirilla riittää taatusti töitä.
Suosittelemme Kennelliiton koulutusta kaikille niille, jotka miettivät lukukoirakoksi ryhtymistä. Lisätietoa Kennelliiton lukukoirista sekä tulevista koulutuksista löytyy täältä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukukoiran koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukukoiran koulutus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
lauantai 3. syyskuuta 2016
Lukukoirahommissa taas
Torstaina oli tämän syksyn ensimmäinen lukukoiravastaanotto - ja Sylvi oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi taas hommiin. Työorientoitunut lukukoira taisi tylsistyä muutamankin kerran loman aikana, vaikka kaikenlaista muuta puuhaa oli tarjolla. Mutta nyt palataan Sylvin iloksi arkirytmiin: lukuvastaanottoja on kaksi kertaa kuussa torstaisin ja kerran kuussa lauantaisin. Pari muutakin keikkaa on sovittu, eli mukava kirjallinen syksy on luvassa.
Lukukoira-asioissa jatkettiin myös perjantaina: Mikkelissä pohdittiin yhdessä Kennelliiton kanssa valtakunnallisia suosituksia lukukoiratoiminnalle. Toiminnan aloittaminen vaatii yllättävän paljon suunnittelua, joten valtakunnallinen ohjeistus olisi avuksi etenkin pienissä kirjastoissa - ja sellaista on jo kyseltykin moneen kertaan. Myös jonkinlainen koirien testaaminen on tarpeen, jotta voidaan varmistaa koiran soveltuvuus lukukoiraksi.
Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lukukoiratoiminnan suositukset olisivat kirjastojen hyödynnettävissä jo tämän vuoden lopulla, ja Kennelliitto aloittaisi uusien lukukoirien testaamisen ja ohjaajien kouluttamisen ensi vuonna. Mielenkiintoista nähdä, millainen kokonaisuus saadaan aikaan.
Jokainen kirjasto voi toki päättää, ottaako suositukset käyttöön ja haluaako kirjastoonsa virallisia lukukoiria vai muita kirjastokoiria. Toivottavasti tällä hankkeella saadaan lukukoiratoiminnalle lisää positiivista näkyvyyttä - ja kirjastoihin lisää kaikenkarvaisia lukemisen tukemisen ammattilaisia!
![]() |
| Kuva: Suvi Pitkänen |
Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lukukoiratoiminnan suositukset olisivat kirjastojen hyödynnettävissä jo tämän vuoden lopulla, ja Kennelliitto aloittaisi uusien lukukoirien testaamisen ja ohjaajien kouluttamisen ensi vuonna. Mielenkiintoista nähdä, millainen kokonaisuus saadaan aikaan.
Jokainen kirjasto voi toki päättää, ottaako suositukset käyttöön ja haluaako kirjastoonsa virallisia lukukoiria vai muita kirjastokoiria. Toivottavasti tällä hankkeella saadaan lukukoiratoiminnalle lisää positiivista näkyvyyttä - ja kirjastoihin lisää kaikenkarvaisia lukemisen tukemisen ammattilaisia!
lauantai 9. tammikuuta 2016
Jo kaksi vuotta lukukoiratoimintaa!
Ensimmäinen lukukoiravastaanotto pidettiin 9.1.2014, kylläpä aika rientää. Vuosipäivän kunniaksi alettiin muistella menneitä ja etsittiin arkistojen uumenista kuvia ensimmäisistä lukukoiratreeneistä, jotka pidettiin vuoden 2013 loppupuolella. Sylvi oli tuolloin vasta puolitoistavuotias, mutta yllättävän vakavasti näyttää suhtautuvan lukukoiran tehtävään.
Sylvillä oli harjoituksissa oikein hyvät lukijat, jotka paneutuivat tosissaan tulevan lukukoiran opettamiseen. Lukukoiraharjoituksia kävi seuraamassa paikallisen koirakoulu Ponderan opettaja Pirjo, jolta saatiin monia hyviä vinkkejä. Pirjo myös kirjoitti lausunnon Sylvin taidoista ja tottelevaisuudesta R.E.A.D-tutkintoa varten.
Kuten kuvista näkyy, lukukoiraharjoittelijalla ei vielä ollut työhuivia, se saatiin vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Punaista huivia käytetään aina lukuvastaanotoilla ja muilla työkeikoilla, silloin sekä Sylvi itse että muutkin tietävät, että lukukoira on työtehtävissä.
Kolmas lukukoiravuosi alkaa uusia suunnitelmia laatien, luvassa on mukava kevät. Joulutauko on jo loppusuoralla, työt ja uudet lukijat odottavat Sylviä taas ensi viikolla. Lukemisiin!
(Kuvat: Ulla Ritvanen)
tiistai 3. helmikuuta 2015
"Miksi Sylvillä on noin suuret korvat?"
![]() |
| Kuva: Suvi Pitkänen |
Jotta se kuulisi paremmin!
Kuunteleminen on lukukoiran tärkein tehtävä. Lukukoira
kuuntelee yhtä tarkasti, lukeepa lukija hitaasti tai sujuvasti, kuuluvalla
äänellä tai vaikka kuiskaten. Koira ei keskeytä lukemista korjaamalla virheitä
tai lukemalla lukijan puolesta. Koira ei myöskään kuunnellessaan vilkuile
kännykkää tai mieti, että pitäisi jo olla jossain muualla...
Ossilassa mietittiin taannoin, miten lukukoira opetetaan
kuuntelemaan. Konsteja on varmaan monia ja joku koira voi olla ihan
synnynnäinen lukukoira, joka ei harjoitusta kaipaa.
Tutkimuksissa on todettu, että lukemaan harjoittelevalle
ideaali lukuaika on 10-15 minuuttia eli tuon aikaa lukukoirankin pitää malttaa
pysyä aloillaan ja keskittyä kuuntelemiseen. Sylvin harjoittelu alkoi opettelemalla käsky
"nyt luetaan", joka tarkoittaa sitä,
että asettaudutaan lukijan viereen kuuntelemaan. Lukutuokion aikana ei
heittäydytä selälleen rapsutettavaksi eikä muutenkaan vaadita lukijan huomiota,
lukija saa ihan itse päättää, silittääkö hän koiraa vai ei. Lukijan
ylenmääräinen nuoleminenkaan ei ole suotavaa :) Aluksi aloillaan kuuntelemisesta sai kehuja ja nameja, myöhemmässä vaiheessa kiitokseksi riittää loppurapsutukset. Myös lukuhetken loppumiselle on oma sanansa, josta koira tietää, että "virallinen" osuus on ohi ja lukutuolista saa loikata lattialle.
Kun lukutilannetta on jonkin
aikaa harjoiteltu, koira kyllä oivaltaa, mistä on kyse. Tällöin ohjaaja voi
jäädä istumaan hiukan sivummalle, ja koira ja lukija saavat keskittyä lukemiseen
kahdestaan.
Kun koira on oppinut kuuntelemaan lukemista, se alkaa
reagoida myös lukemisessa tulevaan taukoon. Jos lukija alkaa itsekseen miettiä
jotain sanaa, Sylvi kannustaa
jatkamaan. Lapset usein selittävätkin vanhemmilleen, miten "me
yhdessä Sylvin kanssa luettiin sitä vaikeaa kohtaa". Yksinkertaista mutta
toimivaa.
Näin lukukoira Sylvin suuret lurppakorvat saivat selityksensä. Mutta miksi susikoira Sannilla on noin suuret hampaat...?
perjantai 31. lokakuuta 2014
Miten kaikki alkoi?
Olipa kerran pieni mäyräkoira, joka halusi isona lukukoiraksi...
Vinkkejä koiran opettamiseen saatiin espoolaisen lukukoira Börjen emännältä, ja koska Suomessa ei vielä virallista lukukoirakoulutusta ole, alettiin asiaan perehtyä Amerikan malliin eli suorittamalla R.E.A.D-tutkinto. Koulutusmateriaalit saatiin PDF-muodossa, mukana oli myös videoklippejä ja niillä päästiinkin jo hyvin alkuun. Tutkinnon suorittamisen jälkeen Sylvi sai punaisen R.E.A.D-työhuivin, jota se pitää kaulassaan aina töissä ollessaan.
Lukuvastaanotot aloitettiin tämän vuoden tammikuussa ja lukijoita on riittänyt. Kevään aikana Sylvistä kehittyi jo varsin ammattimainen – harjoitus tekee mestarin, niin lukijasta kuin lukukoirastakin!
(Kuvat: Susanne Staal, Suvi Pitkänen, Ulla Ritvanen)
No, ei se ihan noin mennyt; mäyräkoira oli jo yksivuotias,
kun sen omistaja innostui lukukoiratoiminnasta. Lukukoiria oli jo monessa
kirjastossa, joten Kuopiossakin päätettiin kokeilla.
Vinkkejä koiran opettamiseen saatiin espoolaisen lukukoira Börjen emännältä, ja koska Suomessa ei vielä virallista lukukoirakoulutusta ole, alettiin asiaan perehtyä Amerikan malliin eli suorittamalla R.E.A.D-tutkinto. Koulutusmateriaalit saatiin PDF-muodossa, mukana oli myös videoklippejä ja niillä päästiinkin jo hyvin alkuun. Tutkinnon suorittamisen jälkeen Sylvi sai punaisen R.E.A.D-työhuivin, jota se pitää kaulassaan aina töissä ollessaan.
Aluksi Sylviä opetettiin tuttujen lasten kanssa olemaan
aloillaan lukutilanteessa ja keskittymään kuuntelemiseen, sen jälkeen alettiin
opettaa naksuttimella kiinnostusta kirjaan. Kuono kirjaan – naks, nami.
Kotiharjoittelun jälkeen siirryttiin treenaamaan kirjastolle, ja harjoittelua kävi
seuraamassa myös paikallisen koirakoulu Ponderan kouluttaja Pirjo, jolta
saatiin monia hyviä ohjeita.
Sylville löytyi pääkirjastolta oma lukutila, tyhjillään
ollut entinen EU-tiedotuksen huone. Se sisustettiin kierrätysmööpelein: kissan raapima nojatuoli sai uuden kankaan,
hylätty säkkituoli uuden elämän, lastenosaston poistokirjat pääsivät
hyötykäyttöön. Ja mikä parasta: huoneen sijainti on todella hyvä, ala-aulassa
heti uloskäynnin vieressä. Näin koiran kanssa ei tarvitse kulkea muualla
kirjastossa, eikä se haittaa allergisia eikä koirapelkoisia. Huoneesta pääsee myös helposti pistäytymään ulkona.
Lukutilassa on oma rauha, vaikka oven takaa ääniä kuuluukin.
Lukuvastaanotot aloitettiin tämän vuoden tammikuussa ja lukijoita on riittänyt. Kevään aikana Sylvistä kehittyi jo varsin ammattimainen – harjoitus tekee mestarin, niin lukijasta kuin lukukoirastakin!
(Kuvat: Susanne Staal, Suvi Pitkänen, Ulla Ritvanen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











