maanantai 11. marraskuuta 2019

Viikonloppuna harjoiteltiin Nose Workia

Sylvi ei viettänyt nenäpäivää vaan ihan kokonaista nenäviikonloppua. Osallistuimme nimittäin Nose Work -kurssille, ja uudessa lajissa riittikin ihmettelemistä sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.


Työvelvollisuudet verottivat hiukan kurssilla oloaikaa, kun lukukoiran piti lauantaiaamuna käydä pari tuntia uuden lastenosaston avajaisissa edustamassa. Kun muut kurssilaiset olivat tauolla, me saimme pikaopastuksen lajiin, ja sitten jo treenasimmekin muiden mukana.

Aluksi koirat harjoittelivat nuuskuttimen kanssa ilmaisemaan, mistä purkista eukalyptuksen haju löytyi, ja kun se alkoi sujua ongelmitta, otettiin mukaan myös häiriöhajuja. Yllättävän nopeasti koirat oivalsivat, mistä on kysymys, ja iltapäivällä kokeiltiin jo hajun etsimistä lattialla olevista laatikoista.

Sunnuntaina jatkettiin laatikoiden kanssa ja lopulta lattialla oli kymmenen laatikkoa, joista koiran piti ilmaista se oikea - ja ohjaajan tulkita, milloin koira on löytänyt oikean laatikon, mikä näin alkuvaiheessa oli yllättävän haastavaa. Välillä Sylvi selvästi oli sitä mieltä, että ohjaaja ei pysy kartalla, vaikka sille kuinka yrittäisi kertoa, missä mennään...

Sunnuntai-iltapäivällä tehtiin huone-etsintää ja lopuksi vielä haisteltiin, minkä tuolin istuinosan alta eukalyptus löytyi. Viikonloppukurssi oli juuri sopiva Nose Workin alkeiden opetteluun, ja tuolta pohjalta treenaamista voi jatkaa ominpäin kotona. Kuonotyöskentely on myös yllättävän vaativaa koiralle, sunnuntai-iltana Sylviä väsytti ihan kunnolla. Nose Work sopii siis mainiosti vaikka sadepäivän puuhaksi, jos lenkille lähteminen ei inspiroi, mutta koira kaipaa jotain aktivointia. Ainakin Sylvi ja kurssikaverinsa innostuivat heti tästä uudesta lajista.

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Luku-urakka nimeltä Savonia

Laumamme ihmisjäsen sai tämän vuoden alussa kutsun raatiin, joka valitsee Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat sekä voittajan. Savonia-palkinto jaetaan vuosittain savolaiselle tai Savossa pidempään asuneelle kirjailijalle kyseisenä vuonna ilmestyneestä romaanista.


Koska Sylvi haluaa olla paikalla aina, kun luetaan, sekin on saanut kunnian osallistua Savonia-luku-urakkaan.  Lukukoiran antama tuki ja kannustus ovatkin olleet tarpeen: raatilaisilla on ollut luettavana lähes 80 kirjaa. Luettavien pinossa on ollut myös useampi lastenkirja, niitä Sylvi on saanut tutkia hiukan tarkemmin, kun on mietitty, sopisivatko ne myös lukuvastaanotoille.

Tänä vuonna ehdokkaat julkistetaan 15. marraskuuta ja palkinnon saaja 9. joulukuuta. Elämme jännittäviä aikoja!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Lauma taas koossa


Hilman piti oleilla kakkosomistajansa luona alunperin vajaa kuukausi, mutta aikatauluihin tuli muutama muutos ja reissu venyi lähes kahdeksi kuukaudeksi. Eli vasta eilen työreissun päätteeksi haettiin Hilma ja matkattiin yhdessä junalla kotiin.

Muut koirat eivät Hilman poissaoloa mitenkään erityisesti noteeranneet ja Hilman paluuseenkin suhtauduttiin ihan kuin se olisi ollut vain parin tunnin reissulla jossakin. Eikä tainnut Hilmakaan sen kummemmin ihmetellä reissunsa pituutta tai ikävöidä kotiin. Suursnautseri-kääpiösnautseri-kääpiömäyräkoiralaumassa on oma paikkansa myös kaniinimäyräkoiralle ja sinne se sujahtaa ihan huomaamatta.

Nyt on tämän syksyn työreissut jo suurimmaksi osaksi takanapäin, eikä laumaa tarvitse ihan heti hajasijoittaa. Marraskuu pysytään kotinurkilla, toivottavasti.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Halloween-lukuhaaste 2019

Olimme Sylvin kanssa ilmoittautuneet Yöpöydän kirjat -blogin emännöimään Halloween-lukuhaasteeseen, mutta kauhistuttavat ja noituvat kirjat jäivät nyt hiukan muiden kirjapinojen varjoon. Kyllä me kuitenkin jotain teemaan sopivaa ehdimme lukea:

E. L. Koningsburg: Ystäväni noitatyttö (105 s.)
Tämä ihana lapsuuden klassikko kuuluu ehdottomasti Halloween-kirjoihin.

Hannu Mäkelä: Herra Huu (119 s.)
Toinen klassikko, lukuvinkki saatiin Twitterissä lastenkirjailija Maria Kuutilta.

Siri Kolu: No on se nyt kumma, Taika Taksinen (221 s.)
Tässä oli lukukoiran iloksi mukana uusi hahmo: irlanninsusikoira Vappu.

Paula Noronen: Yökoulu ja vaarallinen operaatio (60 s.)
Uimahalleja ja viemäriseikkailuja - parasta pysyä kuivalla maalla, jos ei halua suinpäin seikkailuun.

Paula Noronen: Yökoulun pieni kauhukäsikirja (57 s.)
Nyt tiedämme, miten toimitaan, jos lukukoiralle tulee kutsu yökouluun.

Eppu Nuotio: Maailman viimeiset noidat (100 s.)
Tämä kuuluu myös Savonia-lukuprojektiimme (siitä lisää blogissa marraskuun puolella).

Magdalena Hai: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (60 s.)
Painajaispuoti-kirjat ovat jo suosikkejamme! Lisää odotellaan.

Mila Teräs: Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (61 s.)
Marsuja ja kummituksia...

Widmark, Martin: Frankensteinin kummajainen (77 s.)
Kirjassa seikkaili paitsi Frankensteinin kummajainen myös basset nimeltä Lontoo - lukukoira tykkäsi!

Anu Holopainen: kauhukännykkä (111 s.)
Uuden alakoululaisille tarkoitetun IIK-kirjasarjan ensimmäinen osa, pitänee lukea seuraaviakin.

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja vaeltava aave (163 s.)
Tämä Halloween-lukuhaasteeseen sopiva Geoetsivät-kirja oli meiltä vielä lukematta, nyt korjasimme tilanteen.


Haasteisiin osallistuminen on aina mukavaa, ja meille se on myös yksi tapa tutustua monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Vuoden mittaan olemme suorittaneet myös Pientä Helmet-lukuhaastetta, siitäkin raportoimme täällä blogissa, kunhan koko haaste on saatu saatu valmiiksi. Toivottavasti vielä kuluvan vuoden aikana.





lauantai 26. lokakuuta 2019

Työpäivä, paras päivä


Ihan joka viikko ei ahkerallakaan lukukoiralla ole töitä, vaikka jos Sylvi saisi päättää, se olisi töissä monta kertaa viikossa. Mutta tänään Sylvin ei tarvinnut pettyä: aamukahvin jälkeen lähdettiin kävelemään kohti kirjastoa.

Kaikki lukuajat oli varattu, ja lukukoira sai kuunnella monenlaisia tarinoita Aku Ankasta Pekka Töpöhäntään. Ihan uusi kirjallinen tuttavuus oli terrieri Täplä;  koiranpentu vaikutti niin mukavalta, että pitänee lainata Täplä-kirjat kotiin luettaviksi ja vinkata niitä muillekin lukijoille.

Lukukoiran työpäivän kruunasi Leo-pojan mukanaan tuoma kirje - lukuhetkeä Sylvin kanssa on totisesti odotettu!



keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Syysloma on lukuloma

Syysloma on julistettu lukulomaksi ja siitä innostuneina tehtiin pitkästä aikaa Sylvi-video. Lukukoira pääsi kirjojen mukana seikkailemaan ja vähän aikamatkallekin...

Mukavaa lukulomaa kaikille!

Lukukoira Sylvin lukuloma from Kirjastokaista on Vimeo.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Lukukoira Sylvin luontopolku

Sylvi on innokas metsässä kulkija, niinpä päätettiin Kuopion luonnontieteellisen museon kanssa tehdä Lukukoira Sylvin luontopolku -mobiilipeli. Peli on suunnattu 7-9 -vuotiaille (toki vanhempikin voi pelata), ja luontopolkurastit voi suorittaa yhden tai useamman metsäretken aikana. Pelin avulla tutustakin lähimetsästäkin voi löytyä yllätyksiä!

Sylvin luontopolulle pääset näin:
- mene mobiililaitteella sivulle seppo.io 
- kirjaudu pelaajana koodilla FF17D1 
- luontopolku alkaa vasemmassa yläreunasta

Mukavia metsäretkiä!



sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Mökkiviikonloppuna luettiin

Tällä kertaa vietimme hiukan pidempää viikonloppua mökkeillen: mentiin mökille jo torstai-iltana. Perjantaiaamupäivä meni Sylvillä työnteon merkeissä, kun kävimme Kaavin kirjastolla tapaamassa alakoulun tokaluokkalaisia. Viime kevään lukukoiravisiitti meni silloisilta ekaluokkalaisilta sivusuun luokkaretken takia, joten nyt korjattiin tilanne, ja tokaluokkalaiset pääsivät tapaamaan Sylviä. Lukeminen sujuikin jo oikein hyvin, ja eräs oppilaista jopa innostui kertomaan Sylville itse keksimänsä tarinan, jossa seikkaili poliisi nimeltä Sylvi sekä riikinkukko.

Viikonloppu oli melko sateinen, mutta se ei meitä mökkeilijöitä haitannut, sillä keskityimme lähinnä lukemiseen. Laumamme ihmisjäsenellä on parhaillaan menossa Savonia-luku-urakan loppukiri (tästä lisää myöhemmin...) ja lukemattomien kirjojen pino on edelleen melkoisen korkea. Tämä viikonloppu paransi tilannetta hiukan, luettiin niin antaumuksella, että uskollinen lukukoirakin uuvahti jossain vaiheessa. Mutta kyllä lukukoiran läsnäolo kannustaa aikuistakin lukijaa. M.o.t.



maanantai 7. lokakuuta 2019

Kotiseuturetkeilyä Von Wrightin veljesten maisemissa


Viikonloppuna käytiin lähiretkeilemässä eli kierrettiin Haminalahden kulttuuripolku. Polku kulki von Wrightin veljesten maalausten maisemissa - hienoja maisemia edelleen, vaikka ovatkin hiukan ajan saatossa muuttuneet.




Reitti oli merkitty hyvin (metsologolla, totta kai) ja polku oli hyvässä kunnossa. Infotauluissa esiteltiin paikan historiaa ja kuvat kertoivat, miltä maisemat ennen olivat näyttäneet. Näköalapaikoilta oli jyrkät pudotukset alas, varoituskyltit ja suojaköydet eivät olleet turhan takia.

Polku kulki hetkellisesti maantien laitaa ja hakkuualueen läpi, mutta enimmäkseen onneksi ihan metsässä. Polun loppupäässä oli myös komeita kallioita ja luola, johon luolakoiran tietenkin piti päästä tutustumaan.



Edellisenä päivänä satanut lumi oli jo miltei ehtinyt sulaa pois, mutta paikoin oli vielä lumilaikkuja ja puissa lumikuorrutus. Loppumatkasta lumisade alkoi uudestaan, mutta ei se reippaita retkeilijöitä haitannut. Portaissa ja pitkoksilla piti kuitenkin olla varovainen, ettei askel lähtenyt lipsumaan.


Tämäkin retkikohde oli tutustumisen arvoinen. Mukavaa, kun omasta kotikaupungistakin löytyy vielä  uusia reittejä ja ennen näkemättömiä metsiä. .

tiistai 1. lokakuuta 2019

Työhuone vaihtoon


Pääkirjastolla on menossa suuri mullistus, kun lasten- ja nuortenosasto sekä musiikkiosasto vaihtavat paikkaa. Samassa remonttihässäkässä katosi myös Sylvin työhuone eli entinen EU-tiedotuksen tila, joka ehti olla lukukoiran tyyssijana miltei kuusi vuotta. Tuona aikana ehdittiin pitää noin sata lukuvastaanottoa ja lukijoita kävi lähemmäs viisisataa - aikamoinen määrä kirjoja tuli siis huoneessa luettua.

Kunhan remontti etenee, Sylville on luvassa uusi työhuone, mutta toistaiseksi oleillaan väistötiloissa eli henkilökunnan työhuoneessa. Työtila on edelleen katutasossa, ulko-ovi suht lähellä eikä osastojen läpi tarvitse kulkea, joten ei hassumpi paikka. Lukijatkin löysivät sujuvasti uuteen paikkaan.

Sylvi ei muutosta juurikaan noteerannut, vaikka aiemmin työhuone on ollut paikka, jossa ollaan rennosti ja odotellaan työvuoron alkamista. Lastenosaston perintönojatuoli todettiin mukavaksi ja lukeminen sujui uudessa paikassa samaan malliin kuin entisessä työhuoneessakin. Pääasia on, että remontinkin ajaksi löytyi lukukoiralle sija kirjastosta, eikä lukuvastaanotoissa tarvitse pitää taukoa. Nähtäväksi jää, miten pitkälle ensi vuoteen menee, että Sylvi pääsee uuteen, remontoituun työhuoneeseen.


tiistai 24. syyskuuta 2019

Retkeiltiin Pyhä-Häkin ikimetsissä


Retkitiimi mäyräkoirat ja pystykorvat lähti taas viikonloppuna liikkeelle, tällä kertaa suunnattiin Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Kotajärven polku (6,5 km) vei kulkijat todella hienoon aarniometsään, jossa ihailtavaa ja ihmeteltävää riitti: jyhkeitä ikihonkia, palokoroja, keloja ja liekoja. Ihan oikeaa metsää!




Kansallispuiston kuuluisuus on nyttemmin jo kelottunut Vanha iso puu, jolla on ympärysmittaa peräti 288 cm. Uusi iso puu, joka edelleen kasvaa, on sekin jo 378-vuotias petäjävanhus. Aikamoisia puita.


Reitin loppupuolella kuljettiin suolla. Syksyn värit eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta siitä huolimatta suomaisema oli hieno. Ja pitkospuilla kävely ilahduttaa aina. Tiimin nuorin ei tosin pitkospuita arvostanut vaan sukelteli välillä kuono edellä suohon. Miksi suotta pitää käpäliä kuivina, kun sen sijaan voi räiskyttää suovettä muidenkin päälle.




Vaikka poluilla olikin paikoin kivia ja juurakoita, maasto oli niin helppokulkuista, että seniori-Tyynekin pysyi hyvin vauhdissa mukana. Pikku porokoiralle puolestaan tämä oli ensimmäinen kansallispuistoretki, ja se oli niin innoissaan, että tuskin nahoissan pysyi. Oli niin paljon kaikkea jännittävää, ettei fleksi meinannut mitenkään riittää... Ihme kyllä hihnat menivät säntäilyissä vain muutaman kerran solmuun. Reitin loppupuolella onnistuttiin jopa saaman koko lauma yhteiskuvaan. Hilmaa ei kuvassa näy, koska se lomailee edelleen Etelä-Suomessa. Saatiin siis kerrankin pitää kunnon kahvitauko ilman kaniinimäyräkoiran taholta kuuluvaa paheksuntaa ja hoputusta. Hämmentävää.



tiistai 17. syyskuuta 2019

Kahdeksan parran viikonloppu


Viikonloppu vietettiin sangen parrakkaissa merkeissä suursnautseri-kääpiösnautseri-kääpiömäyräkoira-kaniinimäyräkoiralaumassa. Sylvin ja Hilman kakkosomistaja lähti reissuun, joten me viihdytimme laumaa perjantaista sunnuntaihin.

Voisi kuvitella, että kahdeksan parran porukassa olisi aikamoinen kaaos, mutta hämmästyttävän nopeasti kaikki taas sopeutuivat laajennettuun laumaan. Sylvi, Hilma ja Tyyne muistivat heti, missä niiden omat paikat ovat ruoka-aikaan ja missä järjestyksessä tarjoilu pelaa. Samoin laumalenkillä jokainen tiesi oman paikkansa eikä hihnojakaan saatu solmuun (varmuuden vuoksi tosin lenkkeiltiin kahdessa erässä). Sohvalla vallitsi sopu ja yksi parratonkin mahtui sekaan.

Suursnautsereilla on ihan oma sielunelämänsä ja huumorintajunsa. Nuorempi musta haki ominpäin lehtipinosta Riiseni-lehden ja asetteli sen sängyn päälle odottamaan lukijaa - ehkä se halusi vihjaista koiranhoitajalle, että kannattaisi vähän paremminkin tutustua rotuun. Vanhempi suursnautseri puolestaan yritti lauantaiaamuna tulla herättämään jo aamuseitsemältä ja kun sille ilmoitettiin, että vielä ei ole aamiaisaika, se vastasi kumealla bassolla: "HÖH!" ja rymisteli takaisin sohvalle nukkumaan.


Sunnuntaina matkattiin Sylvin kanssa kotiin, ja Tyyne ja Hilma jäivät vielä joksikin aikaa lomailemaan Etelä-Suomeen. Mutta ei Sylvikään ehdi kauan kotona oleilla, heti alkuviikosta se pääsee kyläilemään pystykorvien luokse, kun omistaja lähtee työmatkalle. Ja pystykorvien luona on aina tarjolla monenlaista toimintaa, Sylvi arvostaa!

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Mäyräkoiria ja syksyn värejä

Metsässä on nyt niin komeat värit, että piti taas pyytää hovikuvaaja Suvi mukaan lenkkipolulle. Mäyräkoirat miltei katosivat korkeaan varvikkoon, mutta ainakin mustat nappikuonot näkyvät. Ja Hilman hörökorva, totta kai.

Lukukoirahommien alkamisen kunniaksi Sylvi sai poseerata myös kirjojen kanssa. Huhut kertovat, että syksyiselle lukukoirapinssille olisi kysyntää.








(Kuvat: Suvi Pitkänen)

maanantai 2. syyskuuta 2019

Elokuun lukumaraton



Osallistuimme viikonloppuna Yöpöydän kirjat -blogin Niinan emännöimään lukumaratoniin.  Lukumaratonin ideana on lukea niin paljon kuin ehtii 24 tunnin aikana, mutta mistään vakavamielisestä kisasta ei ole kyse: jokainen osallistuja lukee niin paljon kuin mukavalta tuntuu ja muilta hommiltaan ehtii. Meille tämä oli jo kolmas maraton eli kohta ollaan hommassa ihan konkareita.

Aloitimme Sylvin kanssa lukemisen lauantaina illansuussa. Maratonille valitsimme lastenkirjauutuuksia, jotka olivat jo hetken odotelleet lukemattomien pinossa. Kevyttä ja viihdyttävää lukemista, huumoria ja vähän seikkailuja sekaan.


Ensimmäisenä maratonkirjana oli Ponku, Peetu ja Kalle Kolttonen (111 s.). Olimme jo odotelleet, että Ponku-kirjoihin tulisi jatkoa, ja Sylviä tietenkin kiinnosti, mitä lukukoirakollega Ponkulle kuuluu. Ja nyt kuuluikin aika hurjaa: Ponku joutui dognappauksen uhriksi!

Seuraavana kirjana oli Anna ja Elvis häähumussa (124 s.).  Kirjassa oli mummoenergiaa, vauhdikasta menoa ja vähän someasiaakin. Teksti oli niin sujuvaa, että kirja tuli luettua miltei huomaamatta.

Illalla aloitettiin vielä Lontoon kuninkaalliset kanit: Suuri timanttiryöstö (195 s.) ja sillä jatkettiin  maratonia seuraavana aamuna. Kaniinien tarinasta on menossa jo kolmas osa ja toivottavasti jatkoa vielä seuraa.  Jostain syystä kirjoista näistä tulee mieleen vanha klassikkosarja Vompelit, vaikka kaniinit ja vompelit ovat ihan erilaisia otuksia. Pitäisikin lukea Vompelit taas uudestaan.


Kuninkaallisten kaniinien jälkeen oli vuorossa suomalaista seikkailua: Geoetsivät ja koulun kummitus (149 s). Kaikkia geoetsiväkirjoja ei olla luettu, mutta nyt taas tiedetään, mitä etsiville kuuluu.

Maratonin loppukiri aloitettiin tutustumalla Salmanterin Terttuun ja minimerirosvoihin, mutta se ei kokonaan mahtunut 24 tuntiin.  Ja pinon alimmaisin Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä jäi kokonaan lukematta, eli hiukan yläkanttiin arvioitiin luettavan määrä. 

Kiitokset Yöpöydän kirjat -blogille maratonin järjestämisestä, oli taas mukavaa osallistua. Vaikka viikonloppuna oli kaikenlaista muutakin puuhaa, maratonin ansiosta tuli luettua yllättävän paljon.  Kaikkia luettuja voidaan suositella Sylvin lukijoille tai vaikka koko perheelle ääneen luettavaksi. Välillä aikuisenkin kannattaa tarttua lastenkirjaan.




sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Shanghailaiset vieraat tapasivat lukukoiran





Tämän syksyn työt alkoivat kansainvälisissä merkeissä. Sylvi pääsi nimittäin edustamaan ihan virallisesti: Kuopiossa vierailulla olevan Shanghai Pundongin delegaation ohjelmassa oli tapaaminen lukukoiran kanssa. Vieraat olivat Kuopiossa tutustumassa kirjaston eri toimintamuotoihin, joten myös Sylvi haluttiin paikalle, ja sehän oli lukukoiralle suuri kunnia.

Shanghailaisille kerrottiin lukukoiratoiminnasta sekä lukukoiran kouluttamisesta ja työnkuvasta. Vieraat kuuntelivat kiinnostuneina ja kyselivät kaikenlaista. Turhan tärkeitä tai virallisia ei oltu, vaan yksi herroista jopa kaappasi Sylvin syliinsä ja alkoi lukea sille kiinankielistä lastenkirjaa. Ja Sylvi tietysti palkitsi lukijan nuolaisemalla tämän poskea.


Näissä hiukan erikoisemmissa tunnelmissa alkoivat lukukoiran työt tänä syksynä. Sylvin mielestä oli tietenkin ihanaa päästä pitkästä aikaa kirjastolle ja hommiin. Kyllä lukukoiran työ on ihan parasta!

torstai 29. elokuuta 2019

Sunnuntairetkellä Älänteellä


Sunnuntaina lähdettiin pitkästä aikaa retkeilemään pystykorvaseurassa. Pikku porokoirakin on jo niin  iso, että sen on aika alkaa harjoitella, miten retkellä ollaan. Ja kun pennun takia piti valita lyhyehkö reitti, päätettiin ottaa seniori Tyynekin mukaan.

Tällä kertaa suunnattiin Älänteelle ja kuljettiin kuuden kilometrin mittainen Huuhkajankierros. Reitti oli hyvin hoidettu ja maisemat hienoja - melkein kuin olisi kansallispuistossa ollut.

Reitin alussa kuljettiin lammen rantaa, sitten noustiin harjulle, välillä poikettiin suon laitaan ja saatiin kulkea vähän pitkospuillakin. Reitin puolivälin jälkeen polku myötäili Tiilikanjokea, ja joen varressa nähtiin myös majavan työmaa, jota Sylvi kävi ihmettelemässä. Ihan lopuksi päädyttiin Vongankoskelle, joka nyt ei kylläkään kuohunut vaan näytti hyvin vähävetiseltä.







Reitin kulkemiseen meni vajaa kaksi tuntia. Kahvitauko pidettiin totta kai, ja tällä kertaa jopa Hilma malttoi odottaa sen ajan protestoimatta. Pikku porokoira oli reipas retkikoira, mutta vielä reippaampi oli Tyyne, jota ei tarvinnut auttaa kuin yhdessä jyrkässä kohdassa. Muuten se pysyi hyvin porukan vauhdissa mukana ja harmaahapsena maastoutui melko täydellisesti jäkälikköön.




Näin on taas uusi retkikausi avattu mukavissa tunnelmissa ja hienoissa maisemissa. Ja retkitiimillä on jo mietinnässä seuraava reissu, totta kai.

maanantai 26. elokuuta 2019

Paluu kaupunkiin



Puoli vuotta vuorotteluvapaalla hurahti nopeasti ja mukavasti, ja kuten suunnitelmissa olikin, laumamme oleili mökillä niin paljon kuin mahdollista. Kesällä kaupungissa käytiin vain kääntymässä ja hoitelemassa asioita.

Tyyneä kaupunkiin paluu selvästi harmitti: nyt täytyy taas kulkea hihnassa ja joka päivä viedään vähän pitemmälle lenkillekin, maalla kun sai kulkea tai olla kulkematta ihan niin kuin halusi. Toisaalta kotona on se kaikkein mukavin ja pehmein peti ja myös suosikkikarhu, jonka vieressä nukuttaa erityisen hyvin.

Hilmalle on ihan sama, missä ollaan. Mökillä on toki mukavaa oleilla pihalla ja seurata, mitä tapahtuu, mutta ihan yhtä hyvin Hilma viihtyy kaupunkiluolassaan sohvalla viltin alla. Hilma myös arvostaa sitä, että pääsee pinkomaan Puijolle - vihdoinkin kunnon mäkitreeniä.

Sylvi on porukan tyytyväisin, kun palattiin taas kaupunkiin ja arkirytmiin. Kunnon lenkkejä, metsäretkiä, koirakavereita, tokoa ja doboa - kun vielä työtkin alkaisivat vihdoin viimein, niin muuta ei enää kaipaisikaan. Sylvi sai jo vähän esimakua töihin paluusta, kun pääsi viime perjantaina kirjastolle ja pariksi tunniksi mukaan kirjaston esittelypisteelle torille. Lukuvastaanotot alkavat tämän viikon lopulla, sitä vielä pitää hetki malttaa odottaa. Perjantaina Sylviä odottaa myös eräs hiukan erikoisempi edustustehtävä kirjastolla; näin työsyksy taas pyörähtää käyntiin.


(Kuvat: Suvi Pitkänen)