Laumalenkkeilyä ja kansallispuistopatikointia

Laumallamme alkoi viime viikonloppuna kesäloman toinen pätkä, ja se aloitettiin matkaamalla Etelä-Suomeen tapaamaan Hilman ja Sylvin kakkosomistajan laumaa. Hilma ja Sylvi olivat porukassa heti kuin kotonaan, eikä Saimakaan ehtinyt uusia kavereita sen enempää ihmetellä, kun jo lähdettiin metsään lenkille. Vaikka partasuiden yhteislauman keski-ikä alkaa jo lähennellä seniorilukuja, porukassa on vauhtia, kun metsään päästään. Laumalenkkeily on aina mukavaa, ja toisena päivänä saatiin vielä metsälenkin bonuksena pannullinen kantarelleja. 

Etelän loma jatkui suuntaamalla pystykorvien kesämökille Nuuksion kansallispuiston naapuriin. Saima pääsi vihdoin viimein elämänsä ensimmäiselle kansallispuistoretkelle!

Koska halusimme vältää kansallispuiston ruuhkaisimmat reitit, päätimme kulkea Klassarinkierroksen ja Soidinkierroksen. Noilla poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa, vain muutama vastaantulija. Molemmat reitit olivat mukavia, helppokulkuisia rengasreittejä. 

Soidinkierros ei kylläkään ollut ihan sitä mitä reittikuvaus lupasi:  "pääosin avokalliolla kulkeva reitti" kulki pääosin metsässä eikä Soidinsuokaan näkynyt suoraan reitille vaan suonäkymää varten piti poiketa näköalapaikalle. Mutta ei se patikointia haitannut, lähinnä meitä huvitti, kun reitin lopulla vihdoin saavuimme noin kahdenkymmenen askeleen mittaiselle avokallio-osuudelle.

Soidinkierroksella pääsi sadekin yllättämään kulkijat. Koiria ei sade näyttänyt haittaavan, vaikka ne kastuivatkin melko perusteellisesti. Paluumatkalla autossa oli kyllä aikamoinen märän koiran haju...

Viisi päivää kyläilyä, laumalenkkeilyä, retkeilyä, mökkeilyä ja saunomista oli mukavaa, mutta myös kävi voimille. Onneksi lauman nuorimmaiselle oli otettu oma unilelu mukana, se kainalossa nukutti vieraassakin paikassa erityisen hyvin.

Helleviikonloppu saaressa

Lauantaiaamuna lähdettiin hellettä pakoon kavereiden luokse saareen. Siellä kelpasikin sekä ihmisten että koirien oleilla: koirat viihtyivät laiturilla ja veden tuntumassa, ihmiset enimmäkseen varjon puolella. Mäyräkoirat paahtoivat itseään auringonpaisteessa, mutta vanha viisas susikoira keksi mennä makaamaan vedessä olevan ison kiven päälle: ei tarvinnut uida, mutta saattoi silti oleilla viilentävässä vedessä.

Hellettä tai ei, mäyräkoirat haluavat saaressa nukkua makuupussin uumenissa. Ja kuorsauksesta päätellen kaikkia nukutti oikein hyvin!

Kissanpäiviä

Kesäkissamme Marlena henkilökuntineen saapui muutama viikko sitten mökillemme lomailemaan. Ja mikäs on kissan lomaillessa, kun palvelu pelaa ja halutessaan pääsee vapaasti pihalle kuljeskelemaan. Kissan suosikkipaikka on edelleen lehterin kaide, jolla maatessa voi hyvin seurata, mitä lähistöllä tapahtuu. Kaiteen päällä voi myös tarkkailla mäyräkoiria ja välillä laiskasti kurottaa tassua alapuolella olevaa koiraa kohti, vaikkei oikeasti olisikaan tarkoituksena koskea siihen. 

Saiman ja kissan ensikohtaaminen tapahtui valvotusti ja riittävää välimatkaa pitäen: koiraa olisi kissa kiinnostanut enemmänkin, kissa sen sijaan oli lähinnä tyrmistynyt: "Ei voi olla totta! Taas uusi mäyräkoira! Mistä niitä riittää..." 

Muutaman kerran on kissa joutunut sähähtämään liian innokkaalle pennulle, mutta ainakin toistaiseksi kohtaamiset ovat sujuneet rauhallisesti. Loppukesästä on mäyräkoirille luvassa perinteinen kissanhoitopesti, viimeistään silloin ehditään tutustua perusteellisesti puolin ja toisin.